Espanjan mamu: Matkailu antaa siivet
Muistan hyvin sen tunteen, kun olin hankkinut ensimmäisen työpaikan ja asunnon Irlannista: mikä vapaus! Vapaus toi varmuutta ja itseluottamusta, mutta opetti myös vastuun kantamista teoistaan. Sanotaankin, ettei lintu istu oksalla koska luottaa oksan vahvuuteen, vaan koska luottaa omiin siipiinsä.
Ensimmäisestä ullakkoasunnosta ja pizzatarjoilusta on nyt yli 10 vuotta. Sen jälkeen olen pessyt vessoja Burger Kingissä, palellut ompelimossa lyhentämässä helmoja käsin, leikannut lihaa marketissa ja opettanut nyrkkeilyä koulukiusatuille. Lista ja tarinat jatkuvat mutta yksi tekijä on sama, ne siivet. Ne vievät purjeen tapaan sinne minne haluan koska luotan niiden kantoon, vaikka välillä lähipiiri ihmetteleekin valintojani.
Muutin Fuengirolasta Valenciaan aloittaakseni opinnot kalliissa yksityisessä yliopistossa. Oloni oli välillä kuin tuhkimolla juhlissa; tämä tuntuu jotenkin uskomattomalta! Lasikenkä kuitenkin alkoi puristaa hyvinkin nopeasti, kun tunsin etten saa vaivalla kerätylle rahalle vastinetta. Harmitti hurjasti ja jouduin todella miettimään mikä on tärkeintä. Tuttavani totesi tämän “hällä väliä – sinne päin” tyylin olevan vain peri espanjalaista, mutta pelkästään kulttuuripiirteenä en halunnut sitä sulattaa. En tässä tilanteessa, kun maksan suuren summan tulevasta ammattitaidostani. Ryhmätoverieni sisällä kohisi, osa oli jo lähtenyt pettyneenä – toiset suunnittelivat vaihtoa harmitellen alkuperäistä valintapäätöstään: -Jos olisin tiennyt…
Olin innostunut vihdoin päästyäni yliopistomaailmaan ja ehkä siitä sokaistuneena vähätellyt ongelmia ja suuria lupauksia, jotka eivät täyttyneetkään. Professorit eivät ole ammattitaitoisia, aikataulut pettää, opetusmateriaali on virheellistä… Niitä pieniä hiertäviä kiviä alkoi olla kengissä jo niin paljon, että kun luokkakaverini kuvasi linjaamme rahanhuijauslaitoksena, sai päätökseni viimeisen tönäisyn. Päätin jättää tämän ulkoa kauniin kakun muille pureskeltavaksi.
-Aivan hullua! voi monikin ajatella, ja ehkä saattaa jostain näkökulmasta ollakin. Minä otin tästä kokemuksesta tuulta siipieni alle ja itsetuntoa siihen, että jonain päivänä valmistun unelma-ammattiini muualta. Opiskelua jatkan itsenäisesti siihen saakka, kunnes löydän itselleni luotettavan yliopistokumppanin. Suhteemme kun tulee kestämään ainakin sen 5 vuotta. Pelle Miljoonan sanoin “vapaus on suuri vankila” vain silloin kun vapaudestaan ei kanna vastuuta. Luotan itseeni ja suuntaani, vaikka lento ulkopuolisen silmissä näyttäisi kierteiseltä. Tätä itseluottamusta en olisi saanut ilman rohkeaa matkustamista ja siipien avausta.
Heta Hautamäki
Irlannin kautta Espanjaan pysähtynyt elämänpohtija. Heta kissoinen ja koirineen otti ja muutti Fuengirolasta opiskelujen vuoksi Valenciaan. Itäinen Espanja ja siellä uusi kotikylä antavat taas uutta perskektiiviä maasta maahan muuttajalle.
