Vertaa asuntoja

  • 19/07/2016

Hetkiä: Palmun alla itsenäisyydestä

Reissu Kataloniaan sai pakostakin mietteet kääntymään itsenäisyyden pohdiskeluun. Vahva kansallinen identiteetti ja halu toteuttaa sitä omin säännöin eli itsenäisenä valtiona näkyy katukuvassa.

Oma elävä kieli on kautta aikojen ollut voimakas ase kansallisen itsenäisyyden vahvistaja. Kataloniassa tämäkin pätee. Se on vielä niin pirunmoisen vaikeaa puhuttuna ymmärtää, että käy ulkopuoliselle salakielestä, suomen tapaan.

Ulkopuoliselle vaatimattoman oloinen katanalonialainen perinnetanssi Sardanas, ringissä käsi kädessä jalkoja heilutellen vasemmalle ja oikealle, kanta ja varvas, on kuulemma kuitenkin täynnä tunnetta ja tuskaa. Kun sen oikein oivaltaa. Musiikilla se Virokin itsensä itsenäiseksi sai 90-luvulla. Laulamalla omalla kielellä omia lauluja panssarivaunuja pelkäämättä.

Suvereniteetti. Piti ihan tarkistaa sanan merkitys. Täydellisen, ehdottoman ja riippumattoman vallan omaaminen. Tällä hetkellä tämä tuntuu olevan Euroopassa kuuminta hottia. Katalonia Espanjasta, Iso-Britannia Euroopasta, Skotlanti Iso-Britanniasta. Mutta siinä palmun alla maatessa ja taivasta katsellessa aloin pohtimaan miten on yksilön suvereniteetin laita.

Nykyään riippumattoman vallan omaaminen omiin ajatuksiin ja mielipiteisiin on työn ja itsekurin takana. Jatkuva uutisten ja sosiaalisen median seuraaminen vie huomaamatta itsenäisyyden. On se sellainen aivopesumylly, että vahvemmatkin sortuvat. Ovelasti koukuttavat otsikoinnit ja kirjoitukset pitävät pihdeissään ja uutisia pitää seurata aamun ensi sekunneista illan viimeisiin. Kuinka moni pystyy jättämään uutiset omaan arvoonsa ja kestämään tunteen, että jää (muka) jostain paitsi? Maailman tositapahtumat käyvät valitettavasti pahimmasta kauhusarjasta. Nykytrendillä vaan sitä samaa jaksoa toistetaan päivästä toiseen, hieman eri vinkkelistä, niin kauan kun se jakso vaan myy. Kuinka moni ymmärtää, että jokaisen uutisoinnin takana on joku ideologia ja sen kannattajan maksaja, tai siis tienaaja? Siinä menee oma suvereniteetti roskiin ihan huomaamatta. Kaikentasoiset rasistiset kommentit ja teot laulavat aina toisten lauluja.

Onko itsenäisyys yksilötasolla omien arvojen löytymistä ja niiden kautta elämistä? Mietin, että ovatko omat arvot löytyneet silloin kun voi illalla katsoa peiliin itseään suoraan silmiin ja sanoa, että tekoni ja sanani olivat omiani ja ne tuntuivat hyviltä ja oikeilta. Vai julistinko mielipiteitä jotka kumpusivat vanhempieni suusta, saivat sävyä katkerista some -mielipiteistä tai voimansa pelkoa lietsovista otsikoista? Jos illalla on vaikea kohdata omaa katsetta, on ehkä hiljentymisen paikka. Kaikenlaiset toosat kiinni ja rannalle, mökille tai metsään. Hiljaisuudessa hengitellen on mahdollisuus kuulla omat ajatukset ja puntaroida niiden alkuperää. Voit alkuun säikähtää sitä kaaosta, mutta säännöllisesti toistettuna alkaa oma ääni kuulumaan. Henkilökohtaisen itsenäisyyden omaava seisoo niin vahvoilla tolpilla, että uskaltaa antaa toisellekin tilaa laulaa omalla kielellään.

Close