Positiivisia kulttuurishokkeja: Málagan yöelämä

Julkaistu: 15.10.2015
Blogit ja kolumnit

Mitä siitä seuraa, kun Fuengirolan iltaelämään tottunut pienen lapinkylän suomineito päättää lähteä Malagaan laittamaan jalalla koreasti? Vauhdikas kulttuurikaste, ikimuistoinen ilta ja ahaa -elämyksiä.

Vaihe 1: Mitä mie laitan päälle?!

Mikäköhän pukukoodi siellä on? Mitä jos olen ihan yli-tai alipukeutunut? Kokeilenpa yhdistää molemmat. Ok, tuo t-paita ja tää hame. Eikai sielä kukaan minnuu kato…

Vaihe 2: Mitenköhän met sellanen menomesta löyetään?

Junassa istutaan lungisti ja seurataan kun poijjaat on kans lähteny kylille: Olééé, Olééééé, Olééééé, OLÉÉEÉÉÉ! Desibelit jossain vaiheessa meni katosta läpi mutta ainakin on hauskaa. (Huom. Tää oli ihan yksittäistappaus. Älkää peläkkö)

Noniin, perille päästiin. Miten on mahollista että täälä on puolen yön jälkeen enemmän porukkaa liikenteessä kuin lauantain päivällä?? Mennään vaikka tuonne Calle Granadalle, joku jossaki huuteli että son hyvä paikka. Etitään joku paikka missä on WIFI että pääseepi instaa päivittämään. Sillä jos ei oo Instagrammissa kuvvaa niin todellisuudessa ei olla siellä oltukaan.

Vaihe 3: Hankithaan paikallinen opas

Tinder auki ja vähän äkkiä. Katotaanpa täältä joku mahollisimman normaalin näkönen ihiminen. No, tuossa on tollanen. Tiivistetty keskustelu: Tervepä terve, ”Moikka moi”, Miten menee? ”Eipä täsä”, Tuutko hengaa meijän kanssa? ”Joo no mikä ettei. Oon sielä 30 min”, Nähän. Tapahtui Suomessa? No ehkä.

Paikallinen Juan (nimi muutettu) saapuu: ”Holaa!!”, ”Hola!” Paljon poskisuudelmia. Nopeat kuulumisten vaihdot (Se on sitä suomalaisille tuntematonta small talkkia). Lähethänpä johonki baariin. Täälä juodaan ja seurustellaan aika pitkälle yöhön ennen kuin kunnolla alkaa tanssipaikoissa meno joskus kolmen aikaan.

Ei saatu edes ekoja limuja alas ennenku tarjoilija alkaa jakaa muovimukeja kaikille. Siis mitä? Mitä näillä pitäs tehä? Juani kertoo että juomat siihen ja kadulle kun nää sulkee. Siis kadulle? Katu tarkoittaa ulos? Juomien kans ulos? Häh?

Vaihe 4: Vessat

No nyt alkaa kohta olla kriittiset paikat. Olhan siirrytty niin pieneen shottibaarhin ettei sielä pysty kääntymään ilman että lääpit vieressäs olevat ihmiset. Silti aivan älyttömän söpö mesta, hyvin tässä vierotethan pois ajatus omasta personal kuplasta.

Takasin siihen kriittisyyteen. Vessoilta ei sitten kannata odottaa kummempia. Tän paikan ovi ei mennyt kunnolla kiinni mikä luonnollisestikin sai minut ilmottamaan että seuraava paikka kiitos.

Seuraavan baarin ovi meni kiinni, jee! Vessapaperitilanne: nada. Pitäskö tässä alkaa ilmakuivaamista harrastamaan? Onneks on näppärä tyväri ja hamstrannu laukkuun laastareita ja kuitteja. Note to self: Ota omat vessapaperit mukaan.

Vaihe 5: Nyt reivataan!

Oon vieläkin ihan puulla päähän lyöty tästä asiasta… Nimittäin ihmiset tuli puhumaan meille! Monet sellaiset! Tyylillä: ”Moi, oon Monica ja tässä on mun posse. Mistä te ootte? Nyt kyllä tanssitaan yhdessä!” Ihan mieletöntä että ihmiset tullee ja ottaa sut noin vaan mukkaan omaan jengiinsä.

Niitä läähättäviä limanuljaskojakaan ei paljoa näkyny, tai no, yks herra vähän hiveli karjalanneitoni takamusta. Seki homma loppu siihen, kun karjalainen tehopakkaus otti ja purisi tyyppiä pakaroista niin kovvaa kun käsistä lähti.

Joku nainen lähestyi minua näin: ”Hei, puhutko espanjaa vai englantia? Vai niin, ajattelin että voisinko ottaa kanssasi kuvan?” Hänen vieressään oleva miekkonen kohottaa älypuhelinta. Jaa? No jo vain! Naps. Hei mitä varten tää on? ”Näin vaan sut ja pidin sun tyylistä niin aattelin kysyä jos otettaisiin kuva yhdessä” Mieskin haluaa kuvaan mukaan ja taas hymy vaan huulille. Siis oikeasti? Muchos gracias! Tapahtuko tuo just oikeesti? Suomessa: ei ikinä.

Yhdessä vaiheessa korotetulle tanssilattialle kipusi ryhmä poikia. Jos olette ikinä nähäny yhtäkään amerikkalaista teinielokuvaa niin ne oli just sieltä nörttien lounaspöyästä karanneita. Pojathan oli tehny oman hienon koreografian ja arvatkaahan mitä. Kukaan ei homotellu, vaan koko baari kannusti taputtaen ja vislaten. Hmm, ennustan kristallipallostani, ettei Suomessa tehtäisi samoin.

Kotimatka kävi kätevästi aamujunalla, ei tunnu missään bilettää kuuteen asti, jotkut paikatki mennee vasta seittemältä kiinni.

Johtopäätös: Malagan yöelämä on todellakin kokemisen arvoinen. Parhaat kokemukset kerää kun lähtee ennakkoluulottomalla asenteella liikkeelle. Ja ei säikähdä jos sinulle tullaan puhumaan. YOLO.

 

Maija Tasala
Olen 21 -vuotias Maijameikäläinen, lapin metsistä Espanjan aurinkoon ponnistanut media-alan työssäoppija. Jaan kokemuksiani ensikertalaisen silmin Euroopan toiselta äärilaidalta.

Jaa:

Hetkiä: Sateesta ja auringosta

Sisusta edullisesti