Kirjaudu Rekisteröidy

Kirjaudu sisään

Käyttäjänimi *
Salasana *
Muista minut

Luo käyttäjätunnus

Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia.
Nimi *
Käyttäjänimi *
Salasana *
Vahvista salasana *
Sähköposti *
Vahvista sähköposti *
Captcha *

ARTIKKELIT

Tietoa Espanjassa elämiseen ja asumiseen

Kolme vuotta sitten, kun kävin Suomen kotona, muistan tunteen marraskuisen Helsingin lähijunassa. Tuli mieleen jotain, mitä olin nähnyt vain elokuvissa, sillä en ole Amerikan kaupunkien slummilähiöissä koskaan käynyt. Vaikka olen kulkenut pääkaupunkiamme ristiin rastiin teinistä saakka, ei se koskaan ole vaikuttanut niin harmistuneen väsyneeltä kuin silloin matkalla Espooseen. Uskoin silloin todeksi eläkeläisrouvan väitteen, ettei Suomen suurkaupungeissa uskalla enää liikkua pimeän jälkeen. Ei rumpukalvon lailla jännittynyt ilmapiiri ole siis pohjolan kaduilla uusi juttu.

Tuttavani kertoi ajatelleensa muuttoa kehä kolmosen sisälle, mutta tilanne on siellä kuulemma nopeasti muuttunut. Tummat ukot kyttää vaaleita naisia kielet vyön alla ja viikinki-villet ovat saaneet siitä syyn isotella kuin ukkometsot konsanaan.

Kun koko show mamuista alkoi, ajattelin vähän väriä tekevän hyvää Jukolan Jusseille. Maailma todellakin kylässä. Mutta nyt jo brititkin kirjoittavat iltapäivälehdessään (Daily Mail 2.3.2016) kuinka järjestäytynyt rasismi valuu myös muihin pohjoismaihin ja ääriliikkeiden kasvu arveluttaa poliisia. Asiahan ei minulle kuulu, mutta minusta ärtymys on aiheellista; suunnattu vaan väärään puuhun. Turha toimia kuin terveyskeskuslääkäri hoitaen vain oiretta, kun syy on jossain aivan muualla. Siitä yleensä seuraa vaan pidempi sairaalakierre ja isompi lasku. Sinänsä on vähän "hmm", että Soldiers of Odin ovat nimensä mukaan myyttisen jumalan sotilaita. Eikö tässä nyt pata soimaa sitten kattilaa? Odin oli muuten kotitekoisesta pirtusta runoileva jumala, jolla oli vähemmän laajakatseisesti vain yksi silmä ja etusija naisiin.

Eikä siinä tietenkään kaikki. Jos kukaan vielä kehuu Suomea rikkaana maana, mölisee hän suurella suullaan tietämättömyyttään. Usein siihen täällä rannikolla törmää, kun ajatellaan vaalean ihon oleva yhtä kuin helppo elämä. Ehkä talouden jyrkkä alamäki ei vielä ole saavuttanut pinttynyttä likaa suomi-idylliin, mutta kun suuri media kuten BBC julkaisee lehmän hännän muotoisia tilastoja (28.2.2016), ei kauaa kestä, kun on suomineidon maine pilalla. Nokia ei pelitä eikä paperiakaan enää tarvita ja syy on Stubbin mukaan Steve Jobsin, sillä iStuff on Lumiaa komiampaa. Siksi meidän Axu kuvailee BBC:n mukaan Suomea Euroopan sairaaksi pojaksi. Toivottavasti kuitenkin taloudellinen panostus koulutukseen kannattaa ja löydämme suunnan pois tieltä, joka näyttää hämärältä ja likaiselta kuin kaivostoiminta.

Toivon, että Suomessa kukkisi vielä parempi huomen, jotta pohjavedet saavat solista rauhassa eikä erämaita yhtiöitetä. Ehkä tarvitaan tämän tyyppistä ahtautta, että opitaan jakamaan, alkaen vaikka Arkadianmäen palkoista. Ehkä pitää aikansa mennä lempimummoni sanoin "kuin kuusi lautaa myöten" ennen kuin otetaan poliittinen piikki lihasta. Toivon vaan, että tulevien sukupolvien velkataakka ei lisääntyisi ja päättäjät "suuressa viisaudessaan" täyttäisivät suuret saappaansa.

Näitä tunnelmia on mukava seurata täältä auringon alta, koti-ikävän haihtuessa iltalööppien myötä. Harmi vain, että pelko tulevan puolesta on yhtä todellista, kuin konekiväärit aamuruuhkassa (eikä yhtään kamerakännykkää siitä mennyt ohi?) tai sotaharjoitukset hampurilaiskansan kanssa tai se, että eduskunnassa riidellään liito-oravista samalla kun palkansaajajärjestöt puhuvat yhteiskunta (maalaisjärki) sopimuksesta.

Kiitokset Mafaldita sarjakuvan tekijälle kolumnin kuvasta.

Heta Hautamäki
Irlannin kautta Espanjaan pysähtynyt elämänpohtija. Heta elää kissoinen ja koirineen täyttä elämää siellä minne elämä vie, täydellä sydämellä ja hetkessä.

torstai, 25 helmikuu 2016 11:08

Espanjan mamu: Seksikäs, pieni ja kätevä

Paljonkohan paljon rahaa säästyisi, jos osaisin kaikki mummon ruoanlaittoniksit. Eilisen puurosta tänään leipää, ylijäämä potuista voin kanssa paistettua illallisherkkua ja luut keittoon.

Fuengirolassa mummon ruoanlaittoa arvostetaan niin paljon, että paikalliset ravintolat tarjoavat muutaman viikon ajan mummon parhaita tapaksia. "Mummon Pata" kiertueessa mukana olevat ravintolat ovat painattaneet tapas-passin, johon herkuttelijat keräävät leimoja. Lopulta koko homma arvostellaan kaupungintalolla ja parasta mummonreseptiä tarjonnut ravintola saa hetkeksi mainetta ja kunniaa.

Toinen saman tyylinen tapaskierros on alapäähuumoria. Tapaksista tehdään seksikkään näköisiä ja puna poskilla taas kerätään leimoja passiin kun maistellaan pikkusuolasia. Tämä on sitä gastronomiaa! Innolla odotan, että ravintoloitsijat ymmärtävät kestävän kehityksen päälle ja tekevät reitit ja passit vegaani-tapaksille. Ihmeellisen tuskaisen näköisiä ovat joskus tarjoilijat kun pyydän kasvisruokaa, tai vaikka ihan vaan voileipää ilman mitään, jolla on joskus ollut silmät. Se on tasan yhtä vaikea tehdä, kuin se, että on lisäämättä sitä ydinpäästöistä tonnikalaa, joka Espanjassa yllättävän usein ymmärretään kasvikseksi.

Espanjaa fanittavat suomalaiset opettelevat myös tapaskulttuuria jäyheillä iskulauseella kuten "Tee tapauksesta tapa" ja Bolichesista sai viime kesänä karjalanpaistia ja lihapullia tapas-koossa. Sopii hyvin maljan painikkeeksi eikä se kukkaroakaan kiristä. Olen kuullut puhuttavan, että suomalaisten juomakulttuuriin tapas sopii erinomaisesti tinttaustahdin hidastajana.

Siihen aikaan kun käytin saman suodatinpussin kolmena aamuna peräkkäin ja isoin oranssi kolikko oli ilon aihe, pärjäsin hyvin koko päivän sotabaarin kahden euron menulla: euron tapas, jonka kanssa tuli pieni korillinen patonkia ja vahva maitokahvi toisella eurolla.

Tapas on kaikin puolin mahtava idea. Täällä kesäkuumassa ei jaksaisikaan syödä isoja annoksia, ja jos listalta valitsee vahingossa väärän sortin, ei hukkapaloja jää paljoa. On muutenkin mukavaa olla vähän väliä syömässä ja samalla tietää olevansa kultturelli. Suolan puutteen välttää siinä neljänkympin helteessä ja verensokeri pysyy tasaisella, kun muistaa maistaa pikkuhyviä. Fugen suomalaisten keskuudessa voisi hyvin itää tapaskerho, joka ottaisi oikein asiakseen tapailla tapaksien takia. Voisi suorittaa vertailuja ja arvosteluja muutenkin, kuin vain kaupungin järjestämien reittien suhteen. Parhaat paikat kun yleensä ovat vain harvojen ja valittujen tiedossa.

Minun mummon tapas on voipottu, joka menee kylmänäkin; otetaan käteen kuorineen keitetty peruna ja viilaistaan siihen suolaista voita. Voita lisätään joka puraisun jälkeen kunnes nuollaan sormet. Helppoa, hyvää ja perinteistä. Ei vain taida Pohjanmaan tummun tapas olla ymmärretty hienous täällä välimeren rannan kiertueella. Tai mistä sen tietää. Ehkä tulevaisuudessa tapaskierroksellakin on Suomi-edustus!

Heta Hautamäki
Irlannin kautta Espanjaan pysähtynyt elämänpohtija. Heta elää kissoinen ja koirineen täyttä elämää siellä minne elämä vie, täydellä sydämellä ja hetkessä.

torstai, 18 helmikuu 2016 20:08

Espanjan mamu: Anna virran viedä

Yliopistolla esittelykierros peruttiin sateen takia. Olihan matkaa parisataa metriä ja henkilökunnalla veetujen vehkeet. Eli semmoset, mitkä näyttää hyvältä, muttei käytännössä toimi lainkaan. Niin kuin korkokengät. Joten kierros siirrettiin sittemmälle ja vaihtoehto-ohjelmassa oli bingoa kansainvälisten oppilaiden kesken. "No te complices la vida!" -Eli ei tehdä elämästä liian monimutkaista.

Toinen, todella käyttökelpoinen espanjalainen ilmaisu on "Deja fluir", kirjaimellisesti: anna virrata. Suomessa sanottaisiin vastaavasti, että antaa olla. Tämän espanjalaisen version opetti minulle Tai Chi:n opettaja Santiagon tiellä, kun asiat eivät menneetkään suunnitellulla tavalla. Anna joen virrata ohi, jokaiseen risuun ei tarvitse tarrata.

Digital Journal (article 345370) kirjoitti muutama vuosi takaperin kahdenkymmenen vuoden mittaisesta tutkimuksesta, joka kertoo Espanjan olevan Euroopan terveellisin maa. Eliniän ennuste on keskimäärin 81.4 vuotta. The Guardian -lehti kommentoi tutkimusta sanoen perhekeskeisellä elämäntyylillä olevan osuutta asiaan, ja muistan Suomessa jonkun veikanneen espanjalaisten virkeyden syyksi Välimeren ruokavaliota oliiveineen ja kaloineen. Varmasti hyvät öljyt auttavat moottorissa ja alleviivaan yksinäisenä sutena tuon perheen tärkeyden. Kaikesta stressaajana, suorittajana ja maailman huolia kantaneena (ylä-asteelta asti foliohatussa) olen molempien kantapäitteni (lamaannuttavien paniikkikohtauksien) kautta oppinut antamaan joen virrata. Ja samalla huomaan etten vaadi toisiltakaan liikoja, tai mitään! Heille jää tilaa olla sellaisia kuin ovat. Ja kun en arvostele tai vaadi, tulen aina vain yllättymään ja oppimaan.

Jos ihminen tämän omaksuu; että ihan oikeasti voi olla ilman ympäristön arvostelua, heistä löytyy suunnattomia voimavaroja ja he avautuvat ympäristölle ja itselleenkin uudella tavalla. Kutsuikin sinut joka tätä luet, kokeilemaan päivän ajan arvostelemattomuutta. Älä arvostele tai myöskään liioin kehu itseäsi tai työkavereita, lähimmäisiä tai vieraita kadun kulkijoita. Anna elämän virrata, äläkä tee asioista monimutkaisia. Uskon että ylimääräisen henkisen ja emotionaalisen taakan hellittäminen on tehokkaampaa terveydenhuoltoa kuin sardiinit ja simpukat. Ja suurimman taakan usein luomme itse itsestämme itsellemme.

Vesi on jännä aine. Se tulee yli tai tihkuu läpi, jäätyy ja jälleen sulaa tai kiehuu höyryksi. Se löytää kyllä tiensä tällä toistaiseksi vielä sinisellä planeetalla. Bruce Leen sanoin; tule veden kaltaiseksi, ystäväni.

Heta Hautamäki
Irlannin kautta Espanjaan pysähtynyt elämänpohtija. Heta elää kissoinen ja koirineen täyttä elämää siellä minne elämä vie, täydellä sydämellä ja hetkessä.

torstai, 11 helmikuu 2016 18:31

Espanjan mamu: Maalaisjärkidirektiivi

Fuengirolassa asuva ystäväni palasi juuri Suomesta lomalta. Niin usein tapahtuu sama juttu, kun kysyn matkasta: kasvot vääristyivät kuin kalanmaksaöljyä ja lipeäkalaa olisi syöty yhtä aikaa. -Kylmää ja märkää ja harmaata. Vaikka oli ihana nähdä ystäviä, niin huokaisin paluumatkan aamuna kuinka ihana onkaan tulla kotiin. Kyllä se koti on jo täällä. Astuessaan ulos koneesta sen jo tuntee, työtään odottavat lentokoneen siivoojat rupattelevat iloisesti ja silmät hymyilevät. Jatkoimme juttelua eri kotimaissamme vallitsevista ilmapiireistä, kun samalla bussissa kiroili kuuluvasti eläkeläinen mies, suomeksi. 

Täällä auringon alla suhde seitsemän veljeksen korpipainiin vierottuu. Ennen ymmärsin ja toteutin sisua, jolla mennään läpi harmaan kiven. Nyt ajatuksesta tulee mieleen koulukiusaaja, joka kyynerpäät edellä liikuntatunnilla ottaa parhaimman pallon. Suomea ei sinällään ole ikävä, eikä suomalaisia. Joskus tuntuu että niitä on täälläkin ihan tarpeeksi. Pohjolasta tulee usein kiireen ja kiusaamisen tuoksu Finnairin siivillä tänne hiekkarannalle saakka. Ja nyt vielä kuullaan, kuinka kesää ja kärpäsiä pelätään jo valmiiksi, kun päättäjille ei ole taloudellisia tai älyllisiä resursseja hoitaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Mutta Lappi on pop. Mietittiin jo 2012 maailmanlopun aattona, kuinka siellä olisi hyvä. Maata ja mäntyä riittää, puukko saa ja pitää olla kairassa mukana eikä se ole niin justiinsa. Mikkään. Lapissa pätee vielä useimmilla paikkakunnilla maalaisjärki ja mitä kauemmas nelostieltä mennään sitä paremmin sillä pärjää. On pakko, sillä ohjetta ja direktiiviä ei metsässä ole ja joskus ei edes kaveria kenen syyksi laittaa omaa ajattelemattomuuttaan. Itseensä on luotettava. Sinne on ikävä. Kairaan huutamaan hongille. Vaikka viimeksi hävetti, ku naapurin Haltta huusi vastaan, että onko sulla kaikki kunnossa..

Ehkä siksi Espanjassa viihdynkin. Sama rento asenne, toisten tekemisiä ei kyttäillä ja jokainen viisas kantaa vastuun tekemisistään. Bussikuski ottaa kyytiin myöhästyneen, hätävilkut tekee parkkipaikan minne vaan ja rasavillejä mukuloita saa komentaa kaikki. Ohikuultuna suomalaisten äitien huokaus, kun lapset saa täällä juosta vapaasti. Tietenkin, siinäpä oppivat varomaan ja kaatumaan!

Nyt kun Suomineitoa väännellään paperilla hyvän näköiseksi siinä epäonnistuen ja lakaisten ongelmat maton alle, voi maasta poismuutto kasvaa entisestään. Kyllä tänne vielä mahtuu ja kulttuurirakenne sen kestää. Joutsenmerkkisiä rakennusmiehiä, lukkoseppiä ja sähköasentajia tarvitaan. Jännä ajatella, että Fuengirolassa on nyt jo enemmän suomalaisia kuin minun pikku kotikylässä siellä napapiirin paremmalla puolella. Ja vielä mielenkiintoisempaa se, että EUn samat direktiivit ohjaa molempia maita. Toisessa ne otetaan vaan niin suoraan kyseenalaistamatta vastaan, että maalaisjärki unohtuu. Direktiivi tarkoittaa ohjetta. Vähän niinkuin promillet Utsjoella.

Heta Hautamäki
Irlannin kautta Espanjaan pysähtynyt elämänpohtija. Heta elää kissoinen ja koirineen täyttä elämää siellä minne elämä vie; täydellä sydämellä ja hetkessä.

Suunnitelmat muuttuu, kun on planeetat taas sellaisissa linjoissa ettei oikein mikään onnistu niinku ensimmäisellä kerralla. Muuttokuormakuski sairasti kevään flunssan juuri matkaviikolla, joten istuttiin puoli tyhjien matkalaukkujen kanssa Valencian junassa.

Ollaan matkalla hakemaan kirjat ja kansiot opiskelija-asunnosta elämän kääntäessä sivua Fuengirolassa. Matkaliput saatiin lopulta netistä sillä pitkän matkan (AVE) juniin lippuja ei myydä Fuengirola rautatieasemalla. Bolichesin aseman ollessa suljettuina, saatiin taksikyyti Torreblancaan.

Junaan päästyämme söimme eväät suhteellisen nopeasti ja kahvit päälle. Tyytyväisenä otimme kutimet esiin ja meditaation oloisesti jäin paikalleni. Sukkapuikot kilkatti, juna hyvin hiljaa kolisi ja ikkunassa vilisi pellot ja autotiet. Huomasin sanovani, kuinka tämä on kuin telkkaria katsoisi. Paitsi että paljon paremman Surround elämyksen tästä aidosta junasta saa, kuin parhaimmasta kotiteatteri systeemistä, sillä se ei välitä vielä tuoksua. Ah kuinka on mukava matkustaa.

Asunto saatiin purettua ja samalla tyhjensin rankalla kädellä omaisuutta. Silti pakattuja laukkuja lähti naisvaljakon mukaan yhteensä kahdeksan ja rahtifirman kyytiin heitettäväksi kolme laatikkoa ja matkalaukku. Vuokraisännän avuin saimme ne raiteiden viereen. Hän ihmetteli, kuinka saamme laukut keskustassa metrolta rautatieasemalle. -Vaikka viis metriä kerrallaan, sanoin, vaikka en todellisuudessa ollut edes ajatellut asiaa!

Rinkka ja reppu, kassi ja pussi sekä Samsoneita pari, pyhiinvaellus sauva Sarriasta, läppärilaukku ja Decathlonin pussi. Näillä eväillä oli kantakirjakamelit, joiksi äiti meidät keksi nimittää, lastattu. Junassa heitimme ylävitoset suorituksesta ja jäimme taas ihastelemaan ohikiitäviä oliivipuita laskevan auringon alla.

Huomaan ajattelevani harmitellen jatkuvaa ramppaamista ja muuttoa. Tai pelkästään sitä, että jokin suuri suunnitelma muuttuu. Voi kauheaa ja mitäs nyt sitten?! Ei se ole kauheaa. Väsyttäähän se tietenkin, mutta toisaalta ilman liikettä näitä vaihtelevia maisemia ei muuten tule kokeneeksi.

Vähän kuin pasianssipöydän vaihtaisi just silloin kun haluaa ja kokeilisi uudella jaolla. Samalla lailla voin sekoittaa pakan uudelleen elämässä. Olen Espanjassa oloni aikana vaihtanut asuntoa kuudesti, kolmen eri kylän ja kaupungin välillä. Mikä rikkaus! Kyllä se pakka vielä menee läpi ja laukku jää auki. Siihen asti mielenkiinnolla kääntelen kortteja.

Heta Hautamäki
Irlannin kautta Espanjaan pysähtynyt elämänpohtija. Heta elää kissoinen ja koirineen täyttä elämää siellä minne elämä vie; täydellä sydämellä ja hetkessä.

-En kyllä ikinä mene enää siihen kahvilaan! Vaikka oli hyvä lounas, mutta niin töykeästi löi vaihtorahat tiskiin. Tipittä jäi! Näin pauhasi eräs mies tovereilleen kuin suurikin maailman kansalainen. Totta on, olisi ne voinut antaa käteenkin, mutta usein Espanjassa on tapana käyttää alustaa. Tuleehan siinä reilusti rahat esille, niin kuin jako Black Jack pöydässä.

Näitä tapojen kummasteluita riittää. Itse yritin jo vuoden asumisen jälkeen olla niin espanjalaista, että olisin tiennyt miksi paahdetun patongin kanssa tulee peukalon kokoinen valkosipulin kynsi. Sitä pieninä palasina mutustaen tuli mieleen, tekivätköhän vakiokahvilan pojat "rubialle" jekun; siellä ne nyt kai naureskelevat turistin toilailuja. Mikään makuelämys ei kahvin kanssa ollut se raaka valkosipuli. Urhoollisesti sen kuitenkin tuhoisin ja ajattelin hassusti vielä nyt loppupäivän tuoksuvani paikalliselle.

Jonotus on kanssa yksi ihmettelyn asia. Suomessa olisimme kaikki jämysti, edellä olevan niskaa tuijottaen, mutta täällä voi odotustilassa istuskella kaikki erillään. Uusimman tulijan on vain kysyttävä kuka on viimeinen (Ultimo?) ja näin tietää kenen jälkeen on oma vuoro.

Tai se kuuluisa kauppajono! Paikalliseen tyyliin voidaan marketin kassalla vaihtaa kuulumiset pitkältäkin aikaväliltä ilman minkäänlaista kiirettä. Se on sitä espanjalaista asiakaspalvelua, jossa asiakas tunnetaan nimeltä ja perheen tapahtumia seurataan tarkasti.

Seurasin myöhemmin, kuinka eräs asiakas rapsutteli valkosipulista makua leivälle hyläten sen sitten lautasen kylkeen. Vähän nolotti reipas yritykseni sopeutua, mutta pian nauratti: tulipahan kokeiltua sekin ja kokemuksesta sulka hattuun. Jonottaessa olen oppinut käyttämään aikaa huomaamattomaan tasapainoharjoitteluun (vahvistaa mukavasti jalkapohjia!) tai espanjankielen treenaamiseen, kun siinähän sitä on aivan ilmaiseksi harjoitusmateriaalia edessä ja takana.

Vieraalla maalla liikkuminen helpottuu, kun uskalletaan laskea omia odotuksiamme. Avoimin mielin toki muita kohden, mutta ennen kaikkea itseämme kohden. Uudet kuviot paljastavat itsestämme parhaimmillaan vahvuuksia ja piirteitä, joihin ei ennen ollut tarvetta tutustua. Annetaan lupa erehtyä ja uskalletaan nauraa itsellemme. Silloin asiat tapaavat kuin taikasauvan iskusta helpottua ja jokaisesta päivästä tulee seikkailu!

Harmittaa vaan vähän sen kahvilassa pauhaajan puolesta. Varmaan raskasta repiä mukanaan kaikkia kotimaan tapoja ja soveltaa niitä Euroopan toiseen laitaan.

Heta Hautamäki
Irlannin kautta Espanjaan pysähtynyt elämänpohtija. Heta kissoinen ja koirineen otti ja muutti Fuengirolasta opiskelujen vuoksi Valenciaan. Itäinen Espanja ja siellä uusi kotikylä antavat taas uutta perskektiiviä maasta maahan muuttajalle.

Se oli aivan tavallinen, jo vähän tylsäksi käynyt loppukesän päivä kun kävelin paikalliseen kahvilaan Fuengirolan Paseolla. Joskus täytyy muistuttaa itseään siitä, että asun paikassa, jonne muut tulevat lomalle. Niin tavalliseksi käy arki täälläkin. Kunnes...

Tämän kahvilan terassi on yleensä täynnä, sillä palvelu on nopeaa, kahvi vahvaa ja sen saa eurolla. Taka-osassa on pimeässä lisää pöytiä, jotka täyttyvät yleensä vain sunnuntaisin lounastajista. Nyt on kuitenkin arkipäivä ja hämärästä soi reilusti rokki. Kun auringon häikäisemät silmäni tottuvat valon muutokseen, näen lattian täynnä tanssijoita! Enimmäkseen naisia, mutta joukossa myös siististi pukeutuneita herrasmiehiä; kaikki iältään lähemmäksi yhdeksää kuin kuutta: ei -toista, vaan -kymmentä! Jos hiuksia oli, ne olivat harmaita - nauru raikasi ja yhteislaulu soi!

Katson uudestaan kelloa: ei vielä kolmeakaan kun varapöytien uumenista kuuluu Macarena! Lattialle vedetään mukaan kynnelle kykenevät toverit heiluttamaan käsiä ja lanteita, ja kun yhteistanssi sekoittuu hyppykohdassa osan kääntyessä oikealle, osan vasemmalle, tärähtää istumaan jääneet nauruun niin että kastuu ainakin silmäkulmat! Kyseesä on englantilaisten ikäihmisten omatoimisen kerhon "kissan ristijäiset".

Hörpin kahvini ja kun lähden, ymmärrän hymyillen, etten olisi muistanut niitä kaikkia macarenan liikkeitä ilman Rouva +70:n mallia. "Oo macarena - haaji!" ja päivän energia oli muuttunut!

Viime Sunnuntaina kävin kutsuttuna tutustumassa Benalmádenan Bil Bil linnassa järjestettävään ylistyslaulutilaisuuteen. Katsellessaan noin satapäistä yleisöä, harmaita papiljottikiehkuroita, rintakoruja ja kravaatteja, ymmärsin, kuinka suuri onni on vanheta rannikolla. Tällaista yhteisöllisyyttä ja järjestettyä toimintaa on ilo seurata. Muistan ystävän sanoneen jäädessä eläkkeelle sotilasuraltaan, kuinka suuren tyhjiön elämään toi aiemmin usein vapaapäivätkin täyttävän työporukan puuttuminen:

-Kävivät nuoremmat työkaverit joskus vielä kahvilla, mutta ei se samalta enää tuntunut.

Lauluillaan vetäjän luetellessa tulevan viikon tapahtumia Málagasta Marbellaan, ihastelin sanojen välistä tulvivaa välittömyyttä. Margareetta kutsuu tälläkin viikolla kaikki kotiinsa raamattupiiriin ja teelle. Nauru pidentää ikää ja tekiessä ei käy aika pitkäksi! Entisille nuorille löytyy rannikolta tekemistä niin paljon, ettei kaikkea edes ehdi.

Toinen toistaan tuolista ylös auttaen, jokainen oman kykynsä mukaan ja kaikki yhdessä. Rollaattorit tyhjenevät tuolirivien sivusta ja ovella ryppyiset, kokeneet kädet kättelevät. Sydämessä lämmin tunne välittämisestä ja kokemus siitä, kuinka vahva yhteisöllisyyden tunne ihmisten välille kasvaa, kun elämän viimeistä taipaletta kuljetaan yhdessä - siitä täysin rinnoin Espanjan auringon alla nauttien.

Heta Hautamäki
Irlannin kautta Espanjaan pysähtynyt elämänpohtija. Heta kissoinen ja koirineen otti ja muutti Fuengirolasta opiskelujen vuoksi Valenciaan. Itäinen Espanja ja siellä uusi kotikylä antavat taas uutta perskektiiviä maasta maahan muuttajalle.

 

perjantai, 15 tammikuu 2016 06:16

Espanjan mamu: Tapojen sulatusuuni

Ihanaa kävellä Los Bolichesin katuja miljoonakaupungin jälkeen! Usko pois, täältä löytyy enemmän väriä! Niin ihosta kuin tavoistakin.

Fuengirola ja koko Aurinkorannikko on mahtava kulttuurien sulatusuuni. Pohjoisemmasta Euroopasta tänne tullaan auringon ja iloisuuden takia, Afrikasta ja itä-blokin maista töiden ja turvan takia. Mukaan mahtuvat myös eronneet ja karanneet ympäri maailmaa.

Muistan kun vahingossa osuin naulan kantaan hakiessani kahvilasta omaa keskipäivän kuppiani mukaan - para llevar. Tiskillä istui brittityyppinen hoikka ja punaposkinen viiskymppinen, lippis päässä ja siideri kädessä. Utelin, miten loma menee ja vastaus oli jännittyneen kielteinen. Tokaisin, että sitten varmaan pakoilet jotain, johon lippiksen alta vastasi vieläkin jännittyneempi ja vähän säikähtänytkin katse. Lohduttelin, että kyllä tänne hyvin piiloutuu, rauhassa vaan, ja jatkoin matkaani taas kerran hieman häkeltyneenä. Lappalaistyttö täällä missä oikeasti on näitä ihmisiä, joista kuulee vain jutuissa.

Suomalaisten olen kuullut puhuvan aurinkorannikon talvista kausina; "tästä kaudesta tulee hyvä" tai "viime kausi oli liikunnallinen". Jo toisella kaudella olevat erottaa ekakertalaisista harjaantuneella silmällä hyvin. Pelkästään jo kävelytyylistä - siinä näkyy maailmankansalaisen varmuus. Fuengirolasta on suomalaisen helppo tehdä omansa, kaupungista tulee yhteisöjen leirikoulu.

On harrastusta sekä vakipaikkoja. Porukoiden keskuudessa kiertää hyvin tieto euron keitoista ja visailu-illoista. Kokeneessa Fugen suomalaisessa näkyy myös toisenlainen muutos. Ensikertalaisen ihmettely mustan miehen korukaupasta muuttuu tietoiseksi "no gracias", eikä kiinakaupan myyjän ilmeinen välinpitämättömyys enää tunnu loukkaavalta.

Pieneen tilaan mahtuu paljon, silti kaikki sujuu suhteellisen mukavasti. Turistit pyörivät kaduilla ympäri vuoden ja tekevät paikasta "ei-kenenkään-maan", jossa kaikki sulautuu yhteen ja kaikille annetaan tilaa. Se, mitä kotikonnuilla katselisi helposti arvostelevalla silmällä, saa rannikolla helposti armoa ja hyväksyntää. Matkailu avartaa ja katsojan linssi kirkastuu ja samassa löytää itsestään rohkeutta ja varmuutta. Voisiko pari viikkoa Bolichesia olla lääkärin määräys tiukkapipoisuuteen?

Heta Hautamäki

Irlannin kautta Espanjaan pysähtynyt elämänpohtija. Heta kissoinen ja koirineen otti ja muutti Fuengirolasta opiskelujen vuoksi Valenciaan. Itäinen Espanja ja siellä uusi kotikylä antavat taas uutta perskektiiviä maasta maahan muuttajalle.

torstai, 07 tammikuu 2016 08:07

Espanjan mamu: Lupaan olla itselleni hyvä

Vuoden vaihtuessa Espanjassa on syöty 12 viinirypälettä puolenyön kellon lyöntien mukaan ja Suomessa valettu tinoista rahat, matkat ja vauvat. Kuusen valot muistuttavat haikeasti ajan ohikiitävyydestä. Loppiainen toi Fuengirolan kaduille karkkia heittävät itämaan miehet ja kaupoissa alkoivat alennusmyynnit. Koko homma on taas ohi.

Uusi vuosi, uusi minä ja nyt luvataan syyllisyyden tunnosta sitä sun toista. Tipaton tai lihaton tammikuu on mielenkiintoinen koetus omalle itsekurille ja kuntosalillekin pitää mennä. Samassa uuden vuoden lupauksessa alkaa sekä elämän parannus että itsesyytös ja arvostelu, mutta kuinka kauan syyllisyyden energia motivoi todellista muutosta?

Ja voiko ylipäätään muutokselle olla tilaa jos jostain ei ensin päästä irti? Jos muutos on esimerkiksi painon pudottamista, voiko kuntoilu olla miellyttävämpää jos ensin oppii rakastamaan kehoaan sellaisena kuin se on? Aloitan laihduttamisen päästämällä irti ajatuksesta, että olisin alkuunkaan lihava tai tipattoman tammikuun jättämällä pois huonon omantunnon joulun pyhinä juoduista promilleista. Kokeilin tätä syyllistämättömyys-harjoitusta joulun aikana ja huomasin, että pelkästään salliminen vei vahvimman halun mässäillä jouluherkuilla!

Ehdotankin, että tänä vuonna muutos ja parannus lähtee siitä, että kysyt itseltäsi ja keholtasi: -Keho, mitä sinä haluat? Kehosi on paras ystäväsi, yhteistyökumppanisi ja välineesi maailman kokemiseen. Miksi kurittaisit ja kiusaisit, kun voisit tehdä molempia tyydyttävää yhteistyötä. Kun kehosi on iloinen, on mielesi vapaa ja lupauksesta tulee miellyttävämpi toteuttaa.

Espanjalaisilla on terve, kadehdittavan hyvä itsetunto josta voi härmäläinen ottaa opiksi. Meille jo pelkkä suorassa käveleminen on ylpeyden merkki. Kuinka monta kertaa arvostelemme itseämme negatiivisessa valossa aivan turhaa? Ja vielä ulkopuolisten ihmisten kautta! Kun kaikki taakse jääneet kahleet aukeaa ja tippuu pois, saadaan tilaa uusille näkökulmille ja silloin muutoskin tulee luonnostaan. Mitä enemmän raivaamme kaikkea vanhaa, käyttämätöntä ja kaavoihin kangistunutta irti sieltä ajatusten aarniometsästä, sitä enemmän ja helpompaa on uuden tulla. Entisöinnissäkin vanha maalipinta ensin hiotaan, että uusi ottaisi kiinni.

Anna siis mennä ajatus siitä, että sinun kuuluisi olla jotenkin toisin, kuin sisimmissäsi haluat. Siinä on itsessään lupaus ja muutos olla aidommin läsnä.

Heta Hautamäki
Irlannin kautta Espanjaan pysähtynyt elämänpohtija. Heta kissoinen ja koirineen otti ja muutti Fuengirolasta opiskelujen vuoksi Valenciaan. Itäinen Espanja ja siellä uusi kotikylä antavat taas uutta perskektiiviä maasta maahan muuttajalle.

torstai, 17 joulukuu 2015 21:13

Espanjan mamu: Jouluna yksin ulkomailla

Tulevat pyhät ovat järjestyksessään viides Costa del Joulu. Ensimmäisenä jouluna muistan ison kimppakämpän vaikuttaneen entistä kolkommalta, kun asuintoverit lähtivät Lappiin lumilautailemaan.

Varmaan vähän säälistäkin minut oli kutsuttu syömään yhteen sataman ravintoloista ja alussa se tuntuikin mukavalta idealta. Ottaisin kitaran ja laulettais, pullon viiniäkin ostin lahjaksi. Seurue olisi tuttu, pieni ja me kaikki espanjan mamuja Etelä-Amerikasta, idästä ja Briteistä.

Kadut olivat aattoiltana hiljaiset. Joku ei vaan tuntunut oikealta, mietin kävellessäni satamaan päin. Olikohan sellainen hiljentymisen tarve, mutta yhtäkkiä suunnitelma ei tuntunutkaan niin hyvältä. Halusin olla yksin.

Ja se oli mukava aatto se. Menin kitarani ja koirieni kanssa hetkeksi tumman meren ääreen ja nostin mielessäni lasin joululle. Melankolisena lähdin kotimatkalle, mutta masennus jäi Los Bolichesin kirkon jouluvaloin koristeltuihin appelsiinipuihin. Kirkon kaijuttimista nimittäin soi joululaulut keskellä aattoyötä! Istuin alas ja nautin siitä, ettei ketään missään ja sydämessä kuitenkin yltä kyllin kiitollisuutta.

Paras puoli yksinäisen joulussa Espanjassa on se, ettei elämä pysähdy kokonaan aattoon. Koska jouluperinteet on erilaiset, elämä jatkuu normaalisti seuraavana päivänä. Ei tarvitse istua mökin sisällä peläten vieraita tai vierailla puoliväkisin itse missään. Kahvibaarit on samalla lailla täynnä Juaneita ja Pacoja ja ruokatorilla puristellaan appelsiinejä. Eikä televisiokaan tuputa sitä, miten joulun pitäisi olla.

Koko juhlan kaupallisuus ei täällä jotenkin tunnu niin pahalta, vaikka onhan joka kiinakauppa täynnä ihmisterveyden uhalla värjättyjä tonttulakkeja. Se, että pariskunta rakentaa naapureilleen joka joulu ison seimi-esityksen autotalliinsa ja että katujen ylle luodaan tunnelmavalaistusta, se tuntuu mukavalta. Ei siltä, että minulta jotain joulusta puuttuisi kun ei ole omaa perhettä ympärillä ja satojen eurojen arvosta lahjoja ja paineita siitä meneekö kaikki ohjekirjan mukaan fiksusti.

Seuraavina jouluina olin ressaamatta senkään vertaa. Yksi ainut punainen kynttilä oli pöydällä, ja hyvä syy laulaa joululauluja ilman sitä ihmettelyä, mitä esimerkiksi kesäkuussa Hoosianna saa aikaan.

Sitä seuraavana aattona jaoin ikimuistoisen keskustelun parrakkaan (useimmiten) hyväntuulisen kodittoman kanssa. Toivoisivat muuten sukkia joulupukilta, kun ne on katuoloissa kuulemma todellista kulutustavaraa! Viime jouluna oli jo äiti mukana Espanjassa. Sai hänkin kokea todella erilaisen joulun ja nauroimme yhdessä, kuinka vaikeaa on olla "hössöttämättä".

Tänä jouluna tapaan taas perhettä. Silti kaahiaan vouhottamiseen emme lähe vaan otetaan joulukin espanjalaisittain. Jouluruokailuun on käytetty suomalaista pitopalvelua, josta tulee tortut ja laatikot. Puuro ja kiisseli tehdään itse, muuten aivan samoja Suomesta lähetettyjä suklaakonvehteja ja vihreitä kuulia syödään Aurinkorannikonkin suomalaisissa joulupöydissä.

Olit sitten yksin tai porukalla tänä jouluna, kokeile seuraavaa ajatusta: mitä jos kaikki otettaisiin ympäriltä pois, missä silloin olisi joulu? Toivon, että löydät!

Heta Hautamäki
Irlannin kautta Espanjaan pysähtynyt elämänpohtija. Heta kissoinen ja koirineen otti ja muutti Fuengirolasta opiskelujen vuoksi Valenciaan. Itäinen Espanja ja siellä uusi kotikylä antavat taas uutta perskektiiviä maasta maahan muuttajalle.

Uusimmat

  • Itsenäistyvässä Kataloniassa kiehuu
    torstai, 21 syyskuu 2017 15:19
    Katalonian pitkä marssi kohti itsenäisyyttä on saavuttamassa kulminaatiopisteen. Tehty päätös pitää äänestys itsenäisyydestä 1.10. on saanut Espanjan tositoimiin. Poliisit ovat tehneet ratsioita virastoihin ja ihmisiä on pidätetty. Väkijoukot osoittavat mieltä kaduilla ja mellakkapoliiseja on lähetetty lisävoimiksi. Katalonialaiset ovat päättäneet pitää äänestyksen itsenäistymisestä 1.10.17 ja Espanjan mielestä tämä on laitonta ja…
  • Viikonlopun menovinkit 22.9.-24.9.2017
    torstai, 21 syyskuu 2017 11:22
    Espanja.Comin toimitus keräsi mielenkiintoisimmat menovinkit tulevalle viikonlopulle. Syksylläkin tapahtuu joka puolella Espanjaa, ja teemoja on kaikille. Laita meille vinkkiä tulevista kiinnostavista tapahtumista!
    Lue lisää...
  • Andalusian vesivarat hälyttävän alhaiset
    keskiviikko, 20 syyskuu 2017 17:44
    Kesäkuukausien vedenkulutus on syönyt Aurinkornnikon alueen vesivaroja niin, ​että lokakuussa voi olla odotettavissa vedensäännöstelyä.
    Lue lisää...
  • Torremolinoksen kuuluisat feriat!
    keskiviikko, 20 syyskuu 2017 17:39
    Feria de San Miguel Torremolinosissa kokoaa kaupunkiin tuhansia feriavieraita. Romeria aloittaa juhlallisuudet sunnuntaina ​24.9. ja feriatunnelma valtaa koko kaupungin 27.9.
    Lue lisää...
  • DAFO-todistus maaseudun kiinteistökaupoille
    tiistai, 19 syyskuu 2017 08:59
    Jos olet ostamassa tai myymässä kiinteistöä Andalusiassa, joka on rakennettu kaupunkialueen ulkopuolelle, tarvitaan asuntokaupassa DAFO – todistus. Se todistaa, ettei kiinteistöön tai maa-alueeseen liity epäselvyyksiä rakennuksissa, omistajuudessa, luvissa​ tai esimerkiksi kiinnityksissä.
    Lue lisää...

Facebook