Tämän rouvan Suomen reissu on edennyt jo siihen pisteeseen, että ajatukseni alkavat pyöriä yhä enemmän palmun alle palaamisessa. Onkin mielenkiintoista, mitä tunteita Espanjaan takaisin lennähtäminen minussa nyt nostaa pintaan. Saako vuorien, palmujen ja meren näkeminen edelleen hymyni leviämään sieluni sopukoihin asti, ja silmäni kostumaan onnen ja helpotuksen kyynelistä, niin kuin kahtena edellisenä vuonna elokuussa.
Reilun viikon päästä palaan takaisin tapasten, tinto de veranojen ja äänekkäiden elämästä nauttijoiden luvattuun maahan. Jossa kesällä ei tarvitse katsoa säätiedotuksesta onko sandaalikelit ja jännittää, iskeekö heinäkuussa hirmu helteet vai kalsea kurimus.
Ja jossa ravintolassa raaskii tilata lasin viiniä, jos siltä tuntuu. Ja jossa hanavesi maistuu vähän kummalle, ja avaimet toimivat välillä miten sattuu. Ja, ja, ja ja. Monta syytä palata ja monta syytä jäädä. Lentoliput on kuitenkin jo ostettu, joten täältä minä tulen.
Los restaurantes
Yksi syy palata Espanjaan on paikallinen ravintolakulttuuri, jonka arvo on kirkastunut tällä reissulla. Suomesta saa kyllä loistavaa ruokaa, mutta täällä ravintolat tuntuvat olevan yhä enemmän itsepalvelupaikkoja. Ruoka ja juomat tilataan tiskiltä ja pahimmillaan tai parhaimmillaan ilman minkäänlaista ihmiskontaktia näpyttelemällä jonkin sortin härveliä. Ja ruoka maksetaan etukäteen siinä tilauksen yhteydessä. Kätevää.
Suomessa tarjoilijoiden ammattikuntaa säästellään myös sillä, että asiakas kantaa kahvinsa itse pöytään tai kipaisee hakemassa ruoka-annoksen pöytäänsä merkin saatuaan. Ja myös aterimet haetaan usein omatoimisesti. Raastepöydän vierestä.
Ruokailun ajan Suomessa saa vielä suhteellisen hyvin keskittyä vain syömiseen. Usein ei tarvitse tarjoilijalle kertoa kuinka hyvin ruoka maistuu, vaikka ei maistuisi. Ja kun ruoka on syöty, niin toimelias suomalainen vie pikimiten likaiset astiat ja käytetyt servetit omille paikoilleen. Ja poistuu kotiin, jottei olisi enää muille vaivaksi.
Okei, ehkä minä vähän liioittelen. Kyllähän täältä Suomesta löytyy myös ravintoloita, joissa sen ravinnon lisäksi tarjolla on samaan hintaan myös loistavaa palvelua. Mutta ne kuuluvat nykyään enemmän niihin paremman maksukyvyn omaavien ihmisten paikkoihin.
Kun taas Espanjassa pöytiintarjoilu kuuluu maan tapoihin, ja siellä voi ilman häpeää tilata vaikka pelkän kahvikupillisen. Ja se tuodaan pöytään samoin kuin lasku ja vaihtorahat. Niin ja astiatkin henkilökunta korjaa pois.
Kallista lystiä
Ruuan ja juomien hinta Suomen ravintoloissa. Siinäpä asia, joka on myös aiheuttanut tälle rouvalle ihmetystä tai sanotaanko jopa pienehköä ahdistusta. Hieman on siis kalliimpaa harrastaa ravintoloissa ruokien ja erityisesti juomien maistelua kuin Espanjassa. Ja toki ymmärrän, että hinnat nousisivat Suomessa vieläkin enemmän, jos palvelutaso olisi samanlaista. Mutta kun johonkin ihanaan tottuu, niin sitä haluaa lisää ja lisää. Ainakin tämä nautiskelija.
Odotankin innolla, että pääsen taas Espanjassa istahtamaan lempiravintolaani. Tilaan lasin tinto de veranoa, kesän juomaa. Ja sitten skoolaan uudelle kaudelle. Nautin tarjoilijan huomiosta ja tapaksista. Lorvin rauhassa syömisen jälkeen ravintolassa nauttien eläväisestä tunnelmasta. Ja sitten toistan saman vaikka seuraavana päivänä joutumatta ainakaan ihan heti vararikkoon.
Kohta skoolataan kesän juomalla!
Matka jatkuu
Menolippu Espanjaan on ostettu, mutta lähtöön on vielä aikaa. Sen ajattelin käyttää mahdollisimman hyvin Suomen positiivisista puolista nauttimiseen, ja niitähän täällä riittää. Luvassa on siis hetkiä porukoiden, sukulaisten ja ystävien kanssa. Aion myös syödä maailman parhaita mansikoita, joita tuntuu kasvavan vain ja ainoastaan Suomessa. Syödä porilaisen maidon kera, äidin keittämää lohikeittoa ja maailman parhaat pinkkimunkit. Ja juoda suomalaista kahvia, vaikka en kyllä vieläkään ole nähnyt kahvipuita täällä missään kasvavan. Mutta kun toinen suomalainen kohtaa toisen suomalaisen, on paikallaan keittää kahvit.
Maailman parhaat pinkkimunkit löytyy Espoosta Halmeelta.
Toivotankin meille kaikille mainioille ihmisille mitä ihaninta heinäkuun loppua. Nautitaan hetkistä mitä elämä meille tuo. Sateesta, auringosta ja vaikka siitä pelätystä kylmästä henkäyksestä, joka on kuulemma Suomeen leviämässä. Laitetaan vaan vähän enemmän vaatetta päälle, niin kyllä täällä tarkenee. Niin ja tervetuloa taas kahden viikon päästä ihan oikeasti Ellun kaa Espanjaan. Sinne alkaakin olla jo vähän ikävä.
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com