Elokuu lähenee loppuaan, ja kalenterin mukaan kohta alkaa syksy. Ja niin täälläkin Espanjan auringon alla on mukamas syksy alkamassa, tai ainakin moni on niin sanonut. Ja tottahan se on, että lämpötilat ovat laskeneet. Ne ovat laskeneet jopa alle kolmenkymmenen asteen. Alle kolmenkymmenen! Eli siis selkeä “syksy”.
Jättiläisen fööni
Viime lauantaina koin erikoisen sääilmiön, joka kuulemma oli terral-tuuli. Päivä oli harvinaisen pilvinen, ja lämpö tuntui poikkeuksellisen tukalalta. Tuntui kuin olisimme olleet liedellä olevassa kattilassa, jonka päälle joku laittoi vielä kannen.
Kuumuus ja kosteus tiivistyi sellaiseksi, että olo oli kuin saunassa olisi istunut. Suomalaisittain oli “nyt on kyllä ukkosta ilmassa” -keli, mutta ainakin potenssiin kymmenen.
Ja sitten alkoi tuulla. Todella kuuma ja voimakas tuuli puhalsi pölyt ja pienimmät palmut lentoon, siis ainakin siellä missä olin iltaa viettämässä. Tuuli tuntui jättiläisen fööniltä, joka tällä kertaa oli napsautettu sille kaikista kuumimmalle säädölle.
Ja myöhemmin illalla taivaalta tuli myös pari sadepisaraa. Siis oikeasti vain pari, ja se kunnon ilmaa puhdistava ukonilma, se siis jäi tulematta.
Seuraavana aamuna, kun suuntasin pihalle juomaan aamukahviani, oli ulko-ovea avatessa odottamassa yllätys. Ulkona oli kylmempää kuin sisällä. Siellä oli vain plus 22 astetta. Ja tämä tuntui siis viileältä. Kyllä, todella viileältä. Selvästi syksyn merkit siis ilmassa, ainakin näin Espanjan mittapuussa.
Onneksi lämpötilat vielä päivällä nousevat kolmeenkymmeneen, joten kyllä täällä siis vielä tarkenee. Eli mummo rakas, ei hätää. Villasukkia ei tarvitse tänne vielä alkaa lähettämään.
Perustorstai Frigilianassa
Viime viikon tähtisilmähetkeni oli ehdottomasti Frigilianassa, tässä niin upeassa kylässä, jossa juhlistettiin kolmen kulttuurin festivaalien alkamista. Tunnelma siellä oli niin upea. Siis oikeasti.
Jo itsessään tämä kylä on mitä mahtavin. Täynnä pieniä kujia ja sööttejä vanhoja rakennuksia, mutta nyt se vielä pursusi eloisia ihmisiä, musiikkia, myyntikojuja, ruokaa, juomaa, naurua ja hiiligrillin tuoksua.
Ja pimenevä ilta huipentui sellaiseen ilotulitukseen, että tämä rouva ei meinannut pysyä housuissaan, tai siis mekossaan. Suomalaisena sitä on tottunut seuraamaan ilotulituksia varpaat ja sormet palellen uudenvuodenyönä, mutta Frigilianassa ei varpaita palellut. Enemmänkin hikipisarat lirisivät selkää pitkin.
Niin ja se ilotulitus. Se kesti varmaan 20 minuuttia, ja se huipentui sellaiseen räiskintäiloitteluun, että jopa tämän rouvan mielestä se lähti vähän niinkuin lapasesta. Se oli siis niin loistavaa! ”Perustorstai-ilta” täällä Espanjassa.
Ja mitäs kun syyskuu alkaa
Ensi viikolla jatkan rantailua, sillä huomaan, että jonkinlainen “syksy on tulossa ja ilmat viilenee” -ahdistus tai ainakin realismi siitä on iskenyt. Ei täälläkään ole helteitä vuoden ympäri, ja merivesi ei ole koko ajan niin ihanan lämmintä, kuin se on viime päivät ollut. Nyt nautitaan siis rantailusta ja meressä uimisesta!
Ja se mistä aion nauttia on näistä upean tunnelmallisista Andalusian trooppisista öistä. Ihailla tähtiä ja kuuta. Nauttia, että vielä iltaisin tarkenee istua vaikka vain uikkarit päällä iltaa.
Toivotankin meille ihanaisille elämästä nautiskelijoille mitä upeinta viikkoa. Vaikka arki jo rullaa, niin muistakaamme velvollisuuksien hoitamisen välissä välillä hidastaa ja pysähtyä. Avata silmämme ja nauttia kaikesta siitä upeasta, mitä ympärillämme on. Ja ne työhommat, nekin sujuu mukavammin hymyssä suin.
Niin ja jos on mahdollista, niin välillä kannattaa siirtää työpisteensä vaikka rannalle, sillä kyllä sielläkin pystyy hommia tekemään, ja välissä voi pulahtaa uimaan ja ihailla maisemia.
Nautitaan siis tulevan viikon tarjoamista hetkistä, pidetään toisistamme huolta ja luotetaan, että asiat kyllä lopulta järjestyvät parhain päin. Niin ja tervetuloa taas ensi viikolla Ellun kaa Espanjaan!
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com