Tervetuloa Ellun kaa Espanjaan! Olen nelikymppinen eloisa ja iloinen Espanjan elämäntyylistä lumoutunut naisihminen. Matkakumppaneita elämässäni ovat rakas mieheni, maailman suloisin tyttöni ja ihanan äänekäs kissamme.
Rakastan matkustamista. Olen utelias, haluan kokea uutta, maistella uusia makuja ja ihmetellä mitä kaikkea maailmalla on meille tarjota. Olenkin käynyt elämäni aikana yli 60 eri maassa. Viimeiset kaksi vuotta olen elänyt Suomen ja Espanjan välillä kahdesta syystä: Suomen talvi ja Espanja.
Ellu ja Suomen talvi
Minä ja Suomen talvi. Me emme ole tulleet toimeen vuosikausiin. Meidän välit alkoivat huonontua pikkuhiljaa, mikä taitaa olla se tavallinen tarina. Kun olin parikymppinen, tulimme muistaakseni vielä ihan hyvin toimeen. Mutta täytettyäni kolmekymmentä, välimme huononivat selvästi.
Lopulta me emme vaan enää tulleet toimeen. Oikeasti yritin. Poltin kynttilöitä, hyggeilin, ostin kirkasvalolampun, ripustin kausivaloja, tein lumiukkoja ja pakastin marjoja talven varalle. Kokeilin aikuisena vielä hiihtämistäkin, mikä siis oli kova juttu minulle, joka oli koulun hiihtokisoissa aina se viimeinen.
Aurinkoa katsomaan
Viimeiset vuodet selvisin Suomen talvesta suuntaamalla vähintään kerran lomalle etelään aurinkoa katsomaan. Se tunne, kun poistuin lentokoneesta ja tunsin auringon kasvoillani pitkästä aikaa. Sitä tunnetta on melkein mahdotonta sanoin kuvailla tai ainakaan kirjoitustaitoni eivät siihen vielä riitä. Tunne, joka sytyttää kasvoilleni hymyn ja räjäyttää silmäni loistamaan. Energiaa pursuaa jostain sisältäni, ja pystyn hengittämään syvempään.
Suomeen palaaminen talvella
Suomeen palaaminen. Niin, mitenkäs sitä sitten kuvailisi. Kun sandaalit jalassa rämmin lumihangessa, on pimeää ja yritän löytää positiivisia asioita kotiinpaluusta. Kyllä, suihkussa on kiva käydä kun vedenpaine on hyvä ja lämmintä vettä riittää. Ja kyllä, maksamakkara ja ruisleipä maistuvat mahtavalta. Onhan Suomen talvessa niitä hyviäkin puolia. Kotiin paluun jälkeisenä yönä näin usein unta missä havahduin ja ihmettelin kuinka hotellihuoneessa voi olla samanlaiset verhot kuin omassa makuuhuoneessani. Ja tuo kaappikin näyttää samalta kuin kotona. Kunnes tajusin, että kotonahan tässä ollaan. Ja sitten piti sopeutua pimeään ja kylmään ja toitottaa, että kohta se kevät tännekin tulee.
Siis Suomen talvi. Harmaan kaikki sävyt. Kylmyys, pimeys, märkyys ja loska. Kaiken tämän myötä tapahtuva ihmisten vetäytyminen omiin koteihinsa lokakuussa, josta sitten pikkuhiljaa kevätauringon myötä kaivaudutaan ulos. Talvesta selvittiin. Minusta tuntui, että aina odotettiin jotain: joulua, lomamatkaa, lumen satamista, lumen sulamista, kevättä, aurinkoa, uusia perunoita ja suomalaisia mansikoita. Yli puolet vuodesta elämä meni jotenkin puoliteholla ja loput niin täydellä höyryllä koko ajan hieman peläten, että kohta tämä loppuu. Kevät, kesä, vihreys ja aurinko.
Ja kyllä, näin minä koin, mutta onneksi eivät kaikki. Ajan myötä ymmärsin yhä paremmin, että olen auringon lapsi. Minä tarvitsen sitä ollakseni minä. Elääkseni täysillä.
Etäisyyttä unelman ja todellisuuden välillä kutsutaan toiminnaksi
Jos joku asia elämässä ei tunnu oikealta, on kaksi vaihtoehtoa: hyväksyä tilanne tai pyrkiä muuttamaan sitä. Koskaan et voi tietää mitä elämässä seuraavaksi tapahtuu. Tämä on konkretisoitunut korona-ajan ja sodan myötä. On toimittava ja elettävä nyt.
Niinpä päätinkin toteuttaa unelmani. Tavoitteenani on, että voisin elää mahdollisimman paljon talvisin Espanjassa. Muutos ei ole ollut helppo. Välillä hymy on hyytynyt jopa tämänkin rouvan kasvoilla, mutta ei pitkäksi aikaa. Elämässä asiat eivät aina mene niin kuin haluaisi, mikä on välillä hyväkin asia. Pitää vain uskaltaa luottaa, että elämä kantaa.
Mutta miksi juuri Espanja? Aurinkoahan riittää muuallakin. Tähän on lukuisia syitä ja odotan innolla, että pääsen jakamaan niitä kanssanne. Tervetuloa siis Ellun kaa Espanjaan!
Lue lisää Espanjassa Ellun kaa -blogista:
Espanja.Comissa alkaa uusi Espanja-aiheinen vapaa-ajan blogi
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com