Täällä Espanjan auringon alla riittää edelleen auringon säteitä ja hikipisaroita nostattavaa lämpöä. Mutta nuo yölämpötilat alkavat olla jo sellaisia, että ikkunoita kannattaa pitää auki sen sijaan, että nukkuu yön ilmastoinnin viilentävässä hurinassa. Jos siis kuuluu niihin onnekkaisiin, joiden kodista ilmastointivempele löytyy ja vielä asennettuna sellaiseen paikkaan, mistä on nukkumisen kannalta hyötyä.
Hieman toki jännittyneenä odottelen sähkölaskua, mutta näillä kymmenillä hyvin nukuttu yö on jo niin arvokas asia, että siitä voi jo vähän maksaakin. Vaikka siis isomman sähkölaskun muodossa.
Toki sieltä avoimesta ikkunasta voi sitten kantautua monen moista unirauhaa häiritsevää ääntä naapurien ilonpidosta roska-auton kolinaan. Ja täällä maalla taas pääsemme mm. nauttimaan yhden aikaan kajahtavasta kukon kieunnasta ja koirien yöllisestä kuulumisten vaihdosta. Niin ja äänten lisäksi ikkunasta voi kömpiä tai liitää monenmoista elävää olentoa, ihan niistä tutun turvallisista kärpäsistä ja hyttysistä hieman eksoottisemman näköisiin öttiäisiin.
Niin ja täällä Cartamassa ikkunasta sisään tai myös ulos voi pujahtaa kissa. Joko meidän omamme tai naapurin. Joten kovin isolla meillä ei ikkunoita pidetä auki. Ikkunoiden eteen asetetut kalterit toki estävät kissaa isompien olentojen sisäänpääsyn, eli sen puolesta ei tarvitse jännätä kenen vierestä sitä aamulla herääkään.
Tällä kertaa tämä karkulainen saatiin onneksi heti kiinni.
Ja taas silmät loistaa
Tämän viikon tähtisilmähetkeksi valitsin hetken ihanien ihmisteni kanssa aaltojen vietävänä. Tällä kertaa emme olleet veden varassa aalloissa lillumassa, vaan olimme ihan kuivin jaloin veneen kannella katselemassa jo tutuksi tulleita rantoja eri perspektiivistä.
Mereltä kaikki näyttääkin vähän erilaiselta kuin maalta käsin. Näinhän se on, että näkökulman vaihtaminen ja asioiden tarkasteleminen eri suunnasta avaa mahdollisuuden nähdä, kokea ja tuntea asioista eri tavalla. Sitten voi olla myös helpompaa ymmärtää mistä lähtökohdista käsin se toinen asioita katsoo, ja miksi hän kokee ja näkee asiat niin eri tavoin.
Mutta palataanpa takaisin sinne veneen kannelle, kun pidin kaksin käsin kiinni veneen keulan kaiteesta. Aallot eivät vain keinuttaneet, vaan enemmänkin pomputtivat laivaa ylös ja alas. Samalla kun, niin upealta tuntuva tuuli viilensi ja tuiversi tukkani ihanasti sekaisin. Silmät loistaen matkasimme rannikkoa pitkin, kunnes löysimme sen, mitä olimme etsimässä.
Mira! Mira! Katso! Lapset ja myös tämä rouva kiljahteli. Siellä niitä meni meren aalloissa. Olentoja, joita olen ensimmäisen kerran nähnyt Tampereella kesälomareissulla. Noita upeita eläimiä, jotka näyttävät samalla niin söpöiltä, iloisilta, leikkisiltä ja viisailta. Siellä ne menivät vapaina, juuri siellä missä niiden kuuluukin mennä. Meressä.
Silmät loistaen bongailimme näitä ihanaisia otuksia meren aaltojen välistä ja seurasimme heidän lumoavaa kirmailuaan edes takaisin, kuin tanssia. Kiitos ihanaiset delfiinit, kun saimme seurata teidän elämää sen hetken. Silmät loistaen.
Ja mitäs sitten tällä viikolla
Tällä viikolla minä haluan mennä rannalle ja mereen uimaan! Tajusin nimittäin, etten ole päässyt meren aaltoihin keinumaan yli viikkoon. Jotenkin arjen muut puuhat, pakolliset ja toki myös ne itse valitsemani, ovat vieneet päivän hetket siten, etten ole päässyt nauttimaan tästä ainutlaatuisesta herkusta.
Tämän viikon lauantaina suuntaamme ainakin Fuengirolan keskustaan. Siellä järjestetään hevostapahtuma, joka ainakin tälle heppaperheelle oli ikimuistoinen viime vuonna. Meillä toki vain tuo perheen nuorimmainen vain ratsastaa, mutta me perheen vanhukset nautimme tallilla heppaenergiasta, ja siitäpä kerronkin myöhemmin vähän lisää.
Ja aion myös piipahtaa Aktiivinen Aurinkorannikko -messuilla, jossa pääsee tutustumaan mm. siihen, mitä kaikkea täälläpäin voi harrastaa. Ja samalla sitä pääsee tutustumaan muihin suomalaisiin muuttolintuihin ja moikkailemaan niitä muuttolintuja, joihin on ollut jo aiemmin ilo tutustua.
Toivotankin meille kaikille upeille ihmisille mitä onnistuneinta viikkoa. Antakoon se meille hetkiä, joita voi myöhemmin muistella kaipauksella ja kiitollisuudella. Ei mietitä menneitä ja tulevaa, ainakaan kovin paljon. Sen sijaan hiljennetään vähän vauhtia ja pysähdytään ihailemaan vaikka tuota keltaista kukkaa, pientä tarmokasta muurahaista, auringonlaskun värjäämää taivasta tai ihmistä, joka on vierellämme juuri sillä hetkellä.
Niin ja tervetuloa taas ensi viikolla Ellun kaa Espanjaan!
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com