Niin se alkoi, kuukausista lohduttomin. Ainakin siis minun kaltaisille kesää ja aurinkoa rakastaville Suomessa asustaville ihmisolennoille. Lokakuu.
Legendaarista Mamban kappaletta mukaellen, “Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä.” Niin tulee. Siis ensi vuonna. Lokakuu. Kuukausi, jolloin positiviisuuskaan ei enää pelasta siltä tosiasialta, että kesä meni jo. Kesä meni Suomessa, ja kesä meni kalenterin mukaan myös täällä auringon alla.
Mutta jos nyt rehellisesti puhutaan, niin vielä on kesää jäljellä. Vielä tulee kauniita päiviä. Tänäänkin on kaunis päivä, eilen oli ja huomennakin on. Siis täällä Espanjan auringon alla. Täällä Andalusiassa itseasiassa mitattiin uusi lokakuun lämpöennätys plus 38.2 astetta.
Siinäpä se syy numero yksi onkin, miksi niin moni muuttolintu suuntaa tänne pohjoisesta viimeistään siinä vaiheessa, kun metsässä ei liikahda lehtikään. Siis ei liikahda sen vuoksi, että lehdet ovat kellastuneet, tippuneet ja maatuneet. Orastavan talven alta suunnataan tänne, missä suomalaisen mittapuun mukaan kesää on vielä jäljellä. Paikkaan, jossa aurinko paistaa, ja sen myötä on tämänkin muuttolintusen helpompi hymyillä.
Parasta aikaa suomalaiselle
Sitä suomalaista kesäkeliä on itse asiassa Aurinkorannikolla tarjolla koko talven, sillä tyypillistä suomalaista juhannusasustetta, toppatakkia ja pipoa, voi täälläkin joskus tarvita. Ja sen jälkeen alkaakin espanjalainen kesä, jonka myötä muuttolinnut suuntaavat Suomeen, vilvoittelemaan.
No toki nämä kelit ovat täälläkin viilenneet. Päivisin jäädään jopa alle kolmenkymmenen, ja auringon laskettua saa kyllä jo pistää pitkähihaista päälle. Olen kerran käyttänyt jopa umpikenkiä ja sukkia. Sukkia, joita käytin viimeksi Suomessa heinäkuussa. Siis heinäkuussa, jolloin nautittiin Suomen suvesta, mutta tarjetakseen ulkona piti laittaa sukat jalkaan, koska sandaaleissa varpaita paleli.
Niin ja onhan nuo vedetkin kylmenneet. Uima-altaassa on enää plus kakskuus lämmintä. Ja meressä alkoi viime sunnuntaina tulla jo vähän vilu siinä kohtaan, kun olimme polskutelleet siellä melkein tunnin.
No kyllä minun on pakko myöntää, että kaipaan sitä tunnetta, kun ilman minkäänlaista irvistystä voi vain antautua veden kannateltavaksi vaikka keskellä yötä. Ja kun kuuma ilma lämmittää kehoa ja mieltä vielä pimeän laskeuduttua. Kyllähän se vain näin on, että tännekin on tullut jonkinmoinen syksy. Aurinkorannikon syksy. Mikä onkin monen suomalaisen mielestä se paras aika olla täällä.
Lokakuu ja uudet kujeet
Lokakuun myötä täällä Fuengirolassa, “Suomen eteläisimmässä kaupungissa”, pyörähtää käyntiin monenmoista toimintaa meille suomalaisille erilaisista harrastepiireistä klubikeikkoihin. Ja Suomi-ravintolat täyttyvät lohiannoksista ja lihapullista nautiskelevista suomalaisista, joiden koti-ikävän nälkää poistamaan löytyy vaihtoehtoja räiskäleistä porilaisiin. Ja voinen todeta täällä Fuengirolassa syöneeni parhaan perinteisen lohiannoksen, toki poislukien äitini loihtimat lohiherkut siellä pohjoisen perukoilla.
Tämäkin rouva suuntaa tällä viikolla monen muun talvikuukausiaan täällä viettävän kanssa opiskelemaan espanjaa Sofia-opistolle. Ja pakko se on myöntää, että en ole pahemmin viime aikoina espanjaa opiskellut. Mutta kai ne sanat ja kaikenmaailman preteritit palautuvat mieleeni tuolta aivojeni kätköistä. Toivottavasti.
Nyt onkin mitä mainioin hetki miettiä uuden harrastuksen aloittamista erityisesti täällä auringon alla. Samalla voi myös tutustua uusiin ihaniin ihmisiin. Rohkeasti mukaan! Tällä viikolla aloitetaan Fuengirolassa myös ferioiden juhlinta, jota kestää pitkälle seuraavaan viikkoon. Sinne siis ainakin tämä rouva suuntaa.
Tämän viikon tähtisilmähetkiä
Tämän viikon tähtisilmähetkessäni kiteytyy elämän arvaamattomuus ja rakkaiden tärkeys. Myötä ja vastamäessä. Elämä antaa välillä asioita, jotka pelottavat, ja silloin tarvitaan rakkaita vierelle. Niitä, joiden sanat ja katse kannattelee. Katse, joka tuntuu järisyttävän syvällä kertoen kuinka tärkeä heille olet. Ihmisten, joiden lähellä voit olla turvassa ja joiden kanssa voi vaikka pysähtyä katsomaan kuunsiltaa. Pysähtyä hengittämään vähän vapaammin, luottaen, että asiat järjestyy.
Mikä oli sinun tähtisilmähetkesi? Mikä sai sinut täyttymään onnesta, tunteesta ihanaisemmasta, kiitollisuudesta. Mikä sai sinun silmäsi syttymään tuikkeeseen. Pysähtymään tämän niin mielenkiintoisen ja ihmeellisen elämämme äärellä.
Toivotankin meille ihanaisille ihmisille tulevaan viikkoon hetkiä, jotka saa silmämme loistamaan, sielumme lämpenemään ja hengityksemme kulkemaan helpommin. Pieniä ja pidempiä hetkiä, joiden myötä arvostamme tätä elämää yhä enemmän. Ojennetaan käsi sille, joka tarvitsee apua ja annetaan toisten kannatella itseämme, silloin kun me sitä tarvitsemme. Luodaan yhdessä sellainen paikka, missä meillä kaikilla on hyvä olla. Niin ja tervetuloa taas ensi viikolla Ellun kaa Espanjaan.
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com