Metsiköitä ja maaseutua Cami de Cavallsin vaelluksen päätösetapilla – osa 3

Julkaistu: 11.02.2024
Alue-esittelytAnne-Mari Lu Gran CanariallaEläminen ja lomailu

Cami de Cavalls, eli ”hevosten polku”, on 185 kilometriä pitkä, vuosisatoja vanha reitti, joka kiertää luonnonkauniin Menorcan saaren ympäri. Puolustuslinjaa valvoneiden sotilaiden ratsukot kiersivät saarta, ja maastoon syntyi polku, joka toimii nykyisin vaellusreittinä. Tässä kolmiosaisen artikkelisarjan viimeisessä osassa kerrotaan Cami de Cavallsin osuudesta, joka alkaa etelärannikon Cala Galdanasta ja päättyy saaren pääkaupunkiin Mahóniin.

Historiallisesta reitistä vaelluspoluksi

Cami de Cavalls on ollut Menorcan saarelle tärkeä kulkuväylä satojen vuosien ajan, aina 1300-luvulta alkaen. Kun Menorcan poikki kulkeva maantie rakennettiin 1700-luvulla, saarta kiertävä Cami de Cavalls alkoi menettää merkitystään. Polkua käytettiin yhä vähemmän, ja lopulta se unohtui lähes kokonaan.

Unesco julisti Menorcan biosfäärikohteeksi vuonna 1993. Luonnon- ja kulttuuriperinnön suojeleminen nousi saarella entistä tärkeämpään asemaan, ja aktiiviset menorcalaiset alkoivat taistella Cami de Cavallsin säilyttämisen puolesta.

Tilanne oli vaikea, koska osa vanhasta polusta kulkee yksityisten maa-aluiden läpi. Pitkät neuvottelut maanomistajien kanssa johtivat onnistuneeseen lopputulokseen, ja kunnostettu Cami de Cavalls avattiin kokonaisuudessaan yleisölle vuonna 2010.

Rantapoukamia ja varjoisia metsiköitä

Cala Galdanan pikkukaupungin rantaa reunustavat mahtavat kalliojyrkänteet. Reitti alkaa voimakkaan nousujohteisena. Noin 1,5 kilometrin kävelyn jälkeen ohitetaan Cala Mitjana joka on yksi saaren kuuluisimmista poukamista. Tämä upea, kirkasvetinen luonnonranta on kesäkaudella suosittu uimapaikka, jonne pääsee paitsi kulkemalla Cami de Cavallsia, myös M-22-tieltä alkavaa polkua pitkin.

Cala Mitjana lähestyy.

Saarta jakavat kiviaidat

Cala Mitjanan jälkeen kuljetaan viileässä ja kosteassa rautatammea kasvavassa metsikössä. Polkuja ja kapeita metsäteitä reunustavat Menorcalle tyypilliset kiviaidat, joita on saarella yhteensä peräti 11 000 kilometriä. Kiviaidat ovat niin sanottuja kuivia aitoja, eli ne on rakennettu ilman sementtiä asettelemalla epäsäännöllisen muotoisia luonnonkiviä yhteen

Maaperä saarella on kivistä, ja esimerkiksi peltojen raivaamisen myötä maasta on nostettu paljon irtokiveä. Aitoja on pystytetty jakamaan tontteja, laitumia ja viljelysmaita, lisäksi ne tarjoavat karjaeläimille suojaa tuulelta ja auringolta.

Näissä tiheissä metsiköissä on viileää lämpiminäkin päivinä.

Maalaismaisemia

Pitkä, metsäinen osuus päättyy tuuliselle Platja Binigausin hiekkarannalle, ja reitti jatkuu rantaviivaa pitkin. Son Bouta lähestyttäessä polku kääntyy saaren sisämaan suuntaan ja ympäristö muuttuu villistä luonnosta maaseutumaisemaksi.

Reitti kulkee hevoslaitumien ohi ja johtaa sitten aidatulle alueelle, jolla on sikoja. Siat tonkivat multaa keskittyneesti, eivätkä häiriinny ohikulkijoista. Isokokoinen emakko kuljeskeli ympäriinsä perässään seitsemän suloista pientä possua.

Platja de Binigausin aaltoja.
Menorcalla suositaan luomuviljelyä ja -tuotantoa.
Nämä possut näyttivät nauttivan vapaudestaan.

Tulviva pelto

Sikojen laitumella vaellus sai odottamattoman käänteen. Pelto jolle reitti kääntyy, oli täysin veden vallassa. Pitkospuutkin olivat uponneet mutaan, eikä pellon ylittäminen ei ollut mahdollista. Ainoa mahdollinen kiertotie katkeaa yksityisalueeseen, ja meidän oli pakko palata useita kilometrejä takaisinpäin.

Onneksi Son Boun suuntaan pääsee myös rannan dyynialueen kautta. Ylimääräiset kilometrit vievät aikaa, emmekä olisi enää ehtineet kävellä Cala en Porteriin ennen pimeän tuloa. Niinpä otimme Son Boun rantatieltä taksin hotellille Cala en Porteriin. Cala Galdanan ja Cala en Porterin välinen osuus on noin 24 kilometriä.

Tärkeä muistutus kulkijoille- Sulje portti perässäsi.
Rannan kivimuodostelmia Son Boussa.

Välimeren tuoksuja

Cala en Porterista matka jatkuu mäkisessä maastossa villioliivipensaikkojen reunustamia polkuja pitkin. Matkaa Binissafulleriin on noin 12 kilometriä.

Raikkaaseen villlioliivin tuoksuun sekoittui jotain voimakkaan makeaa ja kukkaista. Polun varrella kasvaa viiniköynnöksiin kuuluvaa piikkisarsaparillaa (smilax aspera), joka on ikivihreä ja piikkinen köynnöskasvi. Syksyllä kukkivan piikkisarsaparillan kukat ovat vaatimattomia ja väriltään valkoisia, ja marjat ovat punaisia.

Tyypillinen näkymä Cami de Cavallsilla.

Valkoisten huviloiden tie

Binissafullerin ja Punta Priman välinen osuus kulkee loma-asutusalueella. Valkoisten huviloiden katkeamaton ketju jatkuu lähes koko 8 kilometrin matkan. Reitti kulkee Binibeca Vellin kautta, joka on perinteisen menorcalaiseen tyyliin rakennettu valkoinen kylä ja suosittu turistikohde.

Punta Priman hiekkarannan ja hotellikeskittymän jälkeen Cami de Cavalls jatkuu pensaikkoista rantaviivaa pitkin. Maastoltaan tasaisella ja helpolla osuudella nähdään ensin Punta Priman majakka ja sitten Torre d’Algarfar, joka vanha puolustustorni. Ohitimme vielä muutamia kauniita pieniä poukamia ennen S’Algaria. Päivän matkaksi tuli yhteensä noin 26 kilometriä.

Torre d’Algarfar on osa vanhaa puolustuslinjaa.
S’Algarin kylää.

Mahón

Viimeisenä vaelluspäivänä oli jäljellä enää 9 kilometrin matka S’Algarista Mahóniin. Kuljettavana oli vain muutamia kiviaitojen reunustamia polkuja ja pieniä maaseututeitä ennen pääkaupungin laidalle saapumista. Cami de Cavalls päättyy historiallisen Mahónin kauniille satama-alueelle.

Mahónin satama on maailman toiseksi syvin luonnonsatama, ja sillä on oma vanha puolustuslinnakkeensa, La Mola. Isot risteilyalukset, hieno ravintolatarjonta ja keskeinen sijainti tekevät satamasta vilkkaan ja tunnelmallisen ajanviettopaikan.

Vielä viimeinen luonto-osuus ennen saapumista Mahóniin johtavalle päällystetylle tielle.
Mahónin satamaa.

Meidän kokemuksemme

Me kaksi keski-ikäistä naista kävelimme siis kuuden päivän aikana noin 120 kilometriä, josta 108 oli virallista Cami de Cavalls -reittiä. Matkatavaroita molemmilla oli mukana noin 6 kg, ja kannoimme ne mukanamme rinkoissa. Lisäpainoa toivat päivän aikana tarvittavat vedet ja muut juomat, joita lämpimässä ilmastossa kuluu paljon.

Onnelliset vaeltajat.

Meidän lomapäivämme eivät riittäneet koko reitin kulkemiseen. Cami de Cavallsin vaeltaminen kokonaisuudessaan vie vähintään yhdeksän päivää. Menorcalla ei saa leirityä maastossa, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää yöpyminen hotelleissa. Reitin varrella riittää hotelleja sopivin välimatkoin pohjoisrannikkoa lukuun ottamatta.

Saaren pohjoisosa on enimmäkseen asumatonta, ja siellä vaeltaminen vaatii huolellista suunnittelua ja valmistautumista. Me päätimme jättää pohjoisrannikon reitin seuraavaan kertaan.

Majapaikat varasimme etukäteen. Energiavarastoja ylläpidimme hotelliaamiaisilla, ruokakaupasta saatavilla bocadilloilla, eli täytetyillä patongeilla, sekä illallisilla paikallisissa ravintoloissa. Säästyimme vammoilta ja vakavilta vaivoilta, mutta varpaita saimme teipata varsinkin loppumatkasta.

Parasta vaellusaikaa Menorcalla ovat keväät ja syksyt, joihin molempiin kuuluu vaihteleva sää.  Kesät saarella ovat vaeltamiseen liian kuumia, talvet taas sateisia ja myrskyisiä. Menorcalle pääsee Suomesta lentämällä ensin Barcelonaan ja sieltä Mahóniin. Suoria lentoja ei valitettavasti ole saatavilla ainakaan tällä hetkellä.

Lumoavan kaunis luonto ja onnistumisen kokemus oman jaksamisen suhteen tekivät Cami de Cavallsin vaelluksesta unohtumattoman kokemuksen, ja suosittelemme reittiä kaikille innokkaille luonnossa liikkujille.

Lue lisää:
Cami de Cavallsin vaellus alkaa – osa 1
Poukamasta toiseen Cami de Cavallsin vaelluksella – osa 2
Espanjan itäisin kaupunki ottaa ensimmäisenä vastaan auringonnousun

Teksti ja kuvat Anne-Mari Lu
anne-mari@espanja.com
toimitus@espanja.com

Anne-Mari tutustui Gran Canariaan ensimmäisen kerran 10 vuotta sitten lomamatkalla. Arguineguínissa vietetyn ihanan rantaloman jälkeen myös seuraavat lomamatkat suuntautuivat samaan kohteeseen.
Gran Canaria meni vuosien aikana yhä syvemmälle Anne-Marin sydämeen. Hän alkoi harrastaa patikointia ja espanjan kielen opiskelua.
Lopulta hankittiin oma pieni koti valkoisesta rinnetalosta Patalavacasta, josta näkyy sekä meri että vuoret. Anne-Marin tulevaisuuden haaveisiin kuuluvat etätyöt ja yhä pidemmät ajanjaksot Kanarialla.
Anne-Marille voi lähettää juttuvinkkejä, toiveita ja palautetta osoitteeseen
anne-mari@espanja.com.

Jaa:

Mitä tapahtuu metsäpalossa palaneelle puulle Mijasin vuoristossa?

Irtiotto Fuerteventuralle ja Isla de Lobosin saarelle – osa 1