Espanja.Comin kuukauden henkilö joulukuu 2023: Paula Pasanen

Iloinen Laku-Paula tuo suomalaisia herkkuja Aurinkorannikolle

Joulukuun kuukauden henkilö on monille Fuengirolassa asuville tuttu Laku-Paula eli Paula Pasanen. Tämä iloinen ja energinen nainen on elänyt Espanjan ja Suomen välillä jo yli kymmenen vuotta. Paula tuo suomalaisia lakuja ja muita herkkuja Aurinkorannikon asukkaille, ja hänen värikäs lakukojunsa onkin tuttu näky Fuengirolan eri tapahtumissa.

Viimeisin Laku-Paulan valloitus on Fuengirolan joulumarkkinat, joilla hänen myyntikojunsa on ensimmäistä kertaa.

Helsingistä Pariisiin

Mutta palataan ajassa hieman taaksepäin. Paula syntyi 60-luvulla Helsingissä, ja lapsuutensa hän vietti Helsingin Laajasalossa, jossa hän asuu edelleenkin kesäisin. Koulunsa hän kävi Helsingissä ja valmistui yo-merkonomiksi. Sen jälkeen hän asui pari vuotta Pariisissa ja opiskeli ranskaa.

– Parikymppisenä olin Pariisissa au pairina ja ajattelin, että minähän muutan Ranskaan. Mutta sitten vuodet menivät, ja se jäi vähän haaveeksi, kun rupesin tekemään bisneksiä Suomessa. Olen aina myynyt jotakin. Olen ollut konsulenttina, myynyt leipää, vaatteita, herkkuja ja karjalanpiirakoita, muistelee Paula. 

Hyppy lakujen maailmaan

Kolmekymppisenä Paula tutustui lakujen maailmaan. Ensimmäisen kerran hän myi lakuja Padasjoen sahtimarkkinoilla kesällä 1991.

– Kaverin kautta törmäsin lakuihin. Minua nauratti, kun möin ekan kerran lakuja. Ajattelin, ettei niitä kukaan osta. Mutta ekalla kerralla myin niitä 2700 markalla. En olisi ikinä uskonut, että ne myyvät niin hyvin. Siitä se sitten alkoi. 

Heti seuraavalla viikolla Paula hankki isomman auton lakujen kuljetusta varten sekä teltan ja pöydät myyntikojuun. Uudella yrittäjällä riitti haasteita miehisellä alalla. Koska Paulaa ei tunnettu muiden yrittäjien piirissä, aluksi hänen piti maksaa kaikki etukäteen käteisellä. 

– Laitoin silloin viimeiset rahani tiskiin ja toivoin, että lakuja lähtee myyntiin. En oikeastaan hetkeäkään epäillyt, ettei tämä toimisi. Sitten tuli lama, ja lama-aikana ihmiset ostavat karkkia enemmän, kun haluavat jotain hyvää. Suomessa myin lakuja eri tapahtumissa ja kauppojen edessä.

Tavoitteena saada lapsi

2000-luvun alussa 40-vuotiaana Paula kohtasi ison tragedian, kun hän menetti kahden päivän ikäisen lapsensa.

– Esikoiseni kuolemaan ei löytynyt mitään lääketieteellistä syytä, ja sen aikainen pitkä parisuhde ei kestänyt tätä menetystä. Sitten piti vaan koota itsensä ja päättää, että on pakko päästä eteenpäin. Päätin, että minä haluan vielä lapsen. Vuosi meni surussa, mutta jos on joku päämäärä, niin pitää mennä sinnikkäästi kohti sitä. Aina ei voi voittaa, ja lapsen saanti on asia, mihin ei voi täysin itse vaikuttaa.

Vuonna 2004 Paulan toive lapsesta onneksi toteutui, kun nyt jo 19-vuotias Samu syntyi.

Ja sitten Suomen talvet alkoivat ahdistamaan

Pikkuhiljaa Suomen talvet alkoivat ahdistamaan yhä enemmän Paulaa. Vuonna 2011 Paula muutti poikansa kanssa Fuengirolaan, ja Samu meni Aurinkorannikon suomalaiseen kouluun toiselle luokalle. 

– Meidän piti olla täällä vain vuosi. Tein ensin kesän töitä, ja talven asuimme Fuengirolassa ja yritin opiskella espanjaa. Luulin, että koska osaan ranskaa, opin helposti espanjaa. Mutta höpö höpö, ei se niin mennyt. Keväällä sitten kysyin Samulta, että jäädäänkö tänne. Hän vastasi joo – ja loppu onkin historiaa, naurahtaa Paula.

Aluksi Paula ja Samu asuivat Torreblancassa kerrostalossa. Sieltä löytyi kuitenkin hometta, joten he muuttivat jo parin kuukauden jälkeen asumaan suomalaisen koulun lähelle Los Pacosiin.  

– Asuimme samassa kämpässä seitsemän vuotta, ja sitten muutin samalla käytävällä parempaan asuntoon, jossa asun edelleen. Vuokraisäntä on minulle tuttu, ja hän halusi suomalaisen vuokralaisen. Kun näin asunnon niin mietin, että tämähän on mun asunto. Se oli hyvin varustettu, ja siinä me nyt sitten ollaan. 

Reilut 12 vuotta Paula on elänyt kahden maan välillä. Talvet hän asuu Fuengirolassa, ja kesäisin hän tekee Suomessa töitä. Suomessa hän on kiertänyt eri kesätapahtumissa ja konserteissa myymässä lakuja, jäätelöä ja ruokaa.

Esimerkiksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla hän on tehnyt kauppaa 30 vuotena peräkkäin. Tämän lisäksi Paula on koordinoinut eri festareiden ruokatarjontaa – esimerkiksi jo 15 vuoden ajan tyttöjen Stadi Cup -jalkapallotapahtumassa.

– Kun tekee työnsä hyvin ja hoitaa asiansa, saa jatkossakin hommia. Minua on pyydetty useaan paikkaan ja tapahtumiin myymään. Viimeiset 13 vuotta minulla on ollut esimerkiksi jouluherkkukoju ihan Helsingin keskustassa Kolmen sepän patsaalla.

Lakuja Espanjaan hitaasti mutta varmasti

Alunperin Paulan tarkoituksena oli, ettei hän alkaisi myyntitöihin Espanjassa. Mutta vuonna 2017 hän muutti suunnitelmiaan.

– Olin koko ajan sitä vastaan ja ajattelin, että en rupeaisi touhuamaan täällä. Mutta asiat vaan meni niin, että rupesin touhuamaan. Sinällään se oli helppoa, kun minulla oli valmis sapluuna Suomesta, mutta sitten törmäsin kaikenlaisiin Espanjan koukeroihin.

– Vaikeinta oli löytää myyntipaikkoja. Mutta sitten tutustuin yhteen naiseen, ja hän antoi minulle puhelinnumeron ja sanoi, että pistä sinne viestiä ja kuvia sun tuotteista. Näin sitten pääsin Málagan artesaanimarkkinoille Sohoon, jossa myin ensimmäisen kerran lakuja täällä Espanjassa. 

– Täällä on tosi kivaa, kun ihmiset auttavat löytämään paikkoja, mihin mennä myymään. Netistä on vaikea löytää mitään tietoa. Suomessa taas ei kukaan kerro mitään, kun pelkäävät että se haittaa omaa myyntiä.

Pikkuhiljaa Paula on saanut jalansijaa Espanjassa, ja hän on päässyt myymään tuotteitaan eri paikkoihin. Haasteeksi on osoittautunut myyntilupien saaminen. Kadulla myyminen katsotaan Espanjassa kaupusteluksi, mikä on laitonta. Espanjan byrokratian koukerot ovat Suomea tarkempia ja haastavampia.

– Täällä on tärkeä tuntea oikeat ihmiset ja olla kärsivällinen. Mitään ei haluttaisi muuttaa. Paljon on tapahtunut seitsemän vuoden aikana, mutta se on kyllä hidasta. Byrokratia täällä on jollain tavalla tarkempaa. Kerran vuodessa terveystarkastaja tulee varastooni, missä säilytän lakuja. Tarkastus on paljon tarkempi kuin Suomessa. Täällä pitää olla myös tarkat siivoussuunnitelmat, ja siivoamiset pitää vielä merkata kaavakkeisiin.  

Lakuja ja irtokarkkeja myös espanjalaisille

Fuengirolassa Paulan asiakkaina on paljon suomalaisia, mutta hänen tavoitteena on markkinoida lakritsia ja suomalaisia irtokarkkeja yhä enemmän myös espanjalaisille. Monet paikalliset suhtautuvat lakuihin kuitenkin ennakkoluuloisesti, koska lakritsi on Espanjassa lääke.

– Annan ihmisten maistaa lakujani, mutta kaikki eivät edes suostu maistamaan. Lakritsijuuri on lääke täällä, mikä on kamalan makuista. Siksi jotkut luulevat, että lakuni maistuvat pahalle.

– Tänä syksynä minulla oli Fuengirolan ferioilla yhdeksän metriä leveä myyntipaikka värikkäitä lakuja täynnä. Kyllä oli espanjalaiset ihmeissään, ja he hymyilivät ihanasti, kun näkivät lakut. Siitä saa voimaa. Kun vähän sitten juttelen heidän kanssaan, niin he ostavatkin yhden lakun sijaan neljä. Ja seuraavana päivänä tulevat vielä hakemaan lisää!

Aurinkorannikolla on paljon erilaisia tapahtumia, missä lakuja ja muita suomalaisia tuotteita voisi myydä. Paulan tavoitteena onkin jatkossa tarjota itsenäistä työtä jälleenmyyjälle, joka myisi lakuja itsenäisesti. 

– Tiedän satavarmasti, että espanjalaiset ostavat lakuja. Suomalaiset tuotteet ovat täällä hyvässä maineessa, ja siinä saa myös samalla hyvän espanjan kielikoulun. Esimerkiksi joulumarkkinoilla kaikki glögit oli myyty parissa tunnissa, kertoo Paula.

Aktiivista vapaa-aikaa Espanjan auringon alla

Paulan lempiruoka on paella ja hän tykkää käydä ravintoloissa syömässä. Monen Espanjassa asuvan suomalaisen tavoin Paulakin on innostunut padelin pelaamisesta.

– Käyn kolme kertaa viikossa pelaamassa padelia. Lempipaikkani on vaeltaa tuolla vuorilla. Täällä on niin ihania vaellusreittejä, ja siellä on niin rauhallista kaiken tämän hälinän päälle. Tykkään myös kävellä rannalla pitkospuita pitkin ja katsella merelle, mutta en ole koskaan uinut meressä. En tykkää edes maata rannalla. Uima-altaassa olen käynyt pari kertaa, kun kaveri on pakottanut, Paula naurahtaa.

– Olen kova höpöttämään, ja Suomessa ei ole niin paljon ihmisiä, joiden kanssa voisi jutella. Olen löytänyt myös espanjalaisia ystäviä, mutta espanjalaisiin ei ole niin helppo tutustua. Mutta kun on kohtelias, iloinen ja avoin, niin pikkuhiljaa sitä tutustuu.

Vuosien varrella Paula on oppinut espanjan kieltä parhaiten juuri paikallisten kanssa juttelemalla. 

– Puhun espanjaa ihan sujuvasti. En tiedä, onko se aina oikein, mutta tulen ymmärretyksi. Juttelen paljon ihmisille, alan vaan höpöttelemään, enkä ole koskaan pelännyt puhumista. Suomalaiset on opetettu siihen, että pitäisi puhua täydellisesti. Mutta jos ei ymmärrä, aina voi kysyä, että voitko puhua hitaammin. Katson myös paljon espanjankielisiä elokuvia, joista oppii sanoja ja lausahduksia.

Kotini on Fuengirolassa

Viime kesänä Paulan elämässä tuli iso muutos, kun hänen poikansa muutti Suomeen kirjoitettuaan ylioppilaaksi hyvin arvosanoin. Paula haluaa kuitenkin jatkaa elämää Fuengirolassa, vaikka hänellä on välillä poikaansa kova ikävä.

– Minulla on ollut haastava syksy, kun olen ollut yksin täällä ja Samu on Suomessa. Olen totta kai onnellinen, että hän hoitaa hommat ja pärjää yksin. Puhumme päivittäin puhelimessa, ja kesällä hän on tulossa Espanjaan lomailemaan.

Paula on siis viihtynyt erinomaisesti Espanjassa, ja hänen tavoitteenaan on edelleen viettää talvet Espanjassa ja kesät Suomessa. Paula nauttii Suomen kesästä, mutta pimeät ja kylmät talvet hän on kokenut rasittavina.

– Suomessa käyn tekemässä työt ja nukkumassa. Aina kun tulen Suomesta tänne ja näen auringon, niin tunnen että tulen kotiin. Minun kotini on täällä.

Lue edelliset Espanja.Comin kuukauden henkilö -artikkelit:
Espanja.Comin kuukauden henkilö marraskuu 2023: Susana Nevado
Espanja.Comin kuukauden henkilöt lokakuu 2023: Niina ja Kim Blomster
Espanja.Comin kuukauden henkilö syyskuu 2023: Minttu Bickerton

Teksti Espanja.Com
Kuvat Espanja.Com ja Paula Pasanen