Tuo legendaarinen viidenkympin rajapyykki on nyt sitten ylitetty tällä pohjoisen plikalla. Neidillä, jolla Suomen talven harmaan eri sävyt alkoivat vuosi vuodelta vaikuttamaan tuohon hymyn ja silmien loisteeseen sen verran negatiivisesti, että muuttolintujen katselu vaihtui sanoista tekoihin. Valituksista päätöksiin ja askel askeleelta kohti paikkaa, jossa auringon energiasta ja Välimeren aalloista saa nauttia vuoden ympäri. Palmun alle, auringon rannikolle.
Tälle kohta kolme vuotta kestäneelle matkalle on mahtunut mutkaa monenmoista, joissa tämän rouvan sinnikkyys ja turnauskestävyys ovat olleet todellisella koetuksella. Luovuttaminen on käynyt mielessä, monen monta kertaa. Ja jos mikä, niin ne hetket ovat kirkastaneet tavoitetta ja arvojani. Mitä minä haluan ja mitä en. Ja se mitä tarvitsen. Ja erityisesti se, mitä minä olen valmis tekemään ja uhraamaan näiden asioiden eteen.
Palmun alla parisen vuotta sitten.
Tästä matkasta, näistä ilon ja kiitollisuuden hetkistä, mutkista, kuopista ja elämän oivalluksista on syntynyt tämä blogi, jonka viidettäkymmenettä osaa juuri luet. Ja jos olen kirjoituksillani saanut hymyn ja silmien loistetta leviämään, niin olen päässyt ykköstavoitteeseeni. Tai jos jollain on herännyt uteliaisuutta, kipinää ja intoa toteuttaa niitä juuri omia unelmiaan, niin siitä jos mistä olen onnellinen.
Nyt tapastellaan
Blogini aluksi kerroin syitä miksi laskeuduin juuri tänne Espanjaan Fuengirolan rannalle. Niitä riitti jo ennen tänne tuloa, ja niitä on ropissut matkani myötä paljon lisää. Yksi niistä on espanjalainen ravintolakulttuuri ja se mieletön valikoima erilaisia baareja, kahviloita ja ravintoloita mitä täältä löytyy.
Espanjassa onkin kuulemma asukaslukuun nähden eniten baareja ja ravintoloita koko maailmassa. Eli tämä onkin aikamoinen karkkikauppa tälle neidille, joka rakastaa herkutella ja viettää elämän hetkiä iloisessa puheensorinassa ihmisten keskellä.
Fuengirolasta löytyy myös Michelin tähden ravintola Bodega Charolais, ja sen versio klassisesta häränhännästä oli suorastaan loistava.
Ja erityisesti olen rakastunut tapasteluun. Tapas voi käytännössä olla ihan mikä tahansa ruoka, kunhan se vain tarjoillaan pienenä annoksena. Suomalainen tapas voisi olla esimerkiksi coctail-riisipiirakka munavoilla tai pieni kauhallinen karjalanpaistia tai rössypottua. Tai käristetty lenkkimakkaran palanen sinappihunnulla.
Alunperin tapaksia tarjoiltiin juoman kaupanpäällisenä, mutta nykyään niistä joutuu yleensä pulittamaan erikseen. Granadassa tämä ihanainen tapa tapasten suhteen on vielä laajalti käytössä, mikä tulikin meille iloisena yllätyksenä siellä vieraillessa. Eli noin kolmella eurolla sai lasin viiniä ja siihen päälle vielä pienen suolukkapalasen. Suorastaan loistavaa!
Kantta lasin päälle, tapa por favor
Tapaksen nimi juontaa juurensa espanjan verbistä tapar, joka tarkoittaa peittämistä ja sanasta tapa, joka tarkoittaa siis kantta. Tapaksen tarkoituksena olikin ennen muinoin peittää juomalasi. Se oli siis vähän niinkuin kansi, jolla suojattiin juomaa mm. ötököiltä tai hiekalta.
Erään tarinan mukaan ravintoloitsijat laittoivat juomalasin päälle voimakkaan tuoksuisen juuston palasen. Sen tarkoituksena oli peitellä sieltä juomalasista löytyvän pilantuneen viinin kalmeaa hajua. Suorastaan kekseliästä!
Minulle se tutuin tarina tapasten historiasta menee suurinpiirtein näin: olipa kerran espanjalainen kuningas, joka tilasi lasillisen viiniä. Ja sinä päivänä tarjoilija päätti tarjoilla viinin lasissa, jonka päälle hän asetti kinkunpalasen, jotta sinne ei lennähtäisi tuulen mukana hiekkaa viereiseltä rannalta. No se kruunupää sitten tykkäsi kovasti tästä tavasta ja tilasi uuden lasillisen viiniä. Ja tietenkin sen kannen eli espanjalaisittain tapan kanssa. Ja loppu onkin sitten historiaa.
No olipa tarina mikä tahansa, niin tapakset ovat suorastaan loistava keksintö, jonka toivoisin leviävän vieläkin laajemmalle maailmaa. Meillä Suomessa tilataan perinteisesti se yksi iso ruoka-annos per ruokailija, joka sitten syödään ihan itse kokonaan. Mutta täällä voi monessa paikassa valita haluatko jotain ruokaa tapas-koon, puolikkaan annoksen vai sitten ihan sen kokonaisen.
Minusta onkin niin mahtavaa tilata ravintolassa ystävän kanssa vaikkapa kuusi erilaista tapasta, jolloin pöytäämme tarjoillaan ihan itse valitsemamme buffet-kattaus. Sitä sun tätä ja tuota. Ja jos jotain haluaa lisää, niin ei muuta kuin tarjoilija paikalle ja uutta tapasta pöytään.
Ja siinäpä se olikin viime viikon tähtisilmähetki kun istahdin ihanaisen ihmiseni kanssa silmät loistaen yhteen Málagan lempiravintolaani Casa Lolaan. Ja vietimme tämän herkullisen hetken yhdessä elämästä nauttien. Mikäs oli muuten sinun viimeviikon tähtisilmähetkesi?
Täälläpäin maailmaa ei myöskään katsota nyrpeänä, jos pöytäseurue tilaa monta isoa ruoka-annosta yhdessä jaettavaksi. Para compartir. Eikä ylimääräisistä lautasista tarvitse maksaa erikseen tai pulittaa puolittamismaksua niinkuin monesti Suomenmaassa. Itse ainakin mieluummin maistelen eri ruokia, kuin syön vain sitä yhtä sorttia mahani täyteen. Jaettu ilo on isompi ilo.
Tapastelu mahdollistaa myös sen, että voi syödä vain vähäsen sen lasillisen kanssa. Aina ei tarvitse olla kova nälkä kun menee ravintolaan. Täältä löytyy myös vielä monia perinteisiä ja edullisia paikkoja, joissa monenmoisia tapaksia on valmiina odottamassa tiskin takana.
Niistä sitten valitset itsellesi juuri ne oikeat ja siihen lasillisen vaikkapa punaviiniä kyytipojaksi. Ja hinta on noin kolmisen euroa. Tälläinen mitä mainioin paikka on Fuengirolassa sijaitseva tapasbaari En tiempos de Maria Castaña tai Taberna La Abuela.
Kohti uutta viikkoa
Tällä viikolla aion jatkaa uutta tapaani ja en nyt sitten tarkoita tapaksia, vaan sitä kuinka olen löytänyt viime aikoina itseni aamuisin rannalta. Minut tuntevat tietävät erinomaisen hyvin, että tämä rouva ei ole aamuihminen.
Mutta jokainen meistä voi muuttua, jos itse haluaa. Ja minä halusin avata elämäni ja sydämeni ja rakastuin. Ja se jos mikä voima saa ihmisen liikkeelle ja muuttumaan. Jos vaan uskaltaa. Ja tämä voima saa jopa minut rannalle aamuisin.
Aamuiset kävelyt rannalla ovat lumonneet minut, sillä mikä voisikaan olla parempi tapa aloittaa päivä kuin upottaa varpaansa hiekkaan kerta toisen jälkeen. Ihailla auringon ensimmäisiä säteitä ja meitä muita, jotka ovat lähteneet nauttimaan aamutunnelmasta. Ja jatkossa nappaan uimapuvunkin mukaan ja pulahdan tuonne meren syleilyyn.
Toivotankin meille jokaiselle ihanaiselle ihmisolennolle sellaista viikkoa, joka antaa energiaa ja iloa, sopivassa määrässä haastetta ja sitä ihanaista silmien loistetta. Pysähdytään ja hymyillään juuri tähän hetkeen. Kaikki on nyt hyvin. Ja tervetuloa taas ensi viikolla Ellun kaa Espanjaan!
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Lähde
mtvuutiset.fi
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com