Nyt syyslomaillaan! Tai no itseasiassa meidän perheen syysloma on jo turvallisesti takana, ja olemme kaartaneet automme parkkiin kotoisalle Aurinkorannikolle. Mutta monen suomalaisen syysloma on juuri startannut tai se on vasta ihanasti edessä. Lukuisat lomalaiset suuntaavat askeleensa näinä päivinä Suomen pimeydestä etelään tankkaamaan auringon energiaa talven varalle. Ja moni suuntaa juuri tänne Espanjan auringon alle. Tervetuloa! Täällä näkemistä, kokemista ja aurinkoa riittää!
Ruskaretkeillään
Moni suomalainen suuntaa syyslomallaan myös toiseen suuntaan, eli pohjoiseen ihastelemaan Lapin upeaa ruskaa. Ja itseasiassa mekin suuntasimme syyslomallamme pohjoiseen, ja olimme vähän niin kuin ruskaretkellä. Tämä tuli kieltämättä pienenä yllätyksenä, sillä en ollut ajatellut, että Espanjastakin löytyy ihanaista syksyn väriloistoa.
Minulla on ollut jo monta vuotta haaveena tutustua Pohjois-Espanjaan, ja vihdoin tämä haave toteutui. Nyt takana on pikkasen vajaat 3000 kilometriä ja monen monta mahtavaa kokemusta. Espanja on tosiaan iso maa, ja voin nyt ihan itsekin todeta, että pohjoinen eroaa etelästä monella tapaa. Se on kuin ihan oma maailmansa.
Kiertomatkalla piipahdimme myös Ranskan puolella, ja kotiin palasimme Portugalin kautta. Vähän niin kuin Pohjois-Suomessa voi kätevästi piipahtaa Norjassa ja palata takaisin Suomeen Ruotsin kautta. Tavanomaista lähilomailua siis Espanjan tyylin.
Pohjoisen vehreyttä ja kallioita
Isoin ero etelän ja pohjoisen välillä oli tämän rouvan mielestä luonnon vehreys. Täällä Aurinkorannikolla nurmet palavat auringon voimasta karrelle jo kesäkuuhun mennessä, mutta pohjoisessa luonto oli lumoavan vihreää. Niin upean vehreää, ja samalla keltaisen ja punaisen eri sävyt koristivat lehtipuita. Ruskan väriloisto loihti maisemasta vieläkin upeamman. Näkymistä tuli mieleen, että ajelisimme Espanjan sijaan Itävallassa tai Sveitsissä. Vuoria, vehreyttä ja lehmiä.
Näimme matkamme varrella myös yllättävän paljon koivuja. Niin, siis noita kotoisia Suomen pihapuita kasvoi puistoissa ja teiden varsilla. Bongasin yhden talon pihapiiristä sulassa sovussa pihakoivun ja pihapalmun. Ja sillä hetkellä päätin, että jos joku päivä minulla on täällä ikioma piha, niin kyllähän minä sinne koivunkin istutan. Ihan siihen palmun viereen. En kyllä tiedä miten hyvin koivu täällä Aurinkorannikolla pärjäisi, mutta ainahan sitä voi kokeilla.
Välillä maisemat olivat kuin Suomessa.
Pohjois-Espanjassa lumouduin erityisesti noista majesteettisista rantakallioista, jotka vastaanottavat Atlantin aaltoja. Oli niin upeaa pysähtyä seuraamaan aaltojen ryskettä näihin kymmenmetrisiin kallioihin. Hengittää tätä ikiaikaista energiaa ja vain olla. Siinä sitä tunsi itsensä pienen pieneksi tytön tylleröksi tämän luonnon mahtavuuden keskellä. Ehdottomasti yksi viime viikon tähtisilmähetkistäni. Kiitos!
Satoi ja paistoi
Löytyi pohjoisesta myös hiekkarantojakin, mutta näin lokakuussa kelit olivat jo sen verran viileät, että vain varpaani pääsivät kastautumaan Atlantin aaltoihin. Toppaliivi ja pipokin pääsivät matkalla käyttöön sandaalien lisäksi. Niin ja matkaan mukaan pakatut uikkarit jäivät käyttämättöminä laukun uumeniin odottamaan lämpöisempiä vesiä.
Kelit olivat siis Pohjois-Espanjassa näin lokakuussa vaihtelevia ja selkeästi koleampia, kuin täällä Aurinkorannikolla. Ja onhan tässä tosiaan välimatkaa Espanjan mantereen pohjoisimman pisteen ja Fuengirolan välillä vähän yli tuhat kilometriä, eli ihmekös tuo.
Öisin lämmöt laskivat pahimmillaan alle kymmeneen asteeseen, ja päivällä lämpömittari nousi välillä hädin tuskin kahdeksaantoista. Ja kun siihen yhdistettiin Floridassa riehuneen hirmumyrskyn häntä, joka riepotti toisella puolen Atlanttia ihan kunnolla, niin välillä oli aika vilpakkaa. Iltaisin vedin parikin kertaa kunnon villasukat jalkaani ennen nukkumaan menoa.
Niin ja vettäkin tuli matkan varrella pari kertaa niin kuin siitä kuuluisasta Esterin pehvasta. Toki suurin osa reissusta oli onneksi aurinkoista ja lämmöt kohosivat sinne kahdenkympin paremmalle puolella. Eli erinomaiset kelit kaupunkilomailuun ja upeita kohteita pohjoisessa riitti. Niistä kertonen myöhemmin lisää, mutta mainittakoon, että yksi lemppareistani oli ehdottomasti niin upea San Sebastián.
Syksyinen Aurinkorannikko
Olihan se ihana palata takaisin Aurinkorannikon auringon alle, missä lämmöt kohoavat lokakuussakin hellelukemiin tai ainakin lähelle. Mutta kyllähän se niin on, että täälläkin eletään jo vahvasti syksyä. Enää lämpöasteet eivät kohoa kolmeenkymppiin, vaan nyt ne pyörivät siinä kahdenkymmenenviiden tuntumassa. Ja yölämpötilat laskevat alle kahdenkymmenen, eli sellaiset Suomen hyvät kesäkelit täältä nyt löytyvät.
Ainoa miinus tässä vuodenajassa on, että uima-allas ja merivesi alkavat olla sen verran vilpoisia, että siellä saa tosissaan tehdä vesijumppaa että tarkenee. Enää ei kelluskella lämpöisissä vesissä tähtitaivaan alla, vaan nyt aletaan koetella tämän rouvan lupausta jatkaa uimakautta vuoden ympäri. Nyt pulahdan veteen pikkaisen irvistyksen kanssa, ja samalla nostan hattua avantouimareille.
Erityisen erikoista ja erinomaista on, että jo näin lokakuussa Aurinkorannikolla on satanut vettä. Jatkossakin sadepilviä on säätiedotuksissa näkyvillä, mikä on mahtava asia vesipulan vuoksi. Kaikki sadepilvet eivät ole täälläkään niin toivottuja. Tänä aamuna heräsin joskus sateen mukana tulevaan, ei niin toivottuun vieraaseen. Eli siihen, että sadepisaroiden lomassa maahan oli laskeutunut myös calimaa, tuota Afrikasta tänne kulkeutunutta tomua. Pientä siivoushommaa luvassa siis Aurinkorannikon sadepilvien alla.
Toivotankin meille jokaiselle ihanaisella elämän matkaajalle sellaisia viikkoja, joita tarvitset juuri nyt. Lepoa, rauhaa, rakkautta ja iloa. Pysähtykäämme nauttimaan elämän hetkistä juuri nyt, olimmepa sitten täällä palmun alla tai suloisen syksyisessä Suomen maassa. Halataan ja hymyillään kun tavataan, ja tervetuloa taas parin viikon päästä Ellun kaa Espanjaan.
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
