Vertaa asuntoja

Kuinka kävi humalaiselle 1850-luvun Málagassa?

Kuinka kävi humalaiselle 1850-luvun Málagassa?

  • 23/04/2019

1800-luvun puolivälin kieppeillä Málagan yöelämä pääsi villiintymään niin, etteivät “kunnon ihmiset” uskaltautuneet pikku tunneilla kaupungin kaduille lainkaan. Kuningatar Isabella II lähetti tilannetta ratkaisemaan Melchor Ordónezin, joka sai kokeilla montaa eri keinoa ennen toimivan rangaistuksen löytymistä.

Maakuntalehti Sur julkaisi mielenkiintoisen pätkän historiaa Málagan kaupungin menneisyydestä. Isabella II hallitsi Espanjan kuningattarena vuosina 1833–1868. Monien suurempien ongelmien keskellä häntä vaivasivat Málagan provinssista kantautuneet valitukset kaupungin turvattomuudesta öisin. Artikkeli kertoo, kuinka monet asukkaista käyttivät alkoholia sen verran paljon, että se koitui julkishallinnolle vakavaksi ongelmaksi.

Napinreikiä linkkuveitsellä

Kännipäisten rähinät ja tappelut olivat yleisiä, ja yhteenottojen kestoa lyhennettiin usein puukoin ja pistoolein. Tuon ajan käräjäoikeus ja paikallispoliisit (”los golillas”) eivät saaneet tilannetta kuriin varsinkaan silloin, kun kyse oli suurempien ihmisjoukkojen nujakoista. Kuten Diego Ceano kirjoitti paikallisessa julkaisussa nimeltään El Avisador Malagueño: ”Kännirähisijät nousivat helposti katujen herroiksi ja – nopeammin kuin tulitikku raapaistiin – tekivät napinreikiä ihon pintakudokseen terävillä linkkuveitsillään…”

Málaga tunnettiin muualla Espanjassa konfliktiivisena ja turvattomana kaupunkina. Asukkaiden alati kasvanut valitus kantautui myös Isabella II:n hoviin, ja kuningatar päätti tehdä tilanteelle pikaisesti jotain. Elettiin vuotta 1843, kun hallitsija nimitti 49-vuotiaan, lakimiehenä ja ministerinä työskennelleen Melchor Ordóñez y Viana-Cárdenasin, alueen maaherraksi. Itsekin Málagasta kotoisin ollut mies sai kokeilla useita eri konsteja ennen kotikaupunkinsa juomakulttuurin talttumista.

Ilmaisesta viinistä vesirangaistukseen

Heti toimeen tartuttuaan Ordóñez alkoi passittaa humalaiset suoraan vankilaan. Viranomaiset nappasivat juoppoja häkkiin illan koittaessa ja siellä he saivat selvitellä päätään yön ajan. Rangaistus ei kuitenkaan toiminut toivotulla lailla, vaan vapaaksi päästyään tyypit tarttuivat pulloon ja koittanutta vapautta juhlistettiin uudella innolla.

Maaherra kokeili myös pakottaa kaikki kaupungin kapakat tarjoamaan viiniä ilmaiseksi iltakymmenen jälkeen. Tämä sai tavernat tietenkin sulkemaan ovensa kyseisellä kellonlyömällä, mutta halukkaat löysivät määräyksestä huolimatta juomaa loppumattomaan janoonsa.

Seuraavaksi kokeiltiin julkista nöyryytystä ja kidutusta vedenjuonnin muodossa. Juopuneet lyötiin rautoihin ja kuljetettiin Plaza de las Cuatro Callesille, missä heidät pakotettiin yleisön seuratessa juomaan kuusitoista ”cuartilloa” eli noin kahdeksan litraa vettä – tuoppi toisen jälkeen ja taukoja pitämättä. Tämän konstin historian kirjat kertovat viimein toimineen. Vesirangaistuksen kärsineiden tuskanhuudot kaikuivat kaupunkien kaduilla yhdessä spektaakkelia seuranneen yleisön riemuhuutojen kanssa. Enää ei uskallettu näyttäytyä vanhaan malliin julkisesti humalassa julman rangaistuksen pelossa – ja rauha palasi kaupunkiin.

Lähde: DiarioSur.es

Artikkelikuva: Francisco de Goyan maalaus El bebedor (suom. “Juomari”) vuodelta 1777.

Liity keskusteluun