Katalonialaiseen seimikuvaan piilotetaan perinteisesti keraaminen ”caganer”. Pyllynposket paljaana luonnollisilla tarpeillaan kyyköttävä hahmo kuuluu jouluseimeen yhtä erottamattomasti kuin Jeesus-lapsi.
Caganerin eli cagónin uskotaan syntyneen 1600-luvulla, barokin aikaan, liioiteltua realismia kylväneen kulttuuriliikkeen myötä. Tuolloin sitä ei sijoitettu jouluseimeen (esp. ”pesebre”), vaan se kuvattiin tarinankertojana aikakauden käsin maalatuissa keramiikkalaatoissa. Myöhemmin caganer siirtyi seimikuviin ja suosituksi se tuli vasta 1800-luvulla. Caganer-perinne on myös katolisen kirkon hyväksymä.
Perinteisin caganer on maaseudulla käytettyihin vaatteisiin pukeutunut mieshenkilö, mustat housut nilkoissa, valkoinen paita vyötettynä ja päässään punainen hiippalakki (barretina), toisinaan piippu tai tupakka hampaiden välissä. Tänä päivänä niitä valmistetaan myös julkisuuden henkilöistä ja hahmoista ympäri maailman – joulupukista Donald Trumpiin.
¿Dónde está el ”caganer”?
Pienois-Beetlehemin (esp. ”Belén”) rakentaminen on yleistä espanjalaiskodeissa joulun myös muualla kuin Kataloniassa. Seimessä lepäävän Jeesus-lapsen, Joosefin ja Marian lisäksi askarrellaan usein kokonainen kylä tallin ympärille. Jokaisella kaupungilla ja kylällä on Espanjassa joulun aikaan esillä oma Beléninsä, jonka luona vierailu kuuluu jouluperinteisiin.
Caganerin voi löytää seimikuvasta muuallakin kuin Kataloniassa, mutta siellä se on yleisin. Hahmo piilotetaan jouluseimessä milloin pensaan tai nurkan taakse, milloin sillan alle tai heinäpaalin taakse, ja sen etsiminen on aina lasten ja lastenmielisten lempipuuhaa. Sen toivotaan tuovan onnea tulevalle vuodelle ja tekevän tulevasta sadosta hedelmällisen. Kyykkykakkaajan pois jättämisen seimikuvasta taas pelätään tuovan huonoa onnea.
Tuttuihin hahmoihin lukeutuvat myös pyykinpesijä, kalastaja, itämaan tietäjät sekä kotieläimet. Toisinaan joku kotieläimistä asetellaan nuuskimaan caganerin tuotosta. Joki askarrellaan usein alumiinipaperista ja maisemaa koristellaan sammaleella ja puun oksilla.
Caganerien ystävien yhdistys runoilee perinteen tuovan jouluun myös inhimillisen ja tasa-arvoa korostavan säväyksensä, sillä kaikkihan kakkaavat rotuun ja säätyyn katsomatta. Vuonna 1990 perustetun Amics del Caganer -yhdistyksen jäsenet ovat kyseisten hahmojen kerääjiä ja mukana on harrastajia Espanjasta, Belgiasta, Saksasta, Yhdysvalloista ja Japanista. Yhdistys julkaisee kaksi kertaa vuodessa tiedotetta Caganòfil, joka jakaa tietoa hahmoja myyvistä käsityöläisistä joulumarkkinoista sekä uutuustuotteista.
Tió de Nadal kakkii makeisia
Katalonian jouluperinteistä löytyy myös toinen ulostava olento, Tió de Nadal. Kyseessä on puunhalko, johon piirretään hymyilevät kasvot. Halko asetetaan esille yleensä ensimmäisenä adventtina, sille annetaan joka ilta ruokaa ja puu peitellään yön ajaksi. Jouluaattona lapset pieksävät Tióa kepeillä joululaulun tahtiin ja sen käsketään kakata makeita herkkuja.
Tunnetuin versio perinteisestä laulusta kuuluu näin:
Katalaaniksi:
Caga tió, ametlles i torró
no caguis arangades, que són massa salades
caga torrons, que són més bons
Caga tió, ametlles i torró
si no vols cagar, et donaré un cop de bastó
Caga tió!
Espanjaksi:
Caga, tió, almendras y turrón
no cagues arenques, que son demasiado salados
caga turrones, que son más ricos
caga tió, almendras y turrón
si no quieres cagar, te daré un bastonazo
¡Caga, tió!
Suomeksi:
Kakkaa, heppu, manteleita ja turrónia
älä kakkaa silliä, se on liian suolaista
kakkaa turróneita, ne ovat parempia
kakkaa, heppu, manteleita ja turrónia
jos et tahdo kakata, saat kepistä
Kakkaa, heppu!