Espanjan auringon alle lennähtäminen ja tänne kotipesän rakentaminen on avannut silmäni arvostamaan asioita, mitä sinne edelliseen kotipesään jäi. Tutusta ja turvallisesta lähteminen ja uuden oven avaaminen on pelottavaa. Se on pelottavaa meille aikuisille, ja se on sitä myös meidän lapsillemme, jotka meidän mukana tänne muuttaa. Näin sitä sitten ollaankin harjoiteltu rohkeuden taitoa, yhdessä.
Ulkomaille muutto on meidän aikuisten unelma ja päätös. Kun elämässämme on niitä pieniä ihmeitä, meidän pentujamme, on kotipesän vaihtaminen vaikeampaa. Se on vaikeampaa jo ihan sen vuoksi, että meidän aikuisten tehtävänä on pitää pentumme turvassa. Järjestää asiat siten, että hänellä on täällä hyvä olla. Auttaa ystävien ja uusien arjen turvallisten rutiinien löytämisessä. Koska vasta sitten myös meillä isommillakin on hyvä olla.
Uuteen maahan elämän siirtäminen ei ole ollut helppoa, ja olenkin todella kiitollinen siitä, kuinka asiat ovat löytäneet paikkansa. Ihmiset ovat löytäneet toisensa. Täällä minulla on ollut onni kohdata poikkeuksellisen upeita aikuisia ja lapsia, jotka ovat avanneet kotinsa oven ja sydämensä meille uusille tulokkaille.
Ihmisiä, joiden hymyn takana on aito ilo ja halu auttaa ja tukea. Löytää ratkaisu vaikkapa siihen, miten saamme kyydit koulun jälkeen järjestettyä tai mistä löytää uusia harrastuksia. Kun löytyy tahtoa, löytyy ratkaisu ja vielä sellainen, joka hyödyttää kaikkia.
Tukiverkkojen rakentaminen yhdessä on meidän kaikkien etu. Kun tunnemme toisemme, luotamme toisiimme ja autamme toisiamme, on myös meidän lasten turvallista kasvaa täällä.Yhdessä olemme enemmän. Yhdessä voimme muuttaa maailmaa yhä paremmaksi paikaksi meille kaikille.
Tähtisilmähetki tähtien alla
Viime viikon tähtisilmähetkeä ei tarvitse miettiä hetkeäkään. Silmäni loistivat pimeässä illassa tuhansien muiden tähtisilmien kanssa Granadan yössä. Tähtitaivaan alla. Lauloimme yhdessä Pablo Alboranin kanssa. Hänen, jota olimme tulleet kuulemaan. Hänen, jonka laulut ovat sykähdyttäneet niin monen rakkaudesta unelmoivan, rakkaudesta kärsineen ja rakkauden kokeneen sydäntä.
Ja niiden, jotka vain nauttivat hänen äänen soljuvasta soinnusta ymmärtämättä sanaakaan, mistä hän laulaa. Minä jos kuka kuuluin näihin jälkimmäisiin, kunnes pikkuhiljaa opin, miten espanjaksi kerrotaan tunteesta ihanimmasta, raastavimmasta ja tärkeimmästä. Rakkaudesta.
Siellä me vietimme yhteistä hetkeä. Tuhannet kädet taputtivat ja iloitsivat. Ja kyllä, minä olin yksi heistä. Pohjoisen tyttö, joka ei ole koskaan fanittanut ketään artistia, paitsi lapsena tietysti New kids on the blockia, koska kaikki muutkin tekivät niin.
Minä tanssin istuiltani ja imin sitä voimaa, mikä lähti näistä ympärilläni olevista ihmisistä. Ja ihmettelin, miten minä täällä nyt olen. Mitä polkuja elämäni oli kulkenut, että olin päätynyt tai enemmänkin päässyt viettämään perjantai-iltaa juuri tänne. Ja kyllä, olin onnellinen. Kiitos.
Kiittäminen. Kiittäminen isoista ja kiittäminen pienistä asioista. Kiittäminen siitä, ettei elämä mene aina juuri niin kuin sitä omassa isossapienessä mielessä on sen halunnut menevän. Kiittäminen siitä, kuinka elämä antaa hetkiä, joissa pääsee harjoittelemaan anteeksiantamista, rohkeuden taitoa ja irtipäästämistä. Kiittäminen ihmisistä, joiden käytös ei ole kiitettävää muulla tavoin kuin siten, että voi olla kiitollinen siitä, ettei itse ole ainakaan vielä päätynyt toimimaan samoin. Ja kiittäminen ihmisten toiminnasta, jonka myötä omat arvot ovat kirkastuneet.
Elämä on oppimista, kehittymistä. Se vaatii nöyryyttä pysähtyä sen edessä, että on vielä paljon opittavaa, samalla iloiten siitä, mitä on oppinut ja siitä, että voi vielä oppia ja paljon. Mennä eteenpäin, vaikka välillä tulee niitä harha-askeleita. Ja niitä tulee meille kaikille.
Kohti lokakuuta
Viimeisenä syyskyyn viikkona minä aion mennä rannalle. Tavoite, joka oli minulla viime viikollakin, mutta se jäi toteuttamatta. Onneksi sain yhtyä rakkaideni iloon, jotka olivat pulahtaneet mereen uimaan tai pysähtyneet uuden auringon nousun ihmeen äärellä. Sieltä se nousee. Uusi päivä, uudet mahdollisuudet.
Tällä viikolla on luvassa monenmoista tapahtumaa täällä Espanjan auringon alla. Torremolinosissa ja Velez-Málagassa on feriat, Fuengirolassa Romeria-juhlat 1.10 ja Cartamassa vietetään viikonloppuna Noches de la Bella Jarifa -juhlia. Kaikkiin noihin ei edes tämä rouva kerkiä, mutta ainakin Cartaman yössä aion pyörähtää. Ja nostaa maljaa tälle ihanalle elämälle!
Toivotankin meille kaikille upeille ihmisille viikkoa, joka herättää meissä iloa ja kiitollisuutta. Kiitos, että olemme olemassa, sillä yhdessä olemme niin paljon enemmän. Luodaan jokainen omalta osaltamme tänne paikka, jossa meillä kaikilla on turvallista olla, iloita ja hengittää.
Jatkakaamme tätä matkaa yhdessä, ja tervetuloa taas ensi viikolla Ellun kaa Espanjaan!
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com