Málagan itäpuolella lyhyen ajomatkan päässä rannikolta sisämaahan Perianan kylän ympäristö tarjoaa monipuolisia vaellusreittejä. Ruokaa ja juomaakin löytyy eikä tungosta ole. Huhtikuussa juhlitaan oliiviöljyä.
Perinteinen Periana
Periana sijaitsee vuoren rinteellä Viñuelan tekojärven yläpuolella ja näkymät kylästä ovatkin upeat aina merelle asti.
Kylässä itsessään ei juuri sijaitse mainittavia vierailukohteita, mutta sen ympäristö on käymisen arvoinen. Täällä saat kosketuksen tavalliseen Aurinkorannikon maalaiselämään sen ystävällisine ihmisineen ja ruoan myyntiautoineen.
Leivät, hedelmät ja kalat myydään pienistä pakettiautoista, jotka kiertävät sinne tänne ripoteltuja valkoisten talojen muodostamia asumiskeskittymiä eli aldeoita. Jos voimat loppuvat kesken tai rakko ilmestyy jalkaan, niin kyytikin järjestyy varmasti peukkua nostamalla jostain harvakseltaan ohi ajavasta autosta.
Perianan ympäristössä asuu jonkin verran ulkomaalaisia, eniten saksalaisia ja englantilaisia, mutta he eivät juuri erotu katukuvasta. Kiinteistöjen hinnat ovat täällä edullisia ja alue on suosittu luonnonmukaisempaa elämää suosivien joukossa.
Oliivijuhla
Seuraava vuosittainen kyläjuhla Feria del Aceite Verdial on tänä vuonna 2. huhtikuuta. Silloin juhlitaan nestemäistä kultaa eli oliiviöljyä, jota ympäröivät pellot tuottavat runsain määrin. Paikallinen lajike Verdial on monen mielestä sitä parhainta. Juhlissa on musiikkia ja ruokaa, erikoisuutena oliivimyllärin aamiainen, johon kuuluu mm. leipää, öljyä, bacalao -kalaa ja papuja. Mukaan kotiinviemisiksi voi tietenkin ostaa myös ison tai pienen öljytonkan.
Luonto kukoistaa
Näin keväällä luonto on kauneimmillaan ja vettä riittää Guaro -joessa ja pienissä puroissa.
Paras aika vaellella onkin näin keväisin tai syksyisin. Täällä yli 500 metrin korkeudessa on talvisin aika raikas ilma ja kesä-syyskuussa +30-40 astetta. Hattu ja aurinkorasva kannattaa muistaa ottaa mukaan ja myös käyttää niitä.
Reittien varrelta löytää useita tervellisiä syötäviä kasveja.
Sinisenvioletti rohtopurasruoho on terveellinen, hyvänmakuinen ja sen kukat koristelevat salaatin kauniiksi. Jos sattuu olemaan allapäin niin se piristää. Kukkien lisäksi siitä voi syödä nuoret lehdet ja versot.
Sydäntä vahvistavasta rosmariinista voi syödä sekä kukan että lehdet ja ne vahvistavat sydäntä ja verenkiertoa. Kasvi on monella muullakin tapaa terveellinen. Mukaan kannattaakin taittaa muutama oksa ja pistää kotona multaan. Tämä kasvii kukoistaa hieman heikommankin viherpeukalon hoivissa.
Alue on tyypillistä oliivilehtoa ja monen paikallisen elinkeino. Perianassa sekä sen ympäristössä on useita oliivipuristamoita, joista voi ostaa tuoretta tuotetta.
Tukikohdaksi ravintola
Tukikohdaksi suosittelemme El Caseron del Guaro ravintolaa El Guaron kylässä kuutisen kilometriä Perianasta eteenpäin. Auton voi jättää ravintolan isolle parkkipaikalle ja lähteä siitä kävelemään valittua reittiä. Palatessa onkin kiva säästä riippuen istahtaa joko isolle terassille tai ruokasaliin ja tankata vatsa täyteen ravintoloitsija Teren itse kokkaamia herkkuja.
Menu on monipuolinen ja hinnat maalaisravintolan tapaan erittäin kukkaroystävällisiä: ikisuosikki kalakeitto 3.5€, kala-annokset alk 6e, lihat alk 6.50€ ja jälkiruoat järjestään 2€ ja kahvi 1€. Viinipullo irtoaa alle 10 eurolla. Pöytä kannattaa varata vain jos on isompi seurue kyseessä ja menette sinne sunnuntaina tai sesonki -tai paikallisen fiestan aikaan. Ravintola on auki joka päivä klo 9.30 aina illallisen loppumiseen asti, paitsi perjantaisin se on suljettu. Kesäkuumalla Tere pitää siestaa lounaan ja illallisen välissä.
Viikonloppuisin on aina enemmän väkeä eli jos pääset tulemaan viikolla, niin oma rauha on paremmin taattu.
Reittejä moneenlähtöön
Muuta näkemistä El Gurarossa ei sitten olekaan joten sieltä voi hyvällä omallatunnolla lähteä retkeilemään ja valita jonkun useasta reitistä. Ne kulkevat pääosin hiljaisia pieniä teitä pitkin, joten tottelevaiset koirat voivat hyvin kulkea vapaana. Reittejä lähtee mm. Pulgariin, Alfarnateen, Perianaan ja Ventas de Zafarayaan. Tämä viimeksimainittu reitti on Teren mukaan suhteellisen tasainen ja se vie vuoren toiselle puolelle, jossa onkin sitten ihan eri näköistä. Sielläkin on kylä, jossa voi napata kahvit ennen paluumatkaa.
Vaellusreitit on numeroitu ja merkitty kyltein tai sitten voi vaan seurata tienviittoja. Eksymisen vaaraa ei tällä alueella ole, näkymätkin ovat niin avarat, että ihan päättelemällä osaa oikeaan suuntaan.
Parantava kylpylä
Läheinen entinen roomalainen kylpylä Baños de Vilo MA-156 tien varrella on kiva kohde lyhyemmälle kävelylle ravintolasta. Sieltä alaspäin Perianan suuntaan matka taittuu alle tunnissa ja paluu vie hiukan enemmän. Nousu ei ole jyrkkä, joten reitti sopii useimmalle. Puolessa välissä voit pyöreän hevosaitauksen kohdalla oikaista polkua pitkin.
Kylpylään on vapaa pääsy, siellä ei ole palveluita eikä portteja. Kylpylässä on kiva liottaa jalkoja sulfaattivedessä tai polskahtaa sinne ihan kokonaan. Kananmunan tuoksuinen vesi parantaa kuulemma ihoa-ongelmia. Syvyyttä pienellä altaalla ei ole metriä enempää eikä sinne isoa seuruetta mahdu. Vesi on hiukan Suomen merivettä lämpimämpää, eli noin +20. Kylpylän vieressäkin on parkkipaikka. Vetä voi ottaa mukaan pullossa ja jatkaa ihonhoitoa kotona.
Kylän omat pojat Angel ja Manuel kunnostivat paikkoja tulevaa kesäkuista San Juan Bautista juhlaa varten.
Hieman pidemmän reitin saa aikaiseksi, jos jättää auton kylpylän parkkipaikalle ja nousee kolmisen tuntia Alfarnateen MA4102 tietä pitkin, ottaa kahvit siellä ja jatkaa pari tuntia alaspäin MA-156 tietä Teren ravintolla syömään. Ruoan jälkeen jaksaa hyvin laskeutua kylpylään ja voi liottaa ansaitusti lopuksi jalkojaan tai itseään vedessä.
Matkan varrella
Matkalla Puente don Manuelista Perianaan löytyy Las Mayoralas, jossa on sekä ravintola että majoitusta kahden hengen villoissa, joissain niistä on jopa oma uima-allas. Saatavilla myös iso talo ryhmille. Ravintolan edessä on parkkipaikka myös hevosille, jos satut olemaan ratsain liikkeellä.
Laadukkaampaa tasoa etsivä voi majoittua tai syödä neljän tähden La Viñuela Boutique hotellissa Viñuela järven rannalla. Ruoat ovat hyviä ja hinnat kohtuullisia tasoon nähden. Ei siis kannata pelästyä tähtiä.
Tavallisen hintaisia ravintoloita löytyy parikin kappaletta järven toiselta laidalta A356 tien varrelta: keltainen Camping Rural Presa leirintäalue & ravintola sekä ihan siinä vieressä punainen ravintola El Pantano. Näistä kahdesta testiryhmä suosittelee punaista, joka on huomattavasti rauhallisempi ja palvelu parempaa. Hintaeroa edellä mainittuun Viñuela hotellin ruokiin ei kuitenkaan ole kovin iso.
Jos ei ole kiirettä takaisin kotiin, niin Perianasta pääsee Mondronin kautta idyllistä reittiä Riogordoon A356 tielle.