Huh huh hellettä! Siitä olemme saaneet nauttia viimeiset pari päivää täällä Aurinkorannikon auringon alla. Toki tämä on ollut vasta pientä alkuvirittelyä kesän lämmöille, kun lämpömittarin hissi on noussut vain sinne kolmosen ja nollan tienoille. Samalla kun Suomessa odotellaan jäiden sulamista ja ihmetellään, mistä näitä takatalvia oikein tupsahtelee, niin täällä sitä jäätä on edelleen vain siellä juomalasissa.
Katse sinne juomalasiin
No täälläkin nuo lämmöt laskettelevat loppuviikolla taas alaspäin, mutta eiköhän tässä päivisin pysytä turvallisesti siellä kahdenkympin paremmalla puolella. Kesää kohti siis mennään! Niin ja sen kunniaksi voisin sinne jäiden sekaan kaataa ehdotonta lempijuomaani täällä Espanjan auringon alla, eli tinto de veranoa, kesän punaviiniä. Punaviiniä, sitruunalimppari, niin ja tottakai niitä jäitä.
Ennen tänne muuttoa en ollut kyseisestä juomasta kuullutkaan, vaan tilasin tyytyväisenä ravintolassa lasillisen sangriaa. Kunnes kuulin, että tuo tinto de verano on melkein sama asia mitä paikalliset täällä juovat, ja sangria on enemmänkin turisteille tarkoitettu.
Tämän siis huomasi siitäkin, että sangrian hinta oli monesti puolet enemmän. Toki yleensä sangria tarjoillaan hienommassa lasissa ja höystettynä monenmoisilla hedelmänpalasilla ja joskus jopa sillä legendaarisella sateenvarjolla. Mutta silti hinta-laatu suhteen perusteella päädyin jatkossa tilaamaan tuota kesän punaviiniä.
Tai voisihan sitä joskus taas kokeilla vielä eksoottisempaa sekoitusta, eli kaataa lasiin puolet punaviiniä ja puolet cokista. Niin ja tottakai niitä jäitä. Tämä kyseinen calimocho niminen kesäjuoma on kotoisin Baskimaalta, mikä sijaitsee Pohjois-Espanjassa, ihan Ranskan rajan tuntumassa. Calimocho onkin sielläpäin ja Etelä-Amerikassa todella suosittu juoma helteisinä päivinä.
Viinit tutuiksi
Kieltämättä näin suomalaisesta näkökulmasta punaviinin sekoittaminen kaiken maailman limppareiden kanssa tuntui aluksi jotenkin kummalliselta, lähes viinin haaskaukselta. Itse asiassa ennen tänne lennähtämistä tämä rouva ei pahemmin edes viineihin koskenut. En vaan oikein tykännyt viinien mausta, olipa se minkä väristä tahansa, kuplilla tai ilman. Ja kun se Suomessa oli vielä niin kallista, niin aika harvoin lasistani löytyi muuta kuin vettä, maitoa tai limpparia. Tai saati olisin sitten sekoittanut viiniä limppareiden kanssa, joo ei.
Mutta täällä olen oppinut nauttimaan lasillisesta punaviiniä pihvin tai juustojen kanssa. Ja erityisesti siitä tinto de veranosta rantabaarissa, samalla kun ihailen aaltojen ikiaikaista liikettä tai ihanaisen ihmiseni silmien loistetta. Ja kun lasillinen viiniä maksaa ravintolassa noin kolme euroa, suunnilleen saman verran kuin pepsi maxi, niin onhan se hieman eri asia kuin siellä Suomessa.
Täällä viinin sekoittaminen limpparin kanssa ei niin hirvitä myöskään sen vuoksi, kun halvimman viinipullon saa ihan sieltä tavallisesta ruokakaupasta parilla eurolla, kuplilla tai ilman. Mutta tosiaan punaviinin sekoittaminen cokiksen kanssa tuntuu vielä kummalliselta, mutta sitäkin voisi taas kokeilla. Rohkeasti, mutta maltilla. Ettei vaan käy hassusti noiden aikuisten juomien kanssa, niin kuin monille täälläpäin käy.
Uutta rantaa haltuun
Viime aikoina olen suunnannut askeleeni yhä useammin tuonne Torremolinosin eli tuttavallisemmin Torren suuntaan. Sinne on kyllä tullut aiemminkin karattua luomaan ikimuistoisia tähtisilmähetkiä, mutta nyt olen löytänyt sieltä alueen, josta on tullut yksi tämän aurinkoisen rannikon lempparipaikoistani.
Eikä sinne ole täältä Fuengirolan kotiportilta matkaa kuin rapiat 15 kilometriä, joka taittuu mainiosti vaikkapa bussilla rantareittiä pitkin. Niin ja nyt kun olen vihdoin kohdannut pelkoni, harjoitellut rohkeuden taitoa ja istahtanut auton rattiin, niin olen hurauttanut sinne ihan itsekseni. Eli oikein kunnon lähiseutumatkailua siis.
Niin ja tosiaan kyseessä on ihanainen La Carihuela. Se on aiemmin ollut pieni kalastajakylä, ja sinne löydät kun jatkat matkaa Benalmádenan satamasta Málagan suuntaan. Nykyään sieltä löytyy upean rannan lisäksi mm. mainioita ravintoloita, kahviloita, kissoja ja värikkäitä putiikkeja. Siellä onkin edelleen sellaista ihanaa pikkukylän fiilistä.
Yksi lempiravintoloistani siellä on Doña Gabriella, josta saa rannikon parasta pinsaa, eli niin kuin pitsaa, mutta parempaa. Ja kun tilaa sen isomman koon, niin siitä kyllä riittää mainiosti monellekin jaettavaksi. Eli para compartir por supuesto! Siinäpä se olikin viime viikon tähtisilmähetkeni, kun maistelin tätä ihanuutta ihanaisen ihmiseni kanssa ihan vain tavanomaisena tiistai-iltana. Niin ja mikäs olikaan se sinun tähtisilmähetkesi?
Uutta viikkoa kohti
Tälläkin viikolla täällä Aurinkorannikon ja koko Andalusian auringon alla tapahtuu monen moista. Esimerkiksi Sevillassa tärähtää feriat käyntiin, Mijaksessa on sirkusmarkkinat ja Fuengirolan Bar Himassa on makkaramaanantai. Ja tältä rouvalta kaikki nämäkin ovat vielä kokematta.
Minun pitänee nyt kyllä ensin keskittyä lepäämiseen, sillä nappasin jostain mukaani flunssapöpösen, joten nyt pitää malttaa myös pysähtyä. Aionkin upottaa varpaani hiekan lämpöisen syleilyyn, istahtaa rannalle hengittämään aaltojen kanssa ja vain olla. Loppuviikosta suuntaamme hieman kauemmas matkailemaan, mutta siitäpä kerronkin sitten enemmän ensi viikolla.
Toivotankin meille jokaiselle maapallon ihanaiselle ihmisasukille viikkoa, joka rauhoittaa mieltämme, antaa energiaa ja selkiyttää sitä, mitä kohti tässä ollaan kulkemassa. Ja samalla lähetän täältä palmun alta jokaiselle teille rakkauden siemeniä ja ilon säteitä. Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta, ja hymyillään ja halataan kun tavataan. Niin ja tervetuloa taas ensi viikolla Ellun kaa Espanjaan!
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Lähde
expedia.fi
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com