Jaana ja Tapi Leppä päättivät lähteä Espanjasta Suomeen viimeisellä lautalla, joka otti henkilöautoja kyytiin Saksasta. Lähtö tuli nopeasti, mutta reippaalla asenteella matka sujui hyvin. Espanjan tiukan karanteenikurin jälkeen muu Eurooppa tuntui huomattavasti vapaammalta.
Pikalähtö
Saimme tietää viimeisen lautan lähdöstä tiistaina ja aloitimme vimmatun pakkaamisen, kertoo Jaana päätöksen hetkistä. -Mikäs meillä olisi täällä Fuengirolassa ollut ollessa, mutta kun työt alkavat huhtikuun lopussa Suomessa. Päätimme siis tehdä pikapyrähdyksen Euroopan halki.
Onneksi meillä on täällä vakiasunto, jonka olemme vuokranneet jo useamman vuoden ajan talveksi ja voimme jättää tavaroita säilöön. Tämä oli yhdeksän talvi, jonka vietimme ainakin osittain Espanjassa, kertoo Jaana. Tuttu vuokraisäntä antoi loppukuun vuokrankin anteeksi ihan oma-aloitteisesti.
Kyllä siinä lähtiessä oli sellainen maailmanloppu -fiilis, että ehdimme viimeiseen laivaan!, naurahtaa Jaana
Maissa on eroja
Keskiviikkona illansuussa pääsimme lähtemään matkaan. Varasimme mukaan eväitä, sillä olimme kuulleet, että ravintolat eivät ole auki. Kyllä se kylmä kanakin maistuu, kun nälkä on! Pari kertaa meidät pysäytettiin, mutta kaikki toivottivat hyvää matkaa, koska olimme suomalaisia. On varmasti hyvä paikka mennä, totesi yksikin poliisi.
Valensiaan päästessä oli kello jo yli puolenyön ja poliisi oli todella avulias, kun kysyimme auki olevaa majapaikkaa, kertoo Jaana. -Poliisi kävi jopa kysymässä läheisestä hotellista ja koittivat soittamallakin selvittää, että onko mikään paikka auki. Koska mikään paikka ei ollut auki, niin he neuvoivat pysähtymään läheisen kahvilan parkkipaikalle, jossa torkuimme hetken. Espanjan puolella ei myöskään missään ole WC:t auki, joten luonto kutsuu hätätilanteessa.
-Jatkoimme matkaa parin tunnin päästä. Sitten ajoimme taas pari tuntia ja taas torkuimme. Näin etenimme 1400 km, sillä tuttavamme selvitti meille, että Saksan rajalla Freiburgissa meille olisi majapaikka. Olisi Ranskassakin saattanut olla, mutta kun emme puhu kieltä, niin ajoimme suoraan maan läpi. Tapi toteaa, että ei häntä yhtään haittaa ajaa pitkiä matkoja. -Ei ala silmät lupsumaan.
Kyllä oli ihana saada sänky ja suihku, huokaisevat matkalaiset. Hotellissa ei tosin saanut ruokaa, mutta ei ollut kulkurajoituksiakaan. Ainut, jolla näimme suojavarustuksen, oli vastaanottovirkailija, jolla oli hanskat kädessä.
Muutenkin heti Ranskan puolella pisti silmään, että asiat normalisoituivat. Siellä on isot parkkipaikat huoltoasemien vieressä, joissa levätä ja vessatkin käytössä.
Saksan puolella oli yhä rennompaa. Vaikka ravintolat olivat kiinni, niin ihmiset kävelivät kaduilla ihan normaalisti, ilman maskeja. Olimme jo runsaassa kuukaudessa tottuneet, että kaikilla oli hengityssuojaimet kasvoilla ja voit kävellä vain lähietäisyydelle. Ilmapiiri Fuengirolassa oli paljon tiukempi.
Tiet olivat hiljaiset ja pitkänäperjantaina jopa rekat puuttuivat liikenteestä. Polttoaine oli tällä reissulla todella edullista, lähtiessä Espanjan puolella hiukan yli euron litra.
Laivalla ei ollut tungosta ja mukavasti pystyi pitämään turvavälit.
Finnlines sen sijaan oli nostanut hintoja. 230e oli tullut lisää hintaan, joten auto, laiva ja hytti maksoivat 800e. Kyllä ensimmäinen kulaus olutta maistui hyvälle, huokaa Jaana, varsinkin kun sai vielä istua ihmisten ilmoilla. -Oli kyllä aika outo tunne, toteaa hän. -Niin nopeasti olimme tottuneet karanteenitilanteeseen. Huomasi, että jopa pelotti olla ihmisten ilmoilla.
Kesärenkailla kohti talvikelejä
Uudenmaan rajalla poliisi kysyi, mihin olemme menossa ja uskoi, että tulimme Espanjasta, koska olimme niin ruskettuneita, nauravat Jaana ja Tapi.
Autossa oli kesärenkaat, sillä pariskunnan piti alun perin lähteä takaisin vasta vapuksi. -Ajo Suomen läpi oli aika veikeä, naurahtaa Jaana, sillä matkalla Helsingistä Lappeenrantaan satoi lunta, räntää ja vettä. Kävimme vielä veneellä Joutsenossa hakemassa varastosta tavaraa ja sen jälkeen vielä ajoimme Hankasalmeen siskon mökille karanteeniin, koska oma kotimme oli vielä vuokralla.
Asenteella on väliä
Nyt olemme olleet täällä korvessa, kertovat Jaana ja Tapi puhelimessa. -Tänään näkyi jopa kaksi joutsenta. Veljen vaimo käy kaupassa ja pääsemme välillä jopa kirkolle, kun haemme ostokset hänen rappusilta. Järvi on jäässä, joten olemme päässeet pilkille ja joka ilta saunotaan. Aurinko paistaa ja muutama aste lämmintä. Mikäs tässä on meidän ollessa. Päinvastoin, tällaiset kokemukset vain yhdistävät ja on kiva huomata, että me olemme hyvä tiimi yhdessä.
Kyllä meillä on suunnitelmissa tulla Fuengirolaan taas ensi talvena, sillä kymmenes -juhlavuosi on tiedossa. Tapin vakibändi Seita and The Friends ja muut kokoonpanot odottavat.
Kuvat: haastateltavat