Ihmisten kohtaamisen ilo ja heidän tarinansa ovat vieneet toimittaja Maija Salmea eri puolille maailmaa. Tutuksi ovat tulleet niin Espanjan kuin Latinalaisen Amerikan eri kolkat ja ihmiskohtalot. Maija rakastaa työtään, jossa voi avata maailmaa muillekin.
Montevideo on kuin hornankattila tähän aikaan vuodesta, naurahtaa Maija Salmi etäpuhelussamme vuoden vaihteessa. Uruguayin pääkaupunki on Maijan toinen kotipaikka, sillä puoliso on sieltä kotoisin. He ovat juuri saapuneet kotiin muutaman rantalomaviikon jälkeen. Maijan Instagram seuraajat ovat voineet nauttia tunnelmista elämänmakuisten kuvien kautta.
Suomalaisten ääni Espanjasta
Maija on suomalaisille tuttu Ylen Espanjan toimittajana. Uutisraportit ja reportaasit ovat kertoneet mielenkiintoisia tarinoita espanjalaisten elämästä sekä avanneet espanjalaista yhteiskuntaa meille suomalaisille. -Viimeisin juttuni syksyllä ennen Etelä-Amerikan matkalle lähtöä koski Espanjan asuntopolitiikkaa. Suomalaisilla on usein luulo, että ihmiset valtaavat asuntoja huvin vuoksi. Kuitenkin asunnottomuus on oikea ongelma maassa, jossa tuettuja asuntoja on vähän. Tätä eivät monet tienneet, päättää Maija.

Perspektiivin avartaminen kiinnostaa ja se on myös tärkeä motiivi työssä. – Minun roolini on olla tiedonvälittäjä. Vain tietoa lisäämällä muutos on mahdollinen. Haluan kertoa miten muualla eletään. Koen, että voin tällä tavalla avartaa ihmisten ajatusmaailmaa. Tämä antaa myös minulle toivoa.
Chile vai Tansania
Kiinnostus latinalaiseen maailmaan lähti opiskeluvaihdosta. Vaihtoehtoina kohteiksi olivat Tansania ja Chile, muistelee Maija. -Halusin oppia uuden kielen ja lähteä mahdollisimman kauas, valitsin siis Chilen.
Jo nuorena Maija havainnoi elämää ympärillään. -Elämä Chilessä herätti minut Latinalaisen Amerikan eriarvoisuuteen, sillä se oli ensimmäinen maa Euroopan ulkopuolella missä kävin. Chilestä Maijan toi Espanjaan täkäläinen kumppani. -Tiemme ovat kyllä eronneet, mutta siitä lähtien olen asunut Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Liikkuvaista elämää
Saavuin Espanjaan laman aikana vuonna 2008 ja huomasin, että juttuja siitä miten lama vaikuttaa nuorisoon, ei juuri tehty. Olen itse Suomen 1990 -luvun lama-ajan lapsi ja osasin samaistua aiheeseen. Aloin tarjoamaan juttuja lehdille ja siitä se lähti, kertoo Maija. -Asun nyt Barcelonassa ja osan vuodesta täällä Montevideossa. Nytkin palaan kevääksi taas Espanjaan.
Juttumatkoja maailmalle on 36 -vuotiaalle toimittajalle kertynyt runsaasti. Viime marraskuussa suuntana oli Kolumbia ja sikäläinen huumetehtailu.
Maija teki viime kesänä jutun Ylelle Aurinkorannikon huumetilanteesta. -Suomessakin on kokaiinin käyttö kasvanut, joten lähdin nyt selvittämään, että mistä ne tulevat Euroopan markkinoille. Samalla tutkin, että miten viisi vuotta sitten Kolumbiassa voimaan tullut rauhaprosessi on edennyt ja miten se on vaikuttanut ihmisten elämään.

Maija on tottunut liikkumaan eriskummallisissa paikoissa ja haastattelemaan monenlaisia ihmisiä. Yleensä tilanteet eivät jännitä, mutta pelko kuuluu asiaan. -Etenkin nyt, kun olin äärimmäisen räjähdysherkällä alueella. Pelko ei ole mielestäni negatiivinen tunne, sen tehtävä on suojata ja pitää valppaana.
Kolumbian keikan jälkeen alkoi joululoma Uruguayssa. -Täällä yhteiskunta on ollut koko ajan auki, eikä varsinaista sulkutilaa ole ollut. Maskeja käytetään sisätiloissa ja esimerkiksi ruuhkaisilla markkinoilla. Vaikka julkinen terveydenhuolto on eteläamerikkalaisittain kohtuullisen toimiva, ovat ihmiset tottuneet ottamaan vastuuta itsestään. Ei ole itsestään selvää, että hoitoa saa. -Siksi varmaan rokotuskattavuuskin on niin hyvä, Maija pohtii. Ihmiset arvostavat, kun saavat ilmaiset rokotukset. Kolmansia rokotuksia jo jaetaan ja niitä saavat myös turistit. Tammikuussa alkavat yli 5-vuotiaiden rokotukset.

Matkat Etelä-Amerikkaan ovat poikineet myös pari kirjaa. Paholaisen juna kertoo laittomasti Amerikkaan muuttavista siirtolaisista. Yhteistyössä valokuvaaja Meeri Koutaniemen kanssa tehty Ilopangon vankilan naiset, kertoo EL Salvadorilaisen Ilopangon naisvankilan vankien kohtaloista. Kolmas kirja on tulossa ja kustannussopimus on olemassa. -Ehkä saan sen tänä vuonna valmiiksi.
Aistit herkkinä
On tärkeää valita tiimiin ihmiset, joihin luotat, kertoo Maija paikallisista kuvaajistaan. Luotan myös intuitiooni. Tälläkin matkalla muutimme suunnitelmia, sillä intuitioni sanoi, että ehdotettu paikka ei olisi välttämättä turvallinen.
Sopivat haastateltavat löytyvät monin tavoin. -Kuljen kaduilla silmät ja korvat auki. Olen utelias, luen paljon ja keskustelen ihmisten kanssa. Toisinaan näistä keskusteluista löytyy mielenkiintoinen henkilö haastateltavaksi. Tai sitten he vain ilmestyvät juuri oikealla hetkellä.
Miten saa haastateltavan luottamuksen niin, että he kertovat kipeitäkin asioita elämästään? Maija toteaa, että hän kertoo aina mitä on tekemässä ja miksi juuri tämän ihmisen tarina on tärkeää kertoa. -Olen yleensäkin tosi rehellinen, suorapuheinen ja kohtelen kaikkia samalla tavalla. Ihmiset varmasti vaistoavat tämän ja siksi heidän on helppo kertoa elämästään. -Monesti haastattelut ovatkin vain keskusteluita. Siinä pysyy myös itse hetkessä ja herkistyy kuuntelemaan.

Ihmisyys kiinnostaa. -Saan toivoa siitä, että ihmiset koittavat aina elää normaalia elämää tilanteesta riippumatta. Olemme loppujen lopuksi kaikki samanlaisia ja meillä on samalaiset toiveet. Kolumbiassakin kävimme erittäin vaarallisilla alueilla ja sielläkin pyörii tavallinen arki.
Maija ei pidä vertailusta Rauli Virtaseen, tai kehenkään muuhunkaan. Sen verran hän myöntyy, että toteaa heillä ehkä olevan yhteistä se, että heitä ohjaa uteliaisuus sekä halu kertoa paikoista, minne kaikki eivät pääse.
Maijan 100-vuotiaan mummon sanoin, kaikki taaplaavat tyylillään.
Kuvat Maija Salmen Kolumbian ja Uruguayn matkalta marraskuussa 2021
Pääkuva: Federico Rios Escobar