Minun oli lähdettävä vanhasta asunnosta vuotavan katon ja siitä johtuvien hengitysvaikeuksien takia. Uuden asunnon ilmoituksessa ei kielletty lemmikkejä, joten olin toiveikas. Jos asunnon omistaja ei hyväksy eläinystäviäni, olen kahden päivän päästä koditon.
Espanjassa on haasteellista saada asuntoa, johon voi viedä edes yhtä lemmikkiä, saati sitten kolmea koiraa ja kissaa. Osasyy tähän on se, että asunnot ovat yleensä valmiiksi kalustettuja ja toiseksi, asenne ja tyyli lemmikkieläinten pitämisestä. Espanjassa koira ulkoilee hyvinkin pienellä parvekkeella, jossa se turre sitten haukkuu yksinäisyyttään häiriten naapureita.
Minun kohdalle sattui onnenpotku ja vuokraisäntä hyväksyi lemmikit pienen keskustelun jälkeen. Huojentuneena jatkan muuttoa uuteen paikkaan tietäen, että vanhan rämäkatto asunnon jälkipyykki on vielä kesken. Ystäväni Dilaylan mies, ikänsä maailman meriä seilannut Manuel lupautuu apuun.
-Hyvä paikka se Turku-Åbo, hän totesi kun sanoin olevani Suomesta. Manuelin mielestä hyväuskoista ulkomaalaista yritetään nyt höpläyttää pyytämällä vielä lisää vuokraa asunnosta, jonka katto vuotaa. Onhan se nyt selvää, etten siitä maksa, mutta ajatus ei mennyt samalla lailla välitystoimistossa. Yhdessä marssimme toimistoon, joka on kiinni eikä puhelimet vastaa vaikka aukiolo-ajan puitteissa ollaan liikkeellä. Kun vihdoin pääsemme sisään, Manuel kohteliaasti esittää asiamme enkä minä sano päivää enempää. Tällä kertaa edessämme on mies, joka selkeästi tuntee olonsa uhatuksi vanhemman kukon hyppiessä hänen tunkiollaan. Räplää puhelintaan kuin apua toivoen ja menettää hyvin nopeasti ammattimaisuutensa. Hän vetoaa sopimukseen, jossa sanotaan maksupäivä, eikä ole kuulevinaan valitusta katosta. Tilanne kärjistyy nopeasti Manolon kuitenkin pitäessä tyylikkyytensä todeten hillitysti, että viemme asian eteenpäin.
-Siitä vain, lähtekää heti, tarvitsetteko osoitteen?! Pikkukukko hikoilee, eikä suostu kättelyyn. Ulkona huomaan Manuelin saaneen vain intoa tasa-arvotaisteluun, mutta poliisiasemalle ajaessamme minusta alkaa tuntua, että pelin voisi viheltää tässä kohtaa poikki. -Jospa soitetaan vielä asunnon omistajalle? Hän on kuitenkin ihan hyvä tyyppi, vaikka tämän kattohässäkän aikana onkin kadonnut kuin pieru Saharaan.
Todella ikävöin Suomea näissä tilanteissa. Täällä näissä asioissa on usein niin paljon tulkinnanvaraa, että se johtaa väistämättä erilaisten mielipiteiden ristiriitaan jossa äänekkäät ja röyhkeät syövät ujommat hissukat.
Samana iltana asunnon omistaja tulee käymään ja kertoo korjanneensa kattoa ennenkin, mutta ei halua uskoa että sen takia yskin; -Ehkä olet allerginen siitepölylle, kun täällä on enemmän puita kuin Andalusiassa. Olen allerginen paskanjauhannalle, mietin, kun omistaja kertoo kuinka hänenkin autotallin katto vuosi. -Mutta sinä et nuku autotallissa! huomautan ja kerron jättäväni avaimet postilaatikkoon lauantaina.
Siitä toivosta, että saisin takuuvuokrani takaisin vedoten asumiskelvottomaan asuntoon, luovuin jo aiemmin, mutta Manuelin sanoja käyttäen; pesetan pestaa en enää lisääkään maksa. Myöhemmin käyn vielä asunnolla allekirjoittamassa omistajan rouvan kanssa: vuokrasopimuksen kumoamisen ”Asíhacemos marcha las dos”, näin pesemme kätemme tästä. Alan oppia, miten espanjalaiset naiset määräävät korkokengissään kaapin paikan.
Kuvassa nousee elämäni ensimmäinen carajillo asuntohässäkän selviämisen kunniaksi Manuelin Ja Dilaylan kanssa autotallimarketissa.
Heta Hautamäki
Irlannin kautta Espanjaan pysähtynyt elämänpohtija. Heta kissoinen ja koirineen otti ja muutti Fuengirolasta opiskelujen vuoksi Valenciaan. Itäinen Espanja ja siellä uusi kotikylä antavat taas uutta perskektiiviä maasta maahan muuttajalle.