Näin se aika on juossut niin hurjaa vauhtia, että lokakuun loppu alkaa jo häämöttää. Ensimmäinen syysflunssa on iskenyt tähänkin rouvaan, ja ensimmäiset joulukoristeet ja joulusuklaat on bongattu kaupoissa. Niin ja Halloweniin on enää viikko aikaa. Olemme sanoneet heipat Espanjan kesämökillemme ja siirtyneet tänne meren puolelle. Ja samalla vähän kuin uusi luku olisi alkanut elämässä.
Ihan oikeasti, miten tämä aika voi mennä näin nopeaa. Pyöriikö aika täälläpäin jotenkin vauhdikkaammin, vai onko tämä nyt sitä vanhenemista, jolloin ajan kulku kuulemma vaan kiihtyy kiihtymistään. Reilun viikon päästä tämäkin rouva on jo lähempänä viittäkymppiä kuin neljää. Oli mitä oli, niin ajan perässä ei meinaa pysyä. Lokakuun loppu ja vielä täällä vaan aurinko paistaa ja sandaaleilla tarkenee! No ainakin päivällä.
Tähtisilmiä tähtien kanssa
Viime viikolla pääsin jutustelemaan todellisten iskelmätähtien kanssa, kun Marion Rung ja Mikko Alatalo olivat konsertoimassa täällä Fuengirolassa. Todellinen tähtisilmähetki tähtien kanssa siis. Siinä he nyt ovat, ihmiset joita olen lukuisat kerrat katsellut töllöttimestä. Ihmiset, joiden lauluja olen kuunnellut ja joiden lauluja olen laulanut. Siinä me sitten yhdessä istuskeltiin ja juteltiin.
Känkkäränkkä ja Tipi-tii. Känkkäränkkiä on tullut tämän rouvan elämän polulla vastaan aikas moisia, myös näin isompana tyttösenä. Mutta niistäkin on selvitty. Onneksi polkuni on edennyt myös välillä yhtä iloisen kepeästi kuin Tipi-tii. Välillä aurinko paistaa ja välillä vettä sattaa. Ja joskus sydämeni on huutanut, että viivy vielä hetki. Viivy vielä hetki, sillä se elämän hetki on ollut taikaa, josta pelkää päästää irti. Ja ihmisen ikävä toisen luo. Sitäkin on koettu, raastavaa ikävää toisen luo.
Täällä Espanjassa olenkin päässyt tapaamaan mitä mielenkiintoisempia ihmisiä. Ihania kohtaamisia olikin viime viikolla lukuisia. Ihmisiä joiden kanssa ollaan halattu, itketty ja naurettu ja ihmetelty sitä, kuinka ihania me ollaan. Ja niinhän me ollaan, niin ihania ihmisiä kaikkine haavoinemme ja heikkouksinemme. Mikä taas onkin juuri se mikä tekee meistä niin ihanan aitoja, epätäydellisen täydellisiä. Niin upeita olentoja.
Kohti uusia haasteita
Olemme viime aikoina pakanneet laukkujamme ja siirrelleet hammasharjojamme eri paikkoihin. Itseasiassa viimeisen reilun neljän kuukauden ajan melkein kymmenen kertaa. Ja tämän viimeisimmän kerran piti olla viimeinen, ainakin vähään aikaan. Ajattelimme, että voisimme vihdoin asettua aloillemme pidemmäksi aikaa, paikkaan jota tyttömmekin on kutsunut täällä kodiksi.
Sanottakoon näin, että asiat eivät aina mene niinkuin haluaisi tai niin kuin on aikuisten kesken sovittu. Ja näyttää siis siltä, ettei meidän muuttaminen lopukaan tähän. Emme voikaan jäädä kotiimme asumaan pidemmäksi aikaa. Elämä vetää välillä maton jalkojen alta. Tai ihmiset vetää. Välillä elämä pakottaa tekemään päätöksiä, punnitsemaan asioiden merkityksiä ja omia arvoja. Vaikka vain tekisi mieli olla. Olla ja elää rauhassa.
Mutta tänäänkin se aurinko nousee ja voin valita, keskitynkö enemmän niihin elämän ihaniin asioihin vai ikäviin. Ja näinhän se yksinkertaisesti on, että minulla ja minun läheisilläni on parempi olla, kun suuntaan huomioni niihin hyviin asioihin. Samalla luottaen, että asiat kyllä järjestyy. Asioilla on tapana järjestyä, ja sitä odotellessa haluan nauttia elämästä parhaani mukaan. Ja aion toki tehdä myös osani, että ne asiat järjestyy.
Tällä viikolla on siis luvassa tavaroiden purkamista, mutta samalla valitettavasti myös uuden tuvan etsimistä. Haluan myös parantua mukaani hypänneestä syysflunssasta ja päästä rannalle kävelemään ja nauttimaan lokakuun lopun auringosta ja lämmöstä. Ajattelin myös suunnata tapaskierrokselle Mijas Costalle Las Lagunakseen, jossa on tarjolla vain kolmella eurolla tapas ja juoma.
Tällä viikolla Fuengirolassa järjestetään myös kansainvälinen nuorten rullakiekkoturnaus ja Frederik vetelee lauantain konsertissa, että olen kolmekymppinen. No itseasiassa, olen nelikymppinen, mikä on muuten mitä mainioin ikä.
Toivotankin meille kaikille ihanaisille ihmisille viikkoa, joka tuo eteemme asioita, joita olemme kaivanneet ja asioita, mitkä tekee meille hyvää juuri sillä hetkellä. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme, ja hymyillään ja halataan, kun me ihanaiset tavataan. Niin ja tervetuloa taas ensi viikolla Ellun kaa Espanjaan!
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto ja Espanja.Com
ellu@espanja.com