Blogit ja kolumnitEspanjassa Ellun kaa!

Espanjassa Ellun kaa! -osa 31

Julkaistu: 08.11.2023

Näin se syksy etenee täällä palmunkin alla. Rannoilla on saanut viime päivinä ihastella aaltojen liikettä, etsiä sitä kauneinta simpukkaa ja rauhoitella ajatusten juoksua jo hyvinkin rauhassa. Ja viime viikkoina tuulen tuiverrus on ollut sen verran vilpakkaa, että auringon laskettua keli on tuntunut arktiselta. No okei. Taidan nyt ihan pikkuriikkisen liioitella. Ja loppuviikoksikin on luvattu +25 astetta.

Espanjan talvivaate numero yksi

Tällä viikolla olen kuitenkin kaivannut sen vaatekappaleen esiin, joka symbolisoi minulle Espanjan talvea. Vaatteen, jota Suomessa asuessani pidin turhakkeena. Vaatekappaleen, jollaista en olisi ehkä koskaan ostanut, jos olisin jäänyt viettämään elämääni Suomen talvisen auringon alle. 

Onneksi mieltään saa muuttaa, ja mitä enemmän ikää tulee, niin sitä enemmän haluan päästää irti turhista rajoituksista ja kokeilla uutta. Kokeilla, mikä oikeasti tuntuu itsestä oikealta. 

Ja kun viime kaudella tämän ihanaisen vaatteen ostin, niin se ei ole jäänyt kaappiin pölyä keräämään. Se on todellakin päässyt seuraamaan elämääni lähietäisyydellä. Tämän rouvan eloa Espanjan talvisen auringon alla ja varsinkin hetkiä auringon laskeuduttua. Hetkiä, joita muistelen kaiholla, ja hetkiä, jotka on unohtunut elämän virrassa.

Minun elämäni ihka ensimmäinen toppaliivi.

Toppaliiville on ollut käyttöä.

Isänpäivää suomalaisittain

Tällä viikolla vietetään sitten jo isänpäivää, ei siis Espanjassa, vaan Suomessa. Täällä palmun alla isiä juhlitaan maaliskuussa, ja tämän vuoksi saakin olla tarkkana, ettei suomalaisten isien ja pappojen päivä vilahda huomaamatta ohi. Kun ne kelitkään ei oikein kerro, että olisi se aika vuodesta. Isänpäivän vietto ja parinkympin plussa-asteet eivät nimittäin kuulu yhteen, siis ainakaan minun mielestäni.

Suomessa asustellessani isänpäivä oli itselleni jonkinlainen vedenjakaja, jonka jälkeen oli vähän niin kuin lupa aloittaa joulun odotus. Ripustella kausivaloja, tonttuja, päättää tämän vuoden joulukalenteri ja virittää jouluradio soimaan.

Täällä palmun alla fiilikset ovat vähän erilaiset, johtuen varmasti tuosta taivaalla ainakin päivisin loistavasta valoilmiöstä. Tuosta ihanaisesta pallosta, joka on inspiroinut heitäkin, jotka ovat aikaa sitten tämän rannikon nimenneet. Aurinko. Aurinkorannikko. 

Eli iso kiitos ja halaus teille niin ihanaisille isäolennoille. Juhlistetaan päiväänne nyt ja sitten toisen kerran maaliskuussa. Tämähän onkin ulkomailla oleilun parhaita puolia, että juhlatkin voivat tuplaantua. Mikä tekee elämästä kaksin kerroin ihanampaa! 

Tähtisilmien loistetta

Viime viikon tähtisilmähetkeeni liittyy taas niin monta upeaa asiaa, joita on vaikea sanoin kuvailla. Yhdessäoloa, silmien loistetta, kiitollisuutta, rauhaa, itsensä ylittämistä ja hetkeen pysähtymistä. Siellä me ihailimme yhdessä uskomattoman upeaa maisemaa, jonka edessä meillä oli ilo ja kunnia olla ja hengittää.

Missä Ellu luuraa?

Olen jo ensimmäisestä kaudesta lähtien ihaillut Mijas Pueblon pienen kappelin, Ermita del calvarion valoja, jotka suloisesti loistavat vuorella pimeän laskeuduttua. Näitä valoja olen pysähtynyt katselemaan niin lukuisia kertoja. Yksin ja yhdessä. Tämän pikkuruisen kappelin loistetta katsellessa tulee jotenkin turvallinen olo. Kaikki on hyvin. Vaikka elämässä ja mielessä myllertäisi asioita, jotka horjuttavat luottamusta, niin silti. Kaikki on hyvin. 

Viime viikolla kipusin katselemaan maailmaa sieltä, mitä olen viime vuodet katsellut täältä alempaa käsin. Ja siitäkin jatkoimme vielä eteenpäin matkaa paikkaan, jossa olimme kaiken arkisen yläpuolella. Paikassa, jossa unohdimme huolemme, hengitimme vapaasti, seurasimme taivaalla liitelevien kotkien tanssia ja ihmettelimme meren aavaa, joka näytti jähmettyneeltä, kuin jäätyneeltä. Merta, joka sulautui taivaan kanssa sinisen eri sävyjen taideteokseksi, joka oli maalattu isolla siveltimellä. Todella isolla siveltimellä. 

Niissä korkeuksissa tällä neidolla alkoi välillä hiipiä korkeanpaikan kammo mukaan, mutta onneksi seuralaiseni rohkaiseva katse ja turvallinen käsi auttoivat pahimpien paikkojen yli. Toinen toistamme tukien pahojen paikkojen ohi. Olkaamme toisillemme se auttava käsi, silloin kun sitä tarvitaan.

Ja se tunne, kun voittaa pelkonsa ja pysähtyy ihailemaan silmiensä edessä avautuvaa maisemaa Gibraltarille asti. Ja kun sen voi vielä jakaa toisen kanssa. Se on taikaa.

Kohti uutta viikkoa

Tällä viikolla on luvassa taas monenmoista tapahtumaa täällä auringon alla. Torremolinosissa on viikonloppuna Karnanfest, Fuengirolassa juostaan puolimaraton ja isänpäivän hyväntekeväisyyskonsertissa pääsee kuulemaan Jyrki Anttilaa. Muun muassa.

Mutta se mitä ehdottamasti suosittelen, on rantakävelyä ja vuorille kipuamista. Yhdessäoloa ja rauhottumista omien ajatusten kanssa. Ja pysähtymistä, ettei Elämä livahda ohi kaiken kiireen keskellä.   

Toivotankin meille kaikille niin iki ihanaisille ihmisille viikkoa, jolloin voimme hengittää syvempään ja luottaa, että asiat menevät parempaan suuntaan. Viikkoa, jolloin sydämiimme laskeutuu rauha. Rauha ja rakkaus. Rakkaus toisiamme ja rakkaus itseämme kohtaan. 

Niin ja tervetuloa taas ensi viikolla Ellun kaa Espanjaan!

Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!

Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto ja Espanja.Com
ellu@espanja.com

Jaa:

Meri- ja suolamuseo kutsuu tutustumaan Torreviejan ja suolan historiaan

Teatteri Suomelan esittämä Tuntematon Sotilas -näytelmä herää uudella tavalla eloon Aurinkorannikolla!