Se on kuulkaas aika kiiruhtanut semmoista vauhtia, että tämän eloisan rouvan seikkailut täällä Aurinkorannikon palmujen, tapasten, hiekkarantojen, tinto de veranojen ja ihanaisten kukkasten keskellä alkaa olla tämän vuoden osalta taputeltu.
Kiitos sinulle! Siis juuri sinulle iki ihanalle lukijallani. Sinulle, jonka kanssa olen jakanut elämäni tähtisilmähetkiä. Kiitos sinulle, jonka kannustavan ja sydäntä lämmittävän palautteen avulla olen alkanut uskoa yhä enemmän itseeni. Me ihanaiset ihmiset. Me tarvitsemme toisiamme. Kiitos, että juuri sinä olet olemassa!
Tämä, niin monella tapaa mielenkiintoinen vuosi 2023 alkaa vedellä viimeisiä viikkojaan. On siis aika pysähtyä ja kiittää kaikesta tutun turvallisesta, upean ihanaisesta, epämukavuusalueen ulkopuolelle heittäneestä sekä sielua sykähdyttäneestä elämän hetkestä, mitä tämä vuosi toi eteeni. Naurusta, silmien loisteesta, kyynelistä, rakkaudesta ja tunteista niin raastavista.
Tämän rouvan on aika suunnata askeleet kohti pohjoista. Kohti maata, mistä se ihka oikea joulupukki reilun viikon päästä starttaa rekensä Petteri Punakuonon kanssa. Lumihiutaleiden, rosollin, vihreiden kuulien ja joulutorttujen maahan. Joulumaahan, jossa soihdut sammuu, joulunkellot kajahtaa ja jouluruokaa tarjoo kunnon väki. Kinkkua, äidin tekemää imellettyä perunalaatikkoa, rieskaa ja herneitä. Ja pipareita.
Kohti kuninkaiden päivää
Mutta ennen Suomen joulua ja myös sen jälkeen minä kyllä nautin täysillä Aurinkorannikon joulun antimista. Ja tällaiselle jouluhössöttäjälle, johon siis todellakin kuulun, täällä riittää suomalaisten joulunpyhienkin jälkeen vielä menoa ja meininkiä.
Suomessa joulunvietto huipentuu jouluaattoon, jonka jälkeen tapaninpäivänä viimeisiä kinkun rippeitä syödessä alkaa joulu olla niin sanotusti paketissa. Katse suunnataan rakettiostoksille, alennnusmyynteihin ja aletaan kuumeisesti miettiä, että minkäslaiselle kuntokuurille sitä seuraavana maanantaina alkaisi. Siis sen jälkeen, kun viimeisetkin joulusuklaat on syöty.
Täällä taas joulunvietto huipentuu vasta loppiaiseen. Päivään, jolloin Suomessa lähinnä vain kannetaan havuja variseva kuusi olohuoneen nurkasta ulos ja nautitaan yhdestä ylimääräisestä vapaapäivästä. Täällä taas loppiainen, Día de los Reyes Magos, on yksi vuoden isoimmista juhlista, jota ei vetäydytä juhlimaan perheen kesken hiljaisuuteen.
Loppiaisena täällä palmun alla availlaan itämaan tietäjien tuomia lahjoja, ja kadut täyttyvät ihmisistä, kun kaupungeissa järjestetään upeita kulkueita. Täällä ei siis joulupukki tuo lapsille lahjoja, paitsi toki niille suomalaisille lapsille ja lapsenmielisille, jotka ottavat hyödyn ja ilon irti kummastakin lahjojentuojasta. Ensin joulupukki ja sen jälkeen itämaan tietäjät, mikäs sen mainiompaa meille lahjansaajille!
Niin ja ne loppiaisen kulkueet. Viime tammikuussa Málagassa silmät ilosta ja ihmetyksestä loistaen katselin näitä käsittämättömän hienoja kulkueita ja keräilin innolla karkkeja, joita kulkueesta heiteltiin. Ei voinut muuta kuin taas todeta, että täällä jos missä osataan juhlia.
Tuiki tuiki tähtönen
Viime viikkoni ei soljunut ihan suunnitelmien mukaan. Tai no itse asiassa viimeisin elämäni kuukausi on tarjonnut sellaisia elämyksiä, että monet niistä olisin kyllä mielelläni jättänyt elämättä. Mutta kun kaikkia elämän lankoja ei voi itse vedellä, niin ei ole muu auttanut kuin nostaa sinnikkäästi pää ylös, kuivata kyyneleet ja jatkaa matkaa omien arvojen suuntaan. Hymyillä ja luottaa tulevaan.
Viime viikolla matkaani jostain hypännyt flunssapöpöliini kuului enemmän niihin tylsäntavallisiin yllätyksiin, mutta silti se muutti suunnitelmiani niin, että jouduin perumaan mm. esiintymiseni Aurinkorannikon suomalaisten itsenäisyyspäiväjuhlissa. Mutta samalla se pisti taas arvostamaan kuinka taivaalliselta tuntuu, kun parin pilvisen ja kuumeisen päivän jälkeen aurinko hellii kasvoja aamukahvia juodessa. Tai kuinka silmäni loistaa, kun kaivaudun sohvan nurkasta ihmettelemään Välimeren aaltojen tanssia yhden lempi-ihmiseni kanssa. Viime viikon tähtisilmähetkiä.
No onkos tullut kesä, nyt talven keskelle
Tällä viikolla nautin siitä, että pienen tauon jälkeen pääsen ulkoiluttamaan varpaita sandaaleissa, kun pienen pieni takakesänen lämmittää Aurinkorannikkoa. Samalla etsin kaappien kätköistä lämpöisiä vaatteita Suomen talvea varten ja yritän muistella, mihin toppatakkini ja nastakenkäni Suomessa jätin. Ja ostostelen herkkuja, mitä vien Suomen ihmisiäni ilostuttamaan. Punaviiniä, turroneja ja jauhokakkusia.
Niin ja jos olet täällä joulunaikaan, niin suosittelen todellakin retkeä satumaiseen jouluvaloiloitteluun Malagan kasvitieteelliseen puutarhaan. Tuhansien valojen loisteessa, upeiden puiden ja kukkien lomassa iltakävely yhdessä rakkaiden kanssa. Se on taikaa.
Toivotankin meille jokaiselle ihanan ihmeelliselle ihmisolennolle rauhaisaa, sydäntä lämmittävää ja hymyjä levittävää joulunaikaa. Nautitaan elämän hetkistä, toisistamme, hyvästä ruuasta, lumihiutaleiden tanssista ja auringon säteistä. Halataan ja hymyillään kun tavataan. Ja nostetaan maljaa uudelle vuodelle 2024!
Niin ja tervetuloa taas tulevan vuoden toisella viikolla Ellun kaa Espanjaan. Matka jatkuu!
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com