Espanjassa Ellun kaa – Osa 37!

Julkaistu: 10.01.2024
Blogit ja kolumnit

Erinomaista alkavaa vuotta meille kaikille ihanaisille ihmisille! Sinulle ja minulle. Meille. Näin sitä sitten kuulkaas pitänee alkaa kouluttaa aivoja siihen suuntaan, että vuosiluku päässä aktivoituisi numeroihin 20 ja 24. Aika monta kertaa sitä pitänee harjoitella, mutta eiköhän se viimeistään loppuvuodesta ala sujua. 

Mutta numeroista viis. Nyt elämme uutta vuotta. Uutta alkua jollekin erilaiselle. Uudelle ja toisaalta samanlaiselle. Jollekin uusi vuosi ei tuo muutoksia muunlaisia, kuin uuden vuosiluvun ja uuden kalenterin. Samalla lailla se aurinko tosiaan nousee tämänkin vuoden puolella. Ja laskee. 

Uusi vuosi, uudet kujeet

Se, mitä auringonnousun ja laskun välissä tapahtuu, voi jatkua hyvinkin samaa rataa tai uutta, niin kuin minulla. Toki tietyt asiat pysyvät samana, mikä on niin tärkeää. Sillä liikaa muutoksia on myös tälle vaihtelunhaluiselle rouvalle liikaa. Ja silloin myös minulla alkaa jalat tutista. Ja välillä ne on todellakin tutisseet. Mutta onneksi elämässäni on ihmisiä, joiden rakastavan katseen voimalla olen pysynyt pystyssä ja niitä, joiden käden ojennuksen ja halauksen voimasta olen noussut taas pystyyn. Kiitos teille, elämäni enkeleille.

Tämän rouvan hammasharjan paikka siis muuttui uuden vuoden alkumetreillä. Ja nyt todellakin toivon, että se pysyy aikas paljon kauemmin tuossa, missä se nyt ihanasti töröttää. Olen alkanut siis kutsua uutta paikkaa Espanjan kodikseni. Olen pikkuhiljaa etsinyt ja löytänyt paikkoja tavaroille, joita olen Suomesta tuonut ja tavaroille, jotka ovat tarttuneet matkaan täältä Espanjan auringon alta. 

Uusi vuosi, uusi koti. Uudet ja vanhat haasteet sekä onnen aiheet. Uusia tähtisilmähetkiä ja hetkiä haikeita. Uusia keskusteluja vanhoista ja uusista aiheista. Uusia kävelyreittejä ja maisemia. Ja niitä samoja. Tutun turvallisia asioita, ihmisiä ja tunnelmia.

Hieman minua kyllä jännittää, mitä se tämä vuosi tuopi tullessaan. Sillä tämän rouvan edellinen vuosi toi sen verran mielenkiintoisia käänteitä, että niistä voisi hyvin tekaista pienoissarjan Netflixiin. Kohti uusia seikkailuja siis, luottaen tulevaan. Asioilla on tapana järjestyä.  

Jäätävä ero

Mutta palataanpa pikkaisen ajassa taaksepäin. Sillä tämä rouva käväisi viettämässä perinteistä joulua lumen keskellä Suomen kodissa. Paikassa, joka on pysynyt samankaltaisena siitä asti, kun katselin pikkulikkana putkitöllöttimestä Olipa kerran elämää ja Ihmemiestä. Ja haaveilin, että joskus pääsisin maahan, mistä sain upean flamencotanssija nuken tuliaisena edesmenneeltä Seppo sedältäni. 

Suomi antoi säiden puolesta parastaan monella tapaa. Kun laskeuduimme Helsinki-Vantaalle pimeyden keskelle, tihutti vettä ja tuuli tuiversi. Ja pystyssä pysyminen. Se oli siis aikaslailla haastavaa jäisessä maastossa, ainakin minulle. Mutta pienen pienin pingviiniaskelin taapersin ehjänä perille.

Joulunpyhät taas olivat säiden puolesta juuri oikeanlaiset. Upean runsas lumikuorrutus peitti maiseman ja aurinkokin pilkahti pari kertaa. Kunnes pakkaslukemat kääntyivät sellaisiin lukemiin, että oli aika suunnata kohti paikkaa, missä oli saman verran asteita. Niin mutta siinä numeroiden edessä oli erona pieni pystyviiva. Miinus kahdestakymmenestä plus kahteenkymmeneen. 

Siellä se aurinko pilkottaa.

Jäätävä ero. Se on näiden kahden maailman välillä näin talvisin. Lumimaasta palmun alle. Pimeydestä aurinkoon. Ja voi kuinka loistavalta tuntui taas auringon lämmin kosketus kasvoillani pienen tauon jälkeen. Ja kuinka paljon sitä yhtäkkiä jostain sisältäni tursusi energiaa tuon valopallon ansiosta. Ja kuinka upealta tuntui, kun ympärillä oli vihreää ja kukkaloistoa. Ja elämää ja ihmisiä. Viime viikon ehdoton tähtisilmähetkeni!

Kohti uutta viikkoa

Juuri ennen kuin vuosi vaihtui, ahtasimme niin upeiden ihmisten kanssa 12 vihreää viinirypälettä suuhumme kellon soidessa, mikä täälläpäin on siis tapana. Ja sitten nostettiin malja vuodelle uudelle. Vuoden ensimmäisellä viikolla upotin varpaat hiekkaan, kun tammikuun kelit nousivat reilusti yli kahdenkymmenen. Niin ja kävin tapaamassa presidenttiehdokas Alexander Stubbia satojen muiden suomalaisten kanssa.

Alexander Stubb vaalikiertueellaan Fugessa.

Ja sitten halasin teitä supersuloisia Espanjan ihmisiäni ja ihailin auringonlaskuja. Niin ja seurasin silmät loistaen loppiaisen upeaa kulkuetta Málagassa, ja väistelin karkkisadetta, ettei silmälasini menisi rikki lentävästä karkkiohjuksesta.

Málagan loppiaisen kolmen kuninkaan paraatin tunnelmia.

Monenlaista olen jo ehtinyt, ja monenlaista on luvassa uudella viikolla. Ehkä tärkeimpänä on rauhoittua viettämään Espanjan arkea. Loma tuli ja loma meni. Nyt pitänee ruuvailla päivärytmiä siihen suuntaan, että aamulla kouluun suunnatessa ei silmissä olisi ihan niin paljon unihiekkaa.

Tällä viikolla suuntaan lenkkarinikärjet rantakävelylle ja tuohon viereiseen satumetsään, joka on uuden Espanjan kotini vieressä. Pikkuhiljaa myös erilaiset kurssit ja tapahtumat pyörähtävät kevätkauden osalta käyntiin. Ja monenmoista onkin tänä keväänä luvassa täällä Aurinkorannikon auringon alla. Ja kevään ihanaista vihreyttäkin on kohta luvassa, sillä täällä on satanut vettä! Kevättä kohti siis mennään!

Toivotankin meille jokaikiselle ihanaisen ihanaiselle ihmisille juuri sellaista viikkoa mikä tekee sinulle hyvää. Nautitaan tammikuun hetkistä, olitpa sitten Suomen talvisessa ihmemaassa tai täällä palmun alla. Suunnataan katse rohkeasti kohti uutta vuotta, uusia haasteita ja uusia elämyksiä. Pidetään toisistamme huolta, ja halataan ja hymyillään kun tavataan. Niin ja tervetuloa taas ensi viikolla Ellun kaa Espanjaan!

Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!

Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com


Jaa:

Suosittu Relleun padon kävelysiltareitti sai päätähuimaavan jatko-osan

Fuengirolan roomalaisen kylpylän rauniot avataan yleisölle tammikuun lopussa