OSA 38
Näin se on vuoden 2024 tammikuu jo hypähtänyt yli puolenvälin. Ja voinen sanoa, että täällä tammikuu ei todellakaan tunnu tammikuulta. Tammikuu oli minulle Suomessa se vaikein kuukausi. Joulu oli taputeltu, koristeet korjattu ja suunta oli uudessa. Mutta kun ulkona oli pilkko pimeää, niin sisäinen energiani. Se oli nollissa tai vain pikkuruisen sen yläpuolella. Aamulla pimeään herääminen oli nihkeää, ja työpäivän jälkeen suuntana oli sohvan nurkka.
Silloin ajatusten suuntana oli kevät ja sen odotus. Tai oikeastaan hiihtoloman odotus, jolloin käväisimme katsomassa aurinkoa. Tekohengittämässä aurinkoenergiaa, jotta selviäisin siihen, kun kevät vihdoin saavutti Suomen.
Tammikuu tuntuikin kuukaudelta, jonka olisi mielellään jättänyt välistä. Teki mieli vain käpertyä karhun viereen talviunille, ja herätä keväällä auringon valoon.
Mutta täällä. Täällä aurinkoenergian voimalla mennään ja eletään täysillä myös tammikuussa. Toki välillä on pilvistä ja myrskyää. Välillä pitää käpertyä omiin oloihinsa sohvan nurkkaan. Niitäkin päiviä tarvitaan, jotta valoa taas arvostaa enemmän. Valon, varjon ja pimeyden leikki. Pysähtyminen ja rauhoittuminen. Sitäkin tarvitaan. Ja joskus pimeässä se on helpompaa.
Kukkaostoksilla tammikuussa
Muistan hyvin kuinka erikoiselta ja samalla niin mielettömän ihanalta tuntui ensimmäisenä syksynä täällä palmun alla elellessä suunnata lokakuussa kukkaostoksille. Ja nyt ei puhuta mistä tahansa kukista, vaan kesäkukista, joita Suomessa ostostellaan touko-kesäkuussa. Ja jotka sitten painavat päänsä alas pakkasen puremasta viimeistään lokakuussa.
Mutta täällä. Täällä tosiaan voi käväistä vaikkapa orvokkiostoksilla vuoden ympäri. Ja kuinka ihmeelliseltä tuntui silloin lokakuussa valita minkä värisiä orvokkeja sitä ostaisi. Ja mitä muita kukkia sitä mukaansa nappaisi. Tämä kukkahörhö oli silloin haltioissaan! Ja on edelleen.
Täällä palmun alla on siis hieman erilaiset valikoimat noita ihania elämän sulostuttajia, joita kukkasiksi kutsutaan. Mutta kyllä täältä löytyy myös niitä tutun turvallisia orvokkeja ja pelargonioita, joita Suomen kesässä on tullut istuteltua.
Ja syksyihin puutarhoilta löytyy myös kanervia. Kasveja, joita Suomessa istutin siinä vaiheessa, kun kesäkukat olivat kuolleet. Niitä ei siis tulisi mieleenkään ostaa täällä. Ne symboloivat itselleni aikaa, kun mikään muu ei kasva. Mutta kun täällä kasvaa, niin ne saa kyllä jäädä muiden osteltavaksi kauppoihin.
Itselleni kukkien ostaminen on myös osa maadottumista, uuteen paikkaan kotiutumista. Sen vuoksi käväisinkin viikonloppuna yhdessä Aurinkorannikon ehdottomista lempipaikoistani. Ajelimme aivan käsittämättömän hienojen vuorimaisemien keskellä paikkaan, jossa rakastan vain hengittää, ihastella kasveja, kierrellä ja kaarrella.
Ja unelmoida ihka omasta puutarhastani, johon hankkisin erilaisia hedelmäpuita, eri värisiä köynnöksiä ja antaisin niiden kasvaa ja rönsytä niin, että puutarhani suorastaan tursuaisi kukkia ja kasveja. Casa las Flores, Alhaurin el Grandessa. Viime viikon tähtisilmähetkeni.
Ja kuten aina, niin sieltä en lähde tyhjin käsin. Tällä kertaa kävi niin, että ostokseni mahtuivat juuri ja juuri pieneen autoomme. Nyt siis auto tursusi kukista ja värikkäistä ruukuista, joita ostin uuteen Espanjan kotiimme. Ja voi taivas, miten upeita ruukkuja sieltä löytyykään, siitä kerronkin lisää joku toinen kerta.
Uutta viikkoa kohti
Tällä viikolla on luvassa itsestä huolen pitämistä, tai ainakin aion harjoitella kyseistä taitoa. Sellaisen uuden vuoden lupauksen nimittäin annoin itselleni, että opettelisin pitämään itsestäni oikealla tavalla huolta. Puhuisin ja katsoisin kauniisti tuota neitoa, joka peilistä katsoo. Olisin myötätuntoinen, enkä liian vaativa. Kuuntelisin, mitä sydämeni ja kehoni oikeasti tuntee ja tarvitsee. Pysähtyisin itseni äärellä.
Olen huomannut, että yksi rauhanpaikkani täällä on merenranta. Aaltojen ääni rauhoittaa. Se rauhoittaa ajatuksia ja mieltä. Siellä on helpompi hengittää ja pysähtyä kuuntelemaan. Ja kertomaan. Ja kun vielä olen niin onnekkaassa asemassa tällä hetkellä, että voin suunnata meren rantaan kävelylle ilman, että pukeutuisin päästä varpaisiin toppavaatteisiin. Ja voin upottaa varpaani hiekkaan. Niin sinne suuntaan tällä viikolla.
Tällä viikolla myös täällä Espanjan auringon alla äänestetään, kun mm. Fuengirolassa ja Torremolinosissa pyörähtää käyntiin presidentinvaalien ennakkoäänestys. Äänestää täällä voi 17.-20.1.2024, ja sinne siis suuntaan.
Toivotankin meille jokaiselle ihanaiselle ihmisolennolle viikkoa, joka tekee juuri sinulle hyvää. Rauhaa, rakkautta, lepoa ja lempeyttä. Silmien loistetta ja ilon hetkiä. Hetkiä yksin ja yhdessä. Kohtaamisia, jotka antavat energiaa ja jotain tekemistä, joka saa sinut innostumaan ja silmäsi loistamaan.
Hymyillään ja halataan kun tavataan. Ja tervetuloa taas ensi viikolla Ellun kaa Espanjaan.
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com