OSA 39
Kevättä rinnassa. Ainakin siis tällä rouvalla ja monin tavoin. Kohti valoa pimeydestä, elämän voima alkaa kurkistella. Välillä pitää pysähtyä, levätä ja kerätä voimia uutta varten. Ja sitten kun on aika. Sitten alkaa uusi kasvu. Uusi elämä ja uudet mahdollisuudet. Sieltä se puskee, heti kun vaan on mahdollista. Heti kun maahan on imeytynyt tuota elämän ehdotonta edellytystä. Vettä.
Elämän voima. Se on valtava meillä kaikilla luontokappaleilla. Melkein heti, kun maa on imenyt sisäänsä vettä, alkaa tapahtua. Pienen pienet siemenet heräävät ja alkavat toteuttaa elämäntehtäväänsä. Kohti valoa. Kohti aurinkoa. Ja tämä elämän spektaakkeli on alkanut täällä Aurinkorannikon auringon alla. Viime viikkojen sateet ovat aktivoineet elämän voimaa kasveissa. On aika. On aika nousta pinnalle ja kukoistaa.
Ja mikä ihana vihreys sieltä pikkuhiljaa nouseekaan. Uusi elämä. Uudet vihreät tulokkaat. Voi kuinka hienolta se tuntui Suomen keväässä nähdä ensimmäiset kasvit, jotka kurkistivat maasta. Ja kyllä se tuntuu hienolta täälläkin. Varsinkin kun olemme jo pitkään odottaneet sateita, jotka kaiken tämän mahdollistaa. Niin ja rahapuukin on alkanut jo kukkimaan!
Sadetanssia tarvitaan!
Täällä palmujen katveessa, melkein jokapäiväisen auringon paisteen rannikolla on nimittäin yhä isompi ja isompi ongelma. Ja nyt ei puhuta sellaisista haasteista, jotka voi ratkaista näkökulmaa vaihtamalla tai positiivisella ajattelulla. Vaan kyse on sen luokan asiasta, että jos sitä ei ratkaista, niin elämän edellytykset alkaa olla uhattuna.
Sataa sataa ropisee, pili pili pom. Tätä lastenlaulua tuli lapsena ja isompanankin neitosena lauleltua. Ja nyt tarvittaisiin niitä sadetansseja ja sadelauluja tai oikeastaan mitä vaan, jotta sadetta tulisi. Ja vielä kun ropisisi oikein kunnolla ja pitkään. Siis niin kuin oikeasti pitkään, jotta kuivuus täällä hellittäisi. Sillä se veden määrä, mikä on saanut luonnon pikkuhiljaa heräämään, ei vielä riitä.
Vedenpuute alkaa näkyä täällä jo arkipäiväisessä elämässä. Sillä on itsestään selvää, että jos vesi alkaa loppua, sitä pitää alkaa säästämään. Meidän jokaikisen.
Viime viikkojen aikana vettä on alettu säännöstelemään yhä enemmän, ja öisin on ollut jopa vesikatkoja. Joihinkin tämä vaikuttaa enemmän ja joihinkin vähemmän. Mutta jokainen täällä oleva, lomalainen ja täällä asuva, voi tehdä oman osuutensa. Vettä voi säästää monin tavoin, ja oikeasti itselle pienillä valinnoilla on valtavan iso merkitys. Hana siis kiinni aina kun vain on mahdollista, vaikka se oma mukavuus siitä vähän kärsisikin.
Silmät loistaa
Viikonloppuna avasimme Málaga-kauden oikein kunnolla. Ai että minä rakastan tuota kaupunkia! Vanhankaupungin upeat rakennukset prinsessaparvekkeineen. Lukuisat ravintolat, joissa tuntuu olevan aina niin mainio pöhinä. Erilaisia ihmisiä, eloisaa elämää, niin monenlaista nähtävää ja suuhun pantavaa.
Ja muistoja. Niin rakkaita muistoja. Hetkiä, jotka olivat taikaa. Yhteistä silmien loistetta. Hetkiä, jotka nyt tuntuvat kaukaisilta. Hetkiä, joita on ikävä.
Mutta hei, onpahan tullut Elettyä ja vielä koko Sydämellä. Kuten suomalainen supernainen Minna Canth sanoi, “Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa puolikuollutta elämää.” Vaikka tekee kipeää, niin ei haittaa. Se on Elämää, ja tässä seikkailussa ainoa varma asia on muutos.
Taisin tuossa vähän upota muistoihini, joten palataanpa takaisin viime viikonloppuun. Olin siis menossa ihanien ihmisteni kanssa Málagaan katselemaan taidetta, mutta taidemuseo jäi tälläkin kertaa väliin, kun näimme mikä ihana meno Málagan satamassa oli. Ja mikä laiva. Siis kuin jostain Disneyn elokuvasta karannut käsittämättömän iso paatti. Siis valtava. Ja niin upea. Siinä se törötti laiturissa kutsuen seikkailuun.
Ja kun tähän vielä yhdistää upean auringonpaisteen tammikuisena päivänä, niin ei voi muuta sanoa, kuin mikä mahtavin tapa viettää tammikuista sunnuntaipäivää. Auringon säteet kasvoillani saivat silmäni loistamaan yhdessä meren kimalluksen kanssa. Ehdoton tähtisilmähetkeni!
Niin ja se valtava laiva. Se oli perulaisen laivaston noin 100 metriä pitkä koulutusalus Unión. Kyseinen komistus on nähtävillä vielä keskiviikkona 24.1. Málagan satamassa, josta se jatkaa seuraavaksi Cádiziin. Siis niin upea ilmestys kaikin puolin.
Kohti uutta
Ja nyt nokka kohti uusia seikkailuja. Tälle viikolle ei ole luvassa sateita, ainakaan tämänhetkisen säätiedotuksen mukaan. Eli jatkamme sadetansseja. Loppuviikolle on itseasiassa luvattu aikaslailla lämpimiä kelejä, ainakin näin tammikuun mittapuulla. Jopa reilua pariakymmentä astetta, siis plussaa. Ja auringonpaistetta. Joka tarkoittaa sandaalikelejä, ainakin siis päivällä.
Toki sääennusteet voivat täällä muuttua, joten niitä kannattaa seurata, eikä pakata umpikenkiä vielä talvisäilöön. Sillä kun aurinko laskee, niin siinä vaiheessa alkaa varpaita palella. Varsinkin jos on uskaltautunut lähteä kylille sandaalit jalassa.
Tällä viikolla on siis luvassa varpaiden ulkoiluttamista, ja sen kunniaksi voisi itseasiassa nuo varpaankynnetkin lakata. Suuntaan rannalle, otan viltin ja eväitä mukaan, ja istahdan alas seuraamaan aaltojen tanssia. Pysähdyn, rauhoitan pulppuavaa mieltäni ja kuulostelen, mitä se minun sydämeni oikein sanoo. Mitä se tarvitsee?
Suuntaan askeleeni tällä viikolla myös Fuengirolan keskustassa ihanalla pikku aukiolla sijaitsevaan Salon Variete -teatteriin, ja nostamme Espanjan ihmisteni kanssa maljan uudelle kotipesällemme. Tämän lisäksi täällä riittää tekemistä erilaisilla kursseilla, jotka ovat alkaneet. Ja joku päivä voisi mennä vaikka pelaamaan bingoa, se on nimittäin minulta vielä täällä kokematta. Niin, ja käväisen Fuengirolan lauantaipäivän markkinoilla, etsimässä kirpputorilöytöjä.
Toivotankin meille jokaiselle ihanaiselle ihmiselle sellaista viikkoa, joka tekee juuri sinulle ja juuri minulle hyvää. Kohdatkaamme asioita ja ihmisiä, joita nyt tarvitsemme. Oli se sitten rauhaa ja hiljaisuutta tai railakasta remuamista. Autetaan toisia ja ollaan armollisia itsellemme. Niin ja tervetuloa taas ensi viikolla Ellun kaa Espanjaan!
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com