Blogit ja kolumnitEspanjassa Ellun kaa

Espanjassa Ellun kaa! -osa 41

Julkaistu: 07.02.2024

OSA 41

Heipparallaa tammikuu, tervetulloo helmikuu. Näin se aika vaan juoksee tämänkin vuoden puolella. Kelit täällä Aurinkorannikon auringon alla pyörivät näin helmikuun alussa kahdenkymmenen molemmin puolin ja siis plussa-asteen. Aurinko paistaa, ja vettäkin sattaa. Ja välillä se kuuluisa aurinkokin jää tuonne pilvien taakse lepäämään. Eli aikaslailla Suomen kesäkelillä mennään. Siis helmikuussa!

Niin ja mistä muuten tunnistaa juuri lentokoneella tänne laskeutuneen turistin koko syksyn täällä viettäneestä muuttolinnusta. Se on nimittäin näinä päivinä yllättävän helppoa. Enkä nyt tarkoita eroa kalmean valkoisen ja päivettyneen poskien välillä. Tai hymyn leveydellä. Tai matkalaukulla. Vaan puhun nyt vaatteista ja erityisesti niiden määrästä, mitä kukin täällä helmikuussa tallusteleva on pukenut päällensä. Tai erityisesti mitä on jättänyt pukematta.

Istuskelen rantakuppilassa. Päälleni olen sujauttanut lenkkarit, pitkät legginssit ja hupparin. Niin ja vielä paksun toppaliivin, tuon Espanjan talviajan ikonisen vaatteen. Ja silti harmittelen, että jätin pinkin tupsupiponi autoon. Onneksi toppaliivini huppu auttaa, kun Välimeren helmikuun tuuli hieman viilentää tunnelmaa. Ei toki siis lähellekään samalla lailla, kuin Oulun torilla tuivertaisi jäätyneeltä mereltä näin helmikuussa. Mutta silti on vähän vilpoinen olo, siis ainakin minulla.

Vähän oli rouvalla vilpoista.

Samalla hetkellä rantakadulla kävelee hymyileviä ihmisiä, jotka ovat jättäneet umpikengät, pitkähihaiset ja pitkät housut matkalaukkuun. Niin ja tottakai sen toppaliivin ja pipon. Tai pipo on varmasti jätetty kotiin, koska ei sitä aurinkolomalle oteta mukaan. Ja en siis tarkoita, että he nakuina siellä menivät, vaan ihmiset vetivät siellä täysin tyytyväisen näköisenä sandaalit, shortsit ja t-paita päällä.

Ja kieltämättä kun katselen näitä auringosta ja lämmöstä nauttivia ihmisiä, niin ihmettelen miten he tarkenevat. Mutta niinhän se on, että jos lennähtää tänne pakkasasteista niin melkein parikymmentä plussan puolella tarkoittaa kesää. Eli t-paitakelit. Moni asia elämässä onkin suhteellista. Toisella kesä, toisella talvi. Toisella ilo ja toisella suru ihan samoista asioista. Koemme elämän hetket ja asiat eri tavoin riippuen siitä mistä olemme lähteneet, missä olemme ja mihin pyrimme. Ja mitä arvostamme.  

Päätinkin taas pysähtyä ja olla kiitollinen, että voin viettää helmikuuta paikassa, mihin moni suuntaa viikon lomalle aurinkoa katsomaan. Ja kiitollinen siitä, että helmikuussa minun ei tarvitse pukea päälleni hihallista toppaliiviä, vaan riittää ihan se perus toppaliivi.

Kyllä täällä tarkenee.

Karnevaalit Málagassa

Tällä viikolla Málagan vanhankaupungin kadut täyttyvät karnevaaleja juhlistavista iloisista ihmisistä. Ja sinnehän suuntasimme mekin viikonloppuna katsomaan paraatia, joka lumosi meidät helmikuisena sunnuntai-iltana. Onhan tässä jo tosiaan kuukausi aikaa, kun edellisen kerran Málagassa seurattiin paraatia loppiaisen kunniaksi. Täällä jos missä osataan juhlia!

Muistan kun pari vuotta sitten olimme ensimmäistä kertaa tätä spektaakkelia seuraamassa. Kyllä siinä pohjoisen tyttö ihmetteli, että voi hyvää päivä mitä mahtavuutta. Kaiken maailman sambakarnevaaliasuja ja paraatihahmoja, musiikkia, tanssia, iloa ja konfetteja. Siis niitä erivärisiä pikku paperin palasia heiteltiin sen verran runsaasti, että vaatteet ja hiukset olivat  täynnä konfetteja kuin lumihiutaleita. Ja niitä löytyi laukun pohjista ja kotoa vielä parinkin kuukauden päästä. 

Siinäpä se oli viime viikon tähtisilmähetkeni. Silmät loistaen ihailin paraatia samalla kun tanssin ja taputin yhdessä esiintyjien kanssa. Kaiken ikäisiä, kokoisia ja näköisiä ihmisiä osallistui paraatiin, joku rollaattoria työntäen ja joku isänsä olkapäillä istuen. Ja se ilo mikä ilmassa leijui, sitä juuri tarvitsin. Yhteistä iloa ihmisten kesken. Ilon voimaa, mikä meissä ihmisissä on, kun vaan annamme sen tulla sisältämme.

Tällä viikolla karnevaalit jatkuvat ja luvassa on monenmoista. Perjantaina drag queen -kilpailu, ja lauantaina on luvassa muun muassa kukkasotaa. Silloin myös jumalien ja jumalattarien paraati valtaa vanhan kaupungin upeat kadut. Ja sunnuntaina poltetaan karnevaalien päätteeksi rannalla iso boqueron. Sinne ajattelin ainakin suunnata tätä kalan paistamista katsomaan, kuulostaa sen verran mielenkiintoiselta.  

Niin ja kun suuntana on Málaga, niin tapakset kuuluvat ehdottomasti ohjelmaan. Tällä kertaa istahdimme tapastelemaan niin mainioon paikkaan, että sitä voi kyllä todellakin suositella. Tunnelmallisella aukiolla maistelimme yhdessä upeita pieniä ruoka-annoksia, ihailimme paraatia ja iloitsimme tästä elämän hetkestä. Siinäpä oli itseasiassa toinen tähtisilmähetkeni viime viikolla. Ja toivottavasti niitä tulee lisää ja lisää.

Kraken-ravintolan tapaksia.
Kraken Málagassa.

 Uutta viikkoa kohti

Tällä viikolla pääsemme nauttimaan Aurinkorannikon auringon alla reilun parinkympin asteista, ja voi olla että minäkin sujautan sandaalit ainakin päivällä jalkaan. Aurinkoisena päivänä suuntaan ehdottomasti rannalle nauttimaan aaltojen rauhoittavasta seurasta. 

Pysähdyn ja olen. Yksin ja yhdessä. Rauhassa. Sitä tämä rouva nyt tarvitsee elämän myllerrysten keskellä. Maadoittumista ja luottamusta siihen, että kaikki menee niinkuin on tarkoituskin. Nyt on näin. Ja huomenna. Huomenna asiat on paremmin. Ei pelosta, vaan rakkaudesta.

Toivotankin meille jokaiselle upealla ihmiselle rauhan ja rakkauden täyteistä viikkoa. Aurinkoa ja sadetta, sopivassa suhteessa. Niin ja tervetuloa ensi viikolla taas Ellun kaa Espanjaan!

Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!

Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com

Jaa:

Lähde mukaan ilmaiselle opastetulle kävelylle Torreviejan La Matan luonnonpuistoon

Lähde sunnuntaina liikkeelle ja osallistu hyväntekeväisyyskävelyyn!