OSA 43
Täällä on todellakin viime päivinä saanut kaivaa sandaalit talvisäilöstä. Ja toki sen lisäksi laittaa ne jalkaan ilman että varpaat jäätyisivät, tai edes palelesivat. Kalenterin mukaan elämme vielä Espanjan talvea vaikka loppuviikoksi on luvattu jopa 24 plussa-astetta, mutta olen siis hieman eri mieltä kalenterin kanssa.
Virallisesti kevät alkaa täällä vasta parin viikon päästä, kun kalenterin lehti käännetään maaliskuun puolelle. Mutta kun pistää nokkansa päivällä ulos, avaa silmänsä ihailemaan tätä vehreyttää, niin ainakin tämän rouvan päässä soi, että tipi tii, kevät on ja vielä niin ihanan vallaton!
Maaseudun rauhaan
Kävimme ihanaisten ihmisteni kanssa viikonloppuna ajelemassa niin sanotusti kehäkolmosen ulkopuolella, eli suuntasimme Andalusian maaseudulle. Täällä ei tosin ole samanlaista pellon laitaa ja aakeeta ja laakeeta, kuin siellä mistä tämä neiti ponnisti maailmalle.
Täällä pinnanmuotojen tanssi tekee maisemasta niin totaalisesti erilaisen kuin Pohjois-Pohjanmaalla, missä kunnon mäkiä ei ollut lähimaillakaan. Täällä vuoren rinteillä asustaa ikiaikaisen näköisiä oliivipuita, puissa kasvaa omenoiden sijaan appelsiineja ja avokadoja. Ja talot eivät ole punamullalla maalattuja, vaan valkoiseksi kalkittuja kivitaloja.
Monia eroja, mutta se maaseudun rauha, joka saa tämän rauhattoman rouvan sydämen hidastamaan sykettä, se löytyy sekä Suomen että Andalusian maaseudulta. Se voima, joka saa tämän maalaistytön pysähtymään ja hengittämään hitaammin maan energiaa. Olemaan yhtä luonnon kanssa. Sen, jota pienen pieni osanen jokainen ihminen on.
AP-seiska vai vain A-seiska
Voisin tituleerata maaseudun täällä Aurinkorannikolla alkavan tuon isoimman tien toisella puolen, jota myös AP-seikaksi kutsutaan. Tuo tie, joka saattelee Fuengirolasta startanneen autoilijan vuorten reunaa pitkin Malagaan. Ja kun huristelet toiseen suuntaan Espanjan rannikkoa, joutuu tällä AP-seiskalla ainakin meille suomalaisille hämmentävään tilanteeseen. Siellä nimittäin joutuu kesken matkanteon pysähtymään puomien edessä ja pulittamaan reilu viisi euroa siitä ilosta, että pääsee nauttimaan rauhallisemmasta ja nopeammasta tiestä Marbellan iloihin.
Ja koska tällä rouvalla ei ole nykyään pahemmin kiirettä mihinkään, niin valitsen aina sen A-seiskan ilman sitä P:tä eli puomia. Ja A-seiska on puolestaan siis se tie, jota pitkin pääsee Fuengirolasta ihan ilmaiseksi sinne Marbellan iloihin. Siis Suomen tyyliin ilman puomeja, pysähdyksiä ja vitosen menetystä ja ahdistusta osaako sitä toimia ja sanoa oikein siinä puomilla sille sedälle tai tädille, joka siellä kopissa istuu.
Mantelipuut kukkii
Tämän viikonlopun maaseutukierroksen tavoitteena oli bongailla noita ihanaisia kukkiin verhoutuneita mantelipuita. Ja niitähän siellä riitti. Niin upeita, kevään ensimmäisiä kukkijoita. Toki myös moni vihreä kasvi on sateiden myötä työntänyt päänsä ulos mullasta ja tämä maiseman vallannut vihreys olikin jotain aivan mielettömän ihanaa! Vehreitä niittyjä ja kukkaloistoa, jotka kutsuivat pysähtymään ja jalkautumaan tämän kaiken keskelle.
Siinäpä olikin viime viikon tähtisilmähetkeni kun hengittelin luonnon voimaa sisälleni oliivipuiden ja kukkaniityn laidalla. Suljin silmäni ja avasin ne uudelleen tätä elämän hetkeä ihailemaan, samalla kun valkoinen perhonen liihotti nenäni vierestä ja tervehti minua. Tässä me olemme, perhonen ja minä. Kaksi luonnon olentoa.
Toinen ehdoton kevään merkki täällä Espanjan auringon alla on noiden ihanien keltaisten pallojen ilmestyminen Mimosa-puihin. Nuo pienet pallurat pullistuvat päivä päivältä auringon voimalla pyöreän pehmeiksi ilon tuojiksi. Ja näitä ihanuuksia, niitä alkaa löytyä aurinkoisimmista paikoista mihin Mimosa on saanut juurensa maadoitettua ja runkonsa kasvatettua.
Kerään usein näitä kukkivia Mimosan oksia maljakkoon, jossa ne eivät valitettavasti kestä kovin hyvin. Parempi olisikin malttaa jättää Mimosan kukat sinne, missä ne jatkavat elämäänsä ilostuttaen ohikulkijoita, jotka pysähtyvät tämän ihanuudeen äärellä. Jokainen luonnon olento kukoistaakin parhaiten juuri siellä, mihin se on tarkoitettu.
Kohti uutta viikkoa
Tällä viikolla pääsen esittelemään toista kotiseutuani Suomen vieraille. Suuntaamme ainakin Málagan vanhaan kaupunkiin ja satamaan, Mijas Puebloon, Fuengirolan Plaza de la Constituciónille, tiistaimarkkinoille, Benalmádenan rantaan kävelylle ja jonnekin viereisiin upeisiin kyliin. Kenties Rondaan ja Setenil de las Bodegasiin, jotka ovat tämän rouvan lempipaikkoja tuolla AP-seiskan ulkopuolella.
Toivotankin meille jokaiselle ihanaiselle ihmiselle viikkoa, joka antaa energiaa ja voimaa iloita elämän tarjoamista hetkistä ja kohdata asioita, joita on paennut ja pelännyt. Harjoitellaan yhdessä rohkeuden taitoa ja uskalletaan tuntea tunteemme eikä vain juosta ahdistavia asioita pakoon. Avataan sydämemme elämän mahdollisuuksille. Ja tervetuloa taas ensi viikollakin Ellun kaa Espanjaan!
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com
