Meiltä Aurinkorannikolla asuvilta usein kysytään, että mikä se säätilanne on ja paljonko sataa. Tähän ei voi vastata lyhyesti, sillä sateeseen suhtaudutaan täällä niin eri tavalla. Nääs, sadetta kun ei yleensä kestä kauan ja toiseksikin se on toivottua. Ainakin puutarhan omistavien taholla.
Eilen alkoi virallisesti syksy: säätiedotus lupasi kolmen päivän ajan sadetta. Tänäänkin aamulla satoi, mutta saman tien kun sade taukosi alkoi ranta täyttyä ihmisistä.
Petankin pelaajia (ranskalaisia), lentopalloa isä & poika yhdistelmällä (ruotsalaiset), jalkapalloa lounaan lomassa jälkiruokaa odotellessa (tanskalaiset), toisilleen poseeraajia (venäläiset), vesipetoja (enkut) tai ihan vaan kävelijöitä (espanjalaiset, huom. kalenterin mukaan talvitamineissa). Yksi suomalaisperhe edusti meitäkin, reippaasti lapset nakuna uimaan ja hiekkalinnaa rakentamaan. Rakennusmateriaalihan oli sateen jäljiltä mitä parasta.
Samat aallot, joilta purjevene oli tullut suojaa hakemaan ihan rannan tuntumaan, olivat riemun aihe surffauslaudoilla mereen ryntääville lapsille.
Simpukankeräystä, aarteenetsintää, pallopelejä…. Tai ihan vaan luonnonmyllerrystä ja erikoista hopeanväristä auringonvalon ihailua. Siis kukin tyylinsä ja kulttuurinsa mukaisesti, mutta yhteistä kaikille oli hetkestä nauttiminen. Ketään ei haitannut talojen välistä jo pilkottavat lähestyvät tummat pilvet. Seuraava myräkkä oli tulossa, mutta nyt oli nyt.
Tähän kiteytyykin yksi Andalusian ehdottomasti parhaista puolista, se hetkessä eläminen. Kuulemma jokunen suomalainenkin on tämän taidon täällä oppinut.
Jaana Monto
Asunut pitkään Espanjassa, mutta omasta mielestään maapallon kansalainen. Pohdiskelee asioita ja elää hetkessä. Luppoaikanaan vastaa Espanja.Com toimituksesta.
