Yllätysmomenteista pitävä Kaisa Nuolioja matkusti joulukuun alussa Suomesta Kanarialle käyttäen julkisia kulkuneuvoja. Selväksi tuli, että matkailu sujuu hyvin näinkin ja se on mahdollista toteuttaa turvallisesti ja elämyksiä kokien.
Kaisa päivittää matkan etenemistä Facebookissa: Kaisa seikkailee -ryhmässä. Seuraajamäärä on kasvanut tasaisesti ja siellä vaihdetaan kuulumisia ja vinkkejä tutuista paikoista aina tavattuihin paikallisiin ihmisiin ja ravintolan parhaisiin annoksiin. Selvästi tämäntyyppinen matkailu kiinnostaa.
Mitä henkiseen reppuun mukaan
Kun takana on matkoja maata pitkin Kiinaan ja Aasiaan, ei matka Euroopan halki vaikuta kovin haasteelliselta. Jokainen matka tarjoaa kuitenkin aina mahdollisuuksia sisäiseen tutkiskeluun ja eikö se ole juuri yksi hitaan matkustamisen etu.
-Ennen matkalle lähtöä kannattaa tosiaan sisäistää, että ei ole kiire. Kun matka vie kuusi päivää, niin siinä ei kannata henkisesti hötkyillä, muistuttaa Kaisa Nuolioja.
Etukäteen voi monia asioita tarkistaa, varmistaa ja varata. Kaisalle ensisijainen syy hitaasti matkustamiseen on kuitenkin seikkailu. -Junalla, bussilla tai kävellen saa tarttumapintaa siihen, mitä on tekemässä. Toki nykymaailmassa lentämistä olisi ilmastosyistäkin hyvä välttää.
Pidän yllätysmomenteista, kertoo Kaisa. – Matkustamisen suola on se, kun tapahtuu jotain, mitä ei lainkaan osannut odottaa. Siksi jätän mielelläni jotain myös sattuman varaan.
Julkisilla arjen keskellä
Matka taittui tällä kertaa bussilla ja laivalla. Syy oli yksinkertaisesti tehdä taival mahdollisimman edullisesti. Kaisa vertaileekin busseja ja junia: bussit ovat hitaita, mutta posottavat yöt läpeensä ja siinä voi samalla nukkua edullisesti. Juna on niin nopea, että sillä ehtii suorittaa etapin jo päiväsaikaan ja pääsee hotelliin nukkumaan. Eiköhän yleisesti junan etu ole mukavuus ja bussin etu taas hinta.
Edullinen matka alkoikin kolmella bussiyöpymisellä. Kaisalla on aina mukana vastamelukuulokkeet, joissa soi etukäteen ladattu hyvä biisilista. -Niillä saa suljettua muiden juttelut ulkopuolelle ja saa siten hyvät unet.
Luovat koronarajoitukset
Bussiin noustessa oli säännösten mukaan oltava koronatodistus ja maski. Samaten niitä tultiin tarvitsemaan kaupungilla kiertelyssä sisätiloihin mentäessä.
Latviaan, Liettuaan ja Puolaan saapuminen tapahtui ilman tarkastuksia, bussiin pääsyynkään ei passia kysytty. Bussissa ja muualla sisätiloissa maskin käyttö oli kyllä ahkeraa, toteaa Kaisa.
Kolme päivää jatkuvaa maskin pitoa kannustaa keksimään mukavuuksia.
Bussi matkasi Varsovasta Lissaboniin vain muutaman tunnin pysähdyksellä Pariisissa, joten Portugaliin tarvittava koronatesti piti tehdä jo Varsovassa. Nettirekisteröityminen testiin oli sujunut ennakkoon, rokotusprosessi oli hyvin sujuva pientä jonotuksen sekavuutta lukuun ottamatta ja tulos tuli sähköpostiin 20 minuutissa.
Välillä suulliset neuvot olivat toista kuin viralliset netissä, Kaisa muistelee. -Kuulin hostelilla väitteen, että Kanariansaaret muka vaatisivat testin, mutta minusta asiallisissa lähteissä ei lukenut niin. En siis tehnyt uutta testiä, vaan toivoin että minä olen meistä se, joka osaa lukea.
Koronaa enemmän Kaisa jännitti perillepääsyä, ettei tulisi totaalisulkuja kesken matkan. -Tosin Euroopassahan pääsee kotiin Suomeen aina kun vain hyppää lentokoneeseen, hän kuittaa.
-Olin enimmäkseen ulkona ja koin sen turvalliseksi. Näin matkustaen pystyn kokemaan ja nauttimaan matkasta monella tapaa. Tuntuu, että tämä pandemiatilanne on jo kestänyt pitkään ja olen sopeutunut elämään tässä tilanteessa.
Maassa maan tavalla
Joskus voi repäistä, ihan vain koska voi! Reilun kolmen tunnin vaihto Pariisissa riitti lähibistrossa hanhenmaksasalaattiin, cappuccinoon ja shampanjaan.
Kaisa miettii, että se oli sellainen ”pariisilainen hetki”, vaikka myöntää kyllä, että mietti samalla aterian eettisyyttä. – Minulla on orastavaa halua tehdä eettisesti, mutta toisaalta haluan tehdä ja kokea kaikkea. Varmasti monelle tuttu tunne.
Toisaalta ravintolan naapurissa oli myös paikallinen kodittomien telttaleiri. – Tällaiset vastakohdat matkoilla saavat muistamaan miten etuoikeutettu olen, ihan vain siksi että synnyin Suomeen.
Jokainen päivä ei ole seikkailu, joskus on kiva vain nautiskella. Tai päivä voi kulua, kun koittaa hoitaa jotain arkista asiaa täysin vieraassa kulttuurissa ja paikassa. Toisaalta hostelissa voi joutua sietämään erittäin hikistä naapuria tai kohtaamaan todella eriävät mielipiteet omaavia ihmisiä.
Monessa yöpymispaikassa tarvittiin samat vaatteet kuin pakkasessa Tallinnassa. Myös vessoja voi olla liian vähän väkimäärään nähden.
Gran Canaria askel askeleelta
Maata pitkin älyää olevansa matkalla. -Nytkin halusin kävellä saaren halki ja käyttää siihen kuusi päivää, vaikka taksilla pääsisi kyllä Palmasin satamasta Playa del Inglésiin 41 minuutissa. On hienoa katsoa myöhemmin maisemaa ja todeta, tuolta tulin. Ihan itse!
Pääni ylikuormittuu helposti arjessa ja teen siksi näin pitkiä matkoja, että on aikaa ololle tasoittua, valottaa Kaisa filosofiaansa. Yksin vaeltaminen vuorilla auttoi toipumaan kertyneestä stressistä. Normaalissa arjessa se ei ole minulle niin helppoa.
Kanarian vaelluspäivinä sai olla rauhassa. Kaisa kertoo, että kylien ulkopuolella hän näki yhden ihmisen. Ilmeisesti kohtaaminen oli mieluisa, sillä Enrico puhui taukoamatta ja antoi matkaajalle evääksi kaksi appelsiinia.
Telttailu ei ole vapaata Kanarialla, muutama telttailualue sieltä löytyy. Kaisa suunnittelikin kuuden päivän reitin, joka kulkee majapaikalta toiselle 5-20 km päivämatkoilla, yhteensä noin 70 km. Yhdessä paikoista oli minimi kahden yön yöpyminen. Reitti noudattelee suurelta osin merkittyjä tai muuten nimettyjä polkuja.
Lepoa ja paluu
Loppuvuosi kuluu puolison kanssa, joka lentää etelään seuraksi. Tiedossa on ihan vain lomailua ja sukelluksen jatkokurssi. Uudeksi vuodeksi he tekevät laivalla pikavisiitin La Palman saarelle. Tämä on herättänyt keskustelua puoleen ja toiseen. Kaisaa kiinnostaa käydä katsomassa paljon uutisoitua paikkaa ja tarjoaahan se vähän tuloja turismialalle.
Sitten onkin aika lähteä paluumatkalle. Kaisa tällä kertaa Tenerifasta Huelvaan lipuvalla lautalla ja mies hyppää lentokoneeseen. Alkuperäinen suunnitelma oli pysähtyä hetkeksi Amsterdamiin. -Saa nähdä mikä siellä on tilanne, kun sinne asti päästään, tuumaa Kaisa.
Kaisan postauksista saa hyvät reittiohjeet sekä vinkit taukopaikoille. Siellä on myös tarkka kuvaus Kanarialle kulkevista laivoista.
Muita tarinoita ja kokemuksia sekä hengenheimolaisia löytää Maata pitkin matkustavat -Facebook ryhmästä.
Reitti
Menoreitti
Helsinki – Tallinna – Varsova – Pariisi – Lissabon – Huelva – Las Palmas. (laiva, Flixbus)
Paluureitti
Santa Cruz de Tenerife – Huelva – Madrid – Pariisi – Amsterdam – Lyypekki – Travemünde – Helsinki (laiva, junat paitsi Madrid-Pariisi Flixbus)
Kaisa Nuolioja paketissa
Kaisa Nuolioja kertoo itse olevansa 41-vuotias akateeminen viikonloppuhippi. Hän on harrastanut reppureissaamista pitkään. Ensimmäinen pitkä reppureissu maateitse oli Kiinaan, jossa hän kävi vuonna 2004 miehensä Jokken kanssa.
Matkoilla Kaisa viihtyy vuorilla vaeltaen ja tykkää liikkua muutenkin jalkaisin. Elämykset kiinnostavat: – Haluan kokeilla kaikkea, mikä kuulostaa kummalliselta tai vähän pelottavalta, säilyttäen riskit kuitenkin joissain tolkun rajoissa.
Monesti maatapitkin matkustavilla motiivina ovat nykyään ilmastosyyt. Myös Kaisalla ne ovat osavaikutin, vaikka hän ei muuten kerrokaan olevansa erityisesti kummoinen ympäristönsuojelija.
Kuvat: Kaisa Nuolioja