Huhtikuu hulmahti käyntiin, aprillipäivästä selvittiin ilman sen suurempia huijauksia ja suklaamunatkin on meidän talossa jo pistelty parempiin suihin. Kevät alkaakin olla jo pitkällä, ja pikkuhiljaa moni muuttolintu alkaa suunnata kohti kotimaata.
Monet suomalaisten harrastuspiirit jäävät huhtikuun koittaessa kesätauolle, kun taas rannoilla alkaa kuhista. Sinne kannetaan talvisäilöstä rantatuoleja, ja rantaravintolat avaavat ovensa, kun kesäkautta aloitellaan pikkuhiljaa. Ainoa vaan, että kelit eivät ole olleet kovin kesäisiä, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa ala aurinko paistaa täällä Aurinkorannikollakin.
Tämän vuoden pääsiäisen juhlinta täällä palmun alla ei siis mennyt ihan putkeen säiden puolesta, ja pääsiäiskulkueiden suunnitelmat suorastaan vesittyivät. Moni kulkue jouduttiinkin perumaan, kun täällä ropisi vettä oikeastaan jokaisena päivänä. Niin ja parina päivänä vettä tuli semmoista tahtia, että se kuuluisa Esterikin olisi ollut ihmeissään.
Ja voin sanoa, että tätä rouvaa kyllä tämä harmitti ja paljon, ja en varmasti ollut ainoa. Olin innolla odottanut, että pääsisin taas seuraamaan kulkueita monena päivänä ja nauttimaan upeasta tunnelmasta ja suitsukkeiden tuoksusta.
Mutta tottahan se on, etteivät nuo upeat monta sataa vuotta vanhat pääsiäislavat, joita kulkueissa kannetaan, ole sellaisia, mitä kannattaa vesisateessa kastella. Ja ei niiden kantaminen vesisateessa olisi myöskään kovin turvallista hommaa.
Näin ollen eipä siinä oikein muuta vaihtoehtoa ollut kuin peruuttaa kulkueita. Mutta onneksi sentään näimme edes Málagassa hiippahattuja ja valtavia lavoja, kun torstaina sadepilvet kaikkosivat ja kulkueet uskaltautuivat kadulle.
Ja taas tämä rouva katseli kulkueita silmät loistaen, niin lumoutuneena tästä kaikesta. Siinäpä se olikin. Viime viikon tähtisilmähetkeni, kun Málagan majesteettisen katedraalin edessä pysähdyin elämään tätä taianomaista hetkeä yhdessä rakkaitteni kanssa. Kiitos.
Paistaa se aurinko Aurinkorannikollakin
Moni tänne matkannut pääsiäislomalainen varmaan viime viikolla ihmettelikin, että mikä ihmeen aurinkorannikko tämä nyt muka on, kun aurinkoa ei näkynyt viikkoon. Harvinaista “herkkua” se täälĺä taitaa ollakin.
Ja piti sitä itsekin vähän pääsiäisvieraalleen pahoitella, kun kelit olivat kuin Suomessa juhannuksena konsanaan. Vesisadetta, viimaa ja kalseat reilu kymmenen astetta lämmintä. Pikkuinen takatalvi siis.
Mutta tällä viikolla aurinko on palannut kuvioihin. Ja onhan sitä ollutkin jo ikävä. Jännästi se täälläkin huomaa tuon auringon puutteen, kun sisäiset energiani ovat melkein suoraan verrannolliset tuon valopallon säteilyn määrän kanssa. Pilvisenä päivänä sitä täälläkin löytää helpommin itsensä tuolta sohvan nurkasta rötköttämästä.
Mutta toisaalta kunnon sade ja myrsky saa omalla tavalla ainakin minut pysähtymään. Sytytän kynttilöitä ja kuuntelen tuota ihanaista ropinaa. Ja olen vaan. Tai leivon pullaa, joka on perinteistä sadepäivien puuhaa.
Ja todellakin, onhan vettä tänne kaivattu, joten iso kiitos kaikille sadetansseja tanssineille. Ja nyt meidän kotikin on siistimpi kuin koskaan. Pölyt tuli huiskuteltua pois paikoista, joihin ei perussiivouksen aikana todellakaan tämä suurpiirteinen rouva jaksa kiipeillä. Mutta nyt sitten tuli siivottua ja kunnolla. Jotenkin sitä Suomesta on jäänyt se tapa päälle, että silloin kun aurinko paistaa, niin suunnataan ulos, ja näin sisällä siivoaminen jääkin vähemmälle.
No nyt kävellään
Sateiden jälkeen on ollut ihana päästä taas kävelemään auringon paisteessa. Luonto on vehreimmillään, ja ilma tuntuu raikkaammalta kuin koskaan kun calimakin on kaikonnut. Kaiken maailman kukkaset ovat vallanneet rinteet, ja vihreää tursuaa sieltä sun täältä.
Luonnosta löytyykin nyt monenmoista Suomestakin tuttua väripilkkua, joita tuli siellä kasvateltua siemenistä. Monessa paikassa esimerkiksi krassit ovat vallanneet alueita ja kukoistavat villeinä.
Perusrantakävelyn lisäksi olen käpytellyt Sendero Las Presas -vaellusreitillä virtaavan joen varrella. Tämä on omanlaisensa satumaa, jonne kannattaa kyllä suunnata. Nyt sateiden jälkeen siellä kannattaa kyllä olla tarkkana. Maasto on liukasta ja vesi on voinut viedä maata mukanaan, jolloin polutkaan eivät ole kovin hyvässä kunnossa.
Löysin sieltä myös ihanan pienen putouksen, jonka vieressä on romanttisesti puistonpenkki. Täydellinen paikka ensisuudelmalle tai hetkelle omalle. Pysähtyä luonnon keskellä ja kuunnella puron solinaa. Omassa rauhassa, sen elämänsä tärkeimmän ihmisen kanssa.
Kohti uutta viikkoa
Vaikka näin huhtikuun alkaessa alkaa suomalaisten tapahtumat pikkuhiljaa vähenemään, niin kyllähän täällä silti monenmoista tekemistä riittää. Viime viikolla pääsin katsomaan mm. Jaska-musiikkikomediaa Jaakko Tepon elämästä, joka oli siis suorastaan loistava. Tätä muuten pääsee kesällä katsomaan Suomessakin, niin ei voi muuta kuin suositella.
Tällä viikolla Aurinkorannikolla pääsee livenä kuuntelemaan mm. Mamban ja Dingon biisejä Kukko-ravintolassa, lauantaitansseihin Nuriasoliin tai musavisailemaan Q Bariin tai Marbellaan kuuntelemaan Taru sormusten herrasta -säveliä.
Ja sitten täällä pääsee herkuttelemaan noihin tuhansiin ravintoloihin, mitä täältäpäin löytyy. Jostain taisinkin lukea, että tällä alueella olisi Euroopan tiheimmin eri ravintoloita, ja siltä se kyllä tuntuukin. Valinnanvaraa riittää, ja uusia tulokkaita avataan näin uuden sesonkikauden kynnyksellä.
Yksi hauska vaihtoehto erityisesti aamupalalle on Málagassa sijaitseva murokahvila, The Cereal Boom Coffee, josta löytyy satoja eri murovaihtoehtoja ja toki myös muuta maistuvaa. Siellä onkin tullut käväistyä jo monen moista kertaa lasten kanssa.
Toivotankin minulle, sinulle, hänelle, meille, teille ja heille mitä ihaninta viikkoa. Tulkoon elämäämme iloa, rauhaa ja rakkautta. Onnen hetkiä ja hymyn loistetta. Ihania kohtaamisia, helliä katseita, hyväksyntää ja toivoa sekä luottamusta siitä, että asiat lähtevät menemään siihen suuntaan mikä meille tekee hyvää. Nautitaan elämämme hetkistä ja toisistamme. Ja tervetuloa taas ensi viikolla Ellun kaa Espanjaan!
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com