Kesäkuu yllätti tämän rouvan. Niin kuin ensimmäinen lumituisku yllättää autoilijat, jotka selvästi kesän aikana unohtavat, että Suomessa tosiaan voi olla liukasta ja sataa lunta jo loka-marraskuussa, jolloin kesärenkailla ajo muuttuu trapetsitaiteiluksi. Tosiaan, toukokuun jälkeen tulee kesäkuu, myös tänäkin vuonna. Mutta se kuinka nopeasti kevät suhahti, niin se kai se minut taas yllätti.
Ja kun suvi suloinen on vihdoin koittanut pohjolan perukoilla, niin tämäkin muuttolintu suuntaa nokkansa kohti ihanaista synnyinmaata. Monet meistä ovat suunnanneet pohjoisen lakeuksille jo kuukausia aiemmin, mutta meidän pesueen aika on nyt. On siis aika sanoa kiitokset ja heipat Espanjan tälle kaudelle. Mutta sitä ennen on kieltämättä vielä pientä puuhasteltavaa.
Nyt pakataan!
Pakkaamista, siivoamista, turhien asioiden pois heittämistä ja tavaroiden varastoon siirtämistä odottamaan seuraavan kauden alkua. Nämä puuhastelut ovat olleet monille ajankohtaisia viime viikkojen aikana. Sillä monen muuttolinnun Espanjan kotiin laskeutuu kesävieraita, noita viikkovuokralaisia, jotka suuntaavat tänne viettämään vuoden parhaita hetkiään: Lomaa.
Täällä onkin tavallista, että sesonkiaikana kesä-elokuussa asunnot laitetaan viikkovuokralle, jolloin me kuukausivuokralaiset pakkaamme tavaramme ja lennähdämme kotimaahan kesän ajaksi. Ja sitten sesonkiaikana viikko siinä samaisessa asunnossa maksaa suunnilleen saman verran kuin kuukausi sesonkiajan ulkopuolella.
Täältäpäin onkin nykyään vaikea löytää vuokra-asuntoa, jossa saisi asustella vuoden ympäri. Meille tämä järjestely passaa mainiosti, sillä suuntaisimme joka tapauksessa kesän ajaksi Suomeen, ja asunto olisi tyhjillään. Mutta tämä toki hieman hankaloittaa pakkaamista näin keväisin, sillä matkalaukkujen lisäksi pitää pakata omat tavarat säilöön. Ja se onkin sitten ihan oma ruljanssinsa.
Niin ja sitten mitä laittaa sinne matkalaukkuun? Suomen kesässä kun tunnetusti voi olla kaikki Aurinkorannikon vuodenajat edustettuina. Matkalaukkuun pitäisi siis mahtua vaatteita sekä kymmenen että kolmenkymmenen asteen lämmöille. Auringonpaisteella ja sateelle. Vesi ja jopa räntäsateelle.
Käytännössä matkalaukkuun tulee siis valikoida pieni otos kaikista niistä vaatteista, mitä täällä palmun alla on käytössä ympäri vuoden. Sandaaleista umpikenkiin, aurinkohatusta pipoon ja kesämekosta fleecetakkiin.
Muistan kun ensimmäisenä keväänä täällä laukkuja pakatessa aluksi päätin, että minun vedenpitävä windfleece takkini jää tänne kesäsäilöön. Mutta kun sitten pysähdyin tarkemmin pohtimaan mihin olen menossa kesäkuukausia viettämään. Suomeen, jossa hyvinkin voi kesälläkin olla niin kylmä kuin täällä talvella pahimmillaan. Niin minäpä sitten kiltisti pakkasin tämän veden- ja tuulenpitävän takkini mukaan Suomen suveen. Ja pakkaan muuten tälläkin kertaa.
Ja sitten sanotaan heipparallaa
Pakkaamisen lisäksi täällä on joutunut tottumaan siihen, että kauden lopussa hyvästellään monia ihania ihmisiä, jotka ovat suuntaamassa takaisin Suomeen pysyvämmin. Minulla onkin ollut ilo ja kunnia löytää täältä niin ihania uusia ystäviä. Ihmisiä, joiden kanssa elämän polut ovat sulautuneet aikuisiällä yhteen.
Kunnes tulee aika, että polkumme erkanevat ainakin yhteisen asuinpaikan suhteen. Moni meistä muuttolinnuista suuntaakin takaisin Suomeen tai jonnekin muualle arkeaan viettämään, joten on aika halata, kiittää ja hyvästellä.
Onneksi nykyajan yhteydenpitovälineet ovat hieman erilaisia kuin omassa lapsuudessani, jolloin sentään lankapuhelimet oli keksitty. Mutta ei videopuhelu ole lähellekään sama asia kuin se, että voi jakaa yhteisen elämän hetken rannalla vieretysten tai kiivetä yhdessä vuoren huipulle. Tai se kun voidaan oikeasti kilistää laseja yhteen ja nostaa malja chiringuitossa, samalla kun herkutellaan kaiken maailman lähiruualla, jota tuosta viereisestä suhteellisen isosta lammikosta kalastellaan.
Täällä onkin joutunut erityisen paljon harjoittelemaan sen tosiasian hyväksymistä, että joidenkin ihmisten on tarkoitus vain vierailla omalla elämän polulla. On aika tulla ja on aika lähteä.
Kun joku ovi sulkeutuu, niin toinen aukeaa. Joskus sitä itse pääsee sulkemaan oven, ja joskus joku muu leväyttää sen naamasi edessä ja se sattuu. Mutta onneksi Minä itse olen se, joka sen uuden oven avaa hyväksyen, että se mitä tapahtui, oli juuri sitä mitä piti tapahtua. Kiitollisena kaikesta suuntaan siis eteenpäin.
Viimeisen viikon tunnelmia
Onneksi olen pakkailun lomassa ehtinyt myös touhuamaan monenlaista. Perjantaina kävin imemässä musiikin ja tanssin valtaisaa energiaa Marc Anthonyn konsertissa. Oli kyllä niin mahtavaa kuunnella Vivir Mi Vidaa, ehdotonta lempibiisiäni Andalusian tähtitaivaan alla ihan livenä ja tanssia tuhansien muiden tähtisilmien kanssa. Siinäpä se olikin, viime viikon tähtisilmähetkeni. Kiitos!
Sunnuntaina kävimme myös sirkuksessa, ja nyt ei puhuta ihan siitä tavanomaisesta sirkuksesta, joka ilmestyy kerran vuodessa sinne koulun sorakentälle. Málagaan on pystyttänyt sirkustelttansa kesäkuun ajaksi maailmankuulu Cirque du Soleil, ja oli muuten komea teltta. Ja vielä komeampi oli itse esitys.
Siinäpä oli viime viikon toinen tähtisilmähetkeni, kun yhdessä ihanaisten ihmisteni kanssa ihmeteltiin toinen toistaan hienompia esityksiä. Kiitos! Niin ja se jos mikä ilostutti, että parkkipaikkakin löytyi ihan teltan vierestä ja se maksoi hurjat yhden euron ja kaksikymmentä senttiä. Hieman eri kuin Suomessa.
Olen myös monta kertaa levittänyt vilttini rantahietikolle ja uiskennellut lukuisia kertoja yllättävän lämpöisessä Välimeressä. Maanantain kunniaksi me jopa vuokrasimme yhden ihanaisen ystävättäreni kanssa rantatuolit ja nautimme, kun viereisen Chiringuiton tarjoilija toi meille herkkuja ihan siihen meidän rantatuoleille asti.
Tämä onkin rantailua parhaimmillaan. Tänä kautena tästä ilosta saa pulittaa noin seitsemän euroa aurinkopediltä, mutta onhan se ihanaa luksusta. Varsinkin kun valitsee sellaisen paikan, missä tarjoillaan ruokia ja juomia sinne rantahietikolle, aurinkovarjon alle. Ja siinäpä se olikin, viikon kolmas tähtisilmähetkeni, kun nostimme maljaa kesän ja ystävyytemme kunniaksi. Kiitos!
Toivotankin meille jokaiselle ihanaiselle ihmiselle ihanan lämpöistä, levollista ja eloisan ihanaa viikkoa. Halataan ja hymyillään kun tavataan. Ja tervetuloa parin viikon päästä Ellun kaa Suomenmaahan. Ja sitten elokuussa taas Ellun kaa Espanjaan.
Ensi viikon (12.6.) blogi on tauolla, jonka jälkeen se siirtyy Suomeen. Viimeinen blogi ennen kesätaukoa julkaistaan 19.6.
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com