Suomi ja Espanja. Siinäpä ne ovat tämän rouvan ykkösmaat tällä ihanaisella pallolla. Ja tällä hetkellä tämän rouvan varpaat ovat maadoittuneet jo suhteellisen vahvasti Suomen maaperään. Mutta ajatukseni seilailevat edelleen kahden maan välillä ihmetellen kaikkea tuttua ja turvallista mitä täällä Suomessa on. Mutta samalla jotain tuntuu muuttuneen tai unohtuneen. Ja jotain on jo ikäväkin.
Kun rakentaa kotipesänsä uuteen paikkaan ja katselee niitä vanhoja kotikulmia uudesta näkökulmasta, näkee monet asiat eri tavoin. Jotain arvostaa enemmän ja jotain vähemmän. Ja sitten tajuaa, että se kuka on eniten muuttunut on hän, joka sieltä peilistä katselee. Eli minä itse.
Suomen kesän pauloissa
Viimeiset viikot olen siis päässyt nauttimaan Suomen niin upean vihreän vehreästä suvesta. Vihreän eri sävyt ovat taas valloittaneet luonnon, sireenit kukkii ja linnut sen kun laulelee. Samalla kun Espanjan luonto ruskettuu ruskettumistaan auringon paahteessa.
Myös suomalaiset ovat kaivautuneet talvipesistään auringon ja lämmön voimasta. Kesällä Suomessa onkin monenmoista tapahtumaa, ja piipahdin viime viikon aikana mm. Helsinki päivillä ja Burger Lovers Festivaaleilla. Niin ja Stockan edestä löysin myös Espanjan tunnelmia World Tapas Day -tapahtumasta, jossa pääsi maistelemaan mm. erilaisia tapaksia.
Mutta olipa onni kun pakkasin mukaani sadetta ja tuulta pitävän takkini, jota käytin Aurinkorannikolla viime vuonna ehkä pari kertaa. Sille on ollut käyttöä täällä oikeastaan päivittäin myös eteläisimmässä Suomessa. Ja kun noita pohjoisen juhannussää ennusteita katselee, niin vahvasti tulee sellainen olo, että tänäkään juhannuksena en kirmaile keveimmässä kesämekossani. En siis ainakaan ulkona. Mutta onneksi saunassa ainakin tarkenee.
Toki kesää on vielä jäljellä, mutta kyllä nuo lämpötilat voisi sen kunniaksi nousta kunnolla parinkympin yläpuolelle. Ja kyllähän ne varmasti nousevatkin, sillä eihän se voi olla niin, että toukokuun helteet olivat ne kesän kuumimmat päivät. Eihän?
Eli voin kyllä myöntää, että kunnon sandaalikelejä on kyllä jo ihan pikkuriikkisen ikävä.
Yötöntä yötä
Oli miten oli, niin onhan kesä kuitenkin se paras vuodenaika Suomessa, ainakin tälle aurinkoa rakastavalle rouvalle. Mutta kyllä tuo aurinko täällä möllöttää taivaalla varsin kummalliseen aikaan. Kello yksitoista illalla, ja siellä se aurinko vaan taivaalla edelleen valaisee. Yritä siinä sitten sanoa pääkopalle, että on aika mennä nukkumatin maille. Ainakin siis kun katsoo kelloa. Pimennysverhot, nuo yöttömän yön unenpelastajat. Ne ovat todella kultaakin kalliimmat kesäisin näillä leveyspiireillä.
Ja sitten nuo pikkuriikkiset inisijät. Ne jotka aloittavat innokkaan ininänsä juuri siinä korvan juuressa juuri silloin kun olet vihdoin saamassa unen päästä kiinni. Sieltä ne jostain huoneen syöväreistä ryömivät esiin metsästämään ja ainakin tämän rouvan yötöntä yötä häiritsemään.
Tämän haasteen olen ratkaissut yksinkertaisesti ihan vain työntämällä korvatulpat korviini ja sulkemalla nöyrästi silmäni. Ja sitten aamulla voin ihmetellä paukamia, mitä yön aikana peiton alta pilkottaviin kohtiini on kohonnut. Siellä se hyttysperhe oli taas käynyt seisovassa pöydässä yön hämärinä tunteina ruokailemassa. No mutta, tätähän se on Suomen kesää “parhaimmillaan”.
Hymyillään ja halataan kun tavataan
Pieni kulttuurishokki itselleni on ollut taas muistaa, että Suomessa ei istuta kahvilaan tai moneenkaan ravintolaan palveltavaksi. Täällä jonotetaan kiltisti tiskille, maksetaan, noudetaan ruoka ja syönnin lopuksi vielä kuuliaisesti kannetaan astiat ja roskat omille paikoilleen. Suomessa ulkona syöminen edellyttääkin aikamoista omatoimisuutta, ja siinähän me suomalaiset toki ollaan hyviä.
Ja Suomessa ei myöskään kovinkaan yleisesti moikata ja kiitetä bussikuskia, katsota kohdattaessa toisia silmiin, kikateta äänekkäästi, hymyillä tuntemattomille, jutella isoon ääneen käsien säestämänä tai huomioida kävelypolulla vastaan tulevaa toista ihmisolentoa katseella tai tervehdyksellä.
Ihmisten kohtaaminen. Se on kyllä jotenkin hieman erilaista täällä pohjoisessa kuin tuolla Espanjan päässä. Suomessa ollaan enemmän omissa oloissaan, häiritsemättä muita kanssakulkijoita. Täällä vetäydytään juhannustakin viettämään perheen kesken omaan rauhaan. Oma tupa, oma lupa ja rauha.
Mutta samalla voimme jäädä paitsi elämän pienistä tähtihetkistä. Toisen ihmisen kohtaamisesta siinä kassajonossa, jossa voi mainiosti vaihtaa pari ajatusta sen toisen ihmisolennon kanssa. Tai siitä ihanaisesta hetkestä, kun kahden tuntemattoman ihmisen katseet kohtaavat ja silmät ja suu vastaavat toisen iloiseen hymyyn. Se hymy, se voi olla toiselle päivän tähtisilmähetki.
Sillä kyllähän sen taas muistaa, mikä Suomessa on parasta. Ei se ole nuo aakeat laakeat pellot, kirkkaat järvet tai karjalanpiirakat. Vaan ne ovat nuo rakkaat ihmisolennot, joihin olen elämäni varrella tutustunut ja jotka edelleen ovat osa elämäni polkua. Ihanaiset ihmisolennot. Ne joiden kanssa jakaa elämän ilot ja surut, isot ja pienet elämän hetket. Vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen.
Siinäpä se olikin viime viikkojen tähtisilmähetki jos toinenkin, kun pääsin halaamaan teitä ihanaisia ihmisiäni, joita minulla täällä Suomen maassa edelleen on. Kiitos, kiitos ja kiitos!
Kohti uutta viikkoa ja kautta
Nyt jatkan kiitollisena Suomen suvesta nauttimista, satoi tai paistoi. Sillä lentoliput varmaan aurinkoon on ostettu, joten Suomen kelejä on turha murehtia. Nyt iloitsen maailman parasta hanavedestä, karjalanpiirakoista, mansikoista, uusista potuista, leipäjuustosta, rieskasta, maksamakkarasta, hiljaisuudesta, tasaisista kävelymaastoista ja rauhallisesta ajokulttuurista. Lista onkin pitkä, mistä olla kiitollinen.
Toivotankin meille joka ikiselle iki-ihanaiselle ihmiselle aurinkoista, levollista ja hymyjä pursuavaa kesää. Juhlistetaan ihanaista keskikesän juhlaa täällä Suomen yöttömän yön syleilyssä tai siellä palmun alla iloisesti ja turvallisesti. Pidetään toisista huolta ja erityisesti pidetään huolta siitä niin ihanaisesta olennosta, joka sieltä peilistä kurkistaa.
Niin ja tervetuloa taas elokuussa Ellun kaa Espanjaan!
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com