Elokuu alkaa vedellä viimeisiä päiviään ja katseeni alkaa suuntautua tulevaan syksyyn. Toki kelien puolesta ei ainakaan täällä Aurinkorannikon auringon alla näy syksystä pilkahdustakaan. Täällä tuo aurinko edelleen porottaa sellaisella teholla, että jopa tämä rouva on välillä tehnyt sisälle suojautumisen.
Toki pari pilveä ja jopa jokunen vesipisara näyttäisi ilmestyneen tämän viikon säätiedotukseen, eli kai ne sitten jonkinlaisia “syksyn” merkkejä ovat. Mutta ehkäpä varmimpia syksyn tuulahduksia täälläpäin ovat kaikenlaisten tapahtumien ja kurssien pyörähtäminen pikkuhiljaa käyntiin. Tämä rouva ajatteli suunnata tänä syksynä ainakin espanjaa opiskelemaan ja lauluhommiin.
Sisälle siestan ajaksi
Sisälle suojautuminen, eli siirtyminen sisätiloihin ilmastoinnin viilentävään syleilyyn, on siis ollut tarpeen viime viikkojen aikana. Kun ajatus ei kulje ja keho huutaa hoosiannaa, niin kannattaa unohtaa Suomessa päähäni iskostunut ajatus, “kun on kesä, niin silloin ollaan ulkona”. Rajansa siis kaikella.
Ja varsinkin kun viime päivinä olen jostain napannut mukaani pikku pöpösen, niin helle ja heikko olo onkin sellainen yhdistelmä, että jopa tämä aurinkoa rakastava rouva on haaveillut vähän vilpoisemmista keleistä. Olen myös paremmin ymmärtänyt, miksi täällä vietetään neljän aikoihin siestaa, sillä silloin jos milloin ulkona on sellaiset lämmöt, että on parempi vetäytyä sisälle ja ottaa pienet tirsat, eli päikkärit Espanjan tyyliin.
Koristeesta käyttöesineeksi
Muistan, kuinka lapsena sain kummisedältäni Espanjan tuliaisena viuhkan. Siihen aikaan ulkomailla reissaaminen saati siellä asuminen olivat vielä kaukainen haave, sillä synnyin perheeseen, jonka tapana oli matkustella lähinnä vain Suomen rajojen sisäpuolella. Sen vuoksi viuhka pääsikin paraatipaikalla huoneeni seinää koristamaan. Ja vielä tänäkin päivänä tämä kyseinen viuhka on erinomaisessa kunnossa, sillä koristeena se on saanut Suomessa ihan rauhassa ollakin.
Moni nappaa edelleenkin Suomeen tuliaiseksi värikkään viuhkan, ja valikoimaahan täällä riittää. Parilla eurolla voit napata mukaasi jostain matkamuistomyymälästä muovisen viuhkan tai sitten voit panostaa vaikkapa reilu parikymppiä ja ostaa puisen käsinmaalatun taideteoksen Suomeen vietäväksi.
Tämän rouvan suhtautuminen viuhkoihin onkin muuttunut täysin täällä asuessani. Tämä ennen koriste-esineenä pitämäni kapistus on osoittautunut erittäin hyödylliseksi käyttöesineeksi, joka ainakin näin elo-syyskuussa löytyy käsilaukustani ihan samalla tavalla kuin aurinkolasikotelo tai käsidesi.
Näillä keleillä nimittäin viuhkan heilutuksen tuoma ilmavirta auttaa ja paljon, minkä totesin taas viime viikonloppuna Málagan ferioilla. Ja onhan se toki jotenkin ihanan naisellista ja eksoottista heilutella viuhkaa kasvojen edessä, mutta se mitä se erityisesti on, niin viilentävää.
Nytkin lauantai-iltana, samalla kun hiki vain lirisi selkääni pitkin, kiitin itseäni, että olin muistanut sujauttaa käsilaukkuuni viuhkan. Sillä silloin jos milloin, se tuli tarpeeseen.
Feria-kausi kuumimmillaan
Viime viikolla juhlittiin siis Málagassa ferioita, noita noin viikon kestäviä megalomaalisia “kyläjuhlia”. Paraateja, konsertteja, ilotulitusta, tivolilaitteita, tanssia ja monenmoista ruokaa ja juomaa oli tarjolla näillä joka vuotisilla kesäjuhlilla.
Málagan vanhassa kaupungissa järjestettiin ns. päivä-feriat ja feria-alueella puolestaan juhlittiin iltasella, ja sinne suuntasinkin viikonloppuna. Feria-alueelle oli tänäkin vuonna pystytetty oikeasti todella hurjan näköisiä tivolilaitteita, mutta toki myös sellaisia, mihin jopa minä olisin uskaltautunut. Toiselta puolelta feria-aluetta löytyi taas noin parisataa casetaa eli “juhlahuonetta”, joissa jokaisessa pauhasi musiikki ja tarjolla oli monenmoista suuhunpantavaa.
Málagan feriat ovat siitä erityiset, että edelleen monet naiset pukevat sinne koristeellisen perinteisen puvun. Olisipa hienoa, jos Suomessakin vielä enemmän pukeuduttaisiin perinteisiin kansallispukuihin. Minullakin on muuten jo oma perinne mitä laitan päälleni ferioille. Jokunen vuosi sitten ostin ensimmäisiltä ferioiltani punaisen kukkakoristeen, jonka perinteisesti laitoin taas viime viikonloppuna mekkooni väriä ja iloa tuomaan.
Upeita asuja ferioilla.
Ennen iltahämärän laskeutumista pääsin myös ihastelemaan upeasti koristeltuja hevosvankkureita ja ratsuja. Siinäpä se olikin, viime viikon tähtisilmähetkeni. Kun kahdeksan aikaan nämä ihanat hevoset poistuivat feria-alueilta, olikin sitten katujen pesemisen aika hevosten kikkareista.
Auringon laskettua casetat alkoivat täyttymään ja musiikin volyymi nousemaan sellaiseen lukemiin, että korvatulpille oli käyttöä. Ja nyt myöntänen, että siinä vaiheessa oli myös tämän rouvan aika suunnata kotiin.
Kohti syyskuuta
Jatkossakin ferioita vietetään Aurinkorannikolla eri kaupungeissa. Esimerkiksi syyskuun alussa Mijas Pueblossa ja loppukuusta Torremolinosissa. Benalmádena Pueblossa puolestaan vietetään elokuun viimeisen viikonlopun kunniaksi Arabi-markkinoita.
Tekemistä ja tapahtumia täällä tosiaan syyskaudella riittää vaikka ja mitä. Yksi ehdoton lempi tapahtumani on Luna Mora- festivaalit, joissa upeaan Guaron vuoristokylään sytytetään tuhansia kynttilöitä ja kadut täyttyvät kojuista ja ruokapaikoista. Tänä vuonna näitä kynttiläjuhlia vietetään illan hämärtyessä 6-7.9.2024.
Syyskuussa rannoilla alkaa olla väljempää ja parkkipaikankin voi löytää huomattavasti helpommin, kun paikallisten lomakausi päättyy. Rannalle rentoutumaan suuntaan jatkossa enemmän jo senkin vuoksi, että muutamme kohtapuoliin täältä sisämaasta vuorten toiselle puolelle tuttuun ja turvalliseen Fuengirolaan. Siellä rantailemaan pääsen nopsaan vaikka ihan jalkapatikalla. Uusia tuulia siis tulossa ja toivottavasti enemmän myötäisiä kuin aiemmin!
Toivotankin meille jokaikiselle ihanaiselle ihmiselle innostavia, rentouttavia ja iloisia elämän hetkiä. Pidetään itsestämme ja toisistamme huolta, hymyillään ja halataan kun tavataan. Ja tervetuloa taas syyskuussa Ellun kaa Espanjaan!
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com
