Tammikuu vetelee loppuaan, ja täällä elellään tukevasti Aurinkorannikon talvea. Suomessa tammikuu oli minulle se kuukausi, jonka olisin oikein mielelläni pikakelannut ohi. Kevääseen oli vielä matkaa, ja pimeys ja kylmyys pistivät tämän rouvan mielen harmaaksi. Mutta täällä Espanjassa tammikuu onkin sitten aivan erilainen kuukausi.

Aurinkoisen rannikon tammikuu on kuin kesäinen Suomi: välillä sataa ja sitten paistaa, jonain päivänä tarkenee sandaaleilla ja toisena pipokin kannattaa vetäistä päähän. Selkeä ero lämpötiloissa Suomen ja Espanjan välillä on nyt myös sisätiloissa, mutta tässä kisassa Suomi vetää sen pidemmän korren. Suomessa voi vedellä tammikuussakin sisällä t-paita päällä ja paljain varpain. Kiitos erinomaisesti eristettyjen talojen, moninkertaisten ikkunoiden ja lattialämmityksen.
Ja jos Aurinkorannikolla sisällä palelee, niin päivisin kannattaa mennä ulos lämmittelemään auringonpaisteeseen. Ja verhot kannattaa avata päivisin, jotta aurinko lämmittää kodin, jos on siis onnekas ja asuu talon aurinkoisella puolella.
Niin ja öisin suosittelen lämmittämään kalsean kylmää sänkyä kuumavesipullolla tai lämpöpeitolla. Enpä olisi koskaan ajatellut omistavani sähköjohdolla varustettua peittoa, mutta kun joulupukki sen minulle toi, niin ei voi muuta kuin suositella kyseistä vekotinta. Itse asiassa meille voisi hankkia toisenkin, sen verran lämpöpeitosta on ollut kylminä talviöinä tappelua.

Tammikuussakin tapahtuu
Tammikuu on Suomen ehdoton talviunikuukausi, jolloin möllötellään kotona omassa rauhassa ja odotellaan kevättä. Aurinkorannikolla taas kevään merkit ovat jo selvästi nähtävissä. Täällä on ollut jo pidempään sateiden ansiosta keväisen vihreää, mutta myös Espanjasta löytyy puita, jotka ovat pudottaneet lehtensä talvikaudeksi.
Yksi lehtensä pudottava puu on mantelipuu, josta syksyisin voi kerätä suuhunsa ihka oikeita manteleita. Ehdoton kevään merkki Espanjassa onkin mantelipuiden kukinnan alkaminen. Kyseinen pieni puu aloittaa kevään viettämisen puhkeamalla täyteen ihanaisia hennon vaaleanpunaisia kukkia ennen kuin se kasvattaa lehtensä takaisin.

Mantelipuiden kukinta onkin alkanut, ja kävimme niitä ihastelemassa viime sunnuntaina Málagan maaseudulla. Tällä kertaa suuntasimme automme nokan kohti Casabermejaa, joka sijaitsee upeasti vuorten keskellä noin 40 minuutin ajomatkan päässä Fuengirolasta.
Casabermejaan täältä Aurinkorannikolta suunnatessa kannattaa olla tarkkana, ettei sinne vahingossa aja tullitietä pitkin, niin kuin me. Toki jos haluat pulittaa matkasta ylimääräiset 6,5 euroa ja säästää matka-ajassa pari minuuttia, niin ei muuta kuin tullitielle vaan. Mutta muussa tapauksessa kannattaa siis valita jokin muu reitti kuin sellainen, joka kulkee AP-46-tien kautta.
San Sebastiánin juhlat
Casabermejaan suuntasimme myös sen vuoksi, että siellä vietettiin viime sunnuntaina kaupungin suojeluspyhimyksen juhlaa. Katolisessa kirkossa suojeluspyhimykset ovat hyvin keskeisessä asemassa, ja Espanjassa jokaisella kaupungilla on tottakai oma suojeluspyhimyksensä. Casabermejan suojelija on San Sebastián, joka on tämän lisäksi myös ruttotautisten parantaja sekä jousiampujien ja äkäisten lasten suojeluspyhimys.

Satuimme kaupunkiin juuri täydellisesti seuraamaan tapahtumaa, joka muistutti pääsiäisen kulkueita. Tunnelma oli kyllä pääsiäiseen verrattuna huomattavasti iloisempi, kun torvisoittokunta säesti kulkueen matkaa, jossa miehet kantoivat San Sebastiánin patsasta kaupungin kapeilla kujilla.
San Sebastiánin patsas.


Välillä kulkue pysähtyi, ja saimme ihailla mainiota flamenco-tanssia, ja tunnelma oli mahtava. Kulkueen edetessä ihmiset heittivät talojen parvekkeilta karkkeja ja kukkien terälehtiä San Sebastianin patsaan päälle. Meno oli vähän kuin loppiaisen kulkueissa, joissa voi keräillä kilokaupalla karkkeja.

Kulkue päätti matkansa Casabermejan hautausmaalle, joka on nähtävyys jo ihan itsessään. Siellä kulkueen lava purettiin, ja ihmiset hakivat itselleen muistoksi lavan koristeena olleita kukkasia.


Tämän jälkeen tarjolla oli paikallista talviruokaa, migasta. Kyseessä on vähän kuin paella, mutta riisin sijaan siinä on leivänmuruja, jonka seassa on lihanpalasia, kasviksia ja chorizoa. Niin ja kyytipoikana tälle tuhdille ruualle tarjottiin makeaa viiniä, ja kummatkin olivat ihan ilmaisia. Suorastaan loistavaa!

Vuohia ja mantelipuita
Takaisin Fuengirolaan emme todellakaan ajaneet tullitietä pitkin, vaan valitsimme mutkaisen vuoristotien. Sen varrelta löytyi suloinen perinteinen ravintola nimeltään Ventorrillo Patascortas Casabermeja. Tämä olikin erinomainen valinta sunnuntailounaalle upeissa maisemissa.


Ajaessamme kotia kohti, me melkein törmäsimme vuohilaumaan, joka paimenen valvonnassa laidunsi tien varrella. Vuohet näyttivät nauttivan erityisesti mantelipuiden kukista, joita ne pistivät innolla poskeensa. Täällä ei tosiaan pikkuteillä tiedä mitä seuraavan mutkan takana löytyy, joten kannattaa ajella rauhallisesti ja nautiskella mahtavista maisemista ihan rauhassa.


Kohti helmikuuta
Seuraavina viikkoina suuntaan maaseudulle nauttimaan lisää mantelipuiden kukkasten upeasta tunnelmasta, luonnon vehreydestä ja rauhasta. Esimerkiksi Guaron kylässä juhlitaan manteleiden päivää, Dia del Almendroa, tämän viikon sunnuntaina, joten sinne voisi tämäkin rouva suunnata.
Toivotankin meille jokaiselle ihanaiselle ihmiselle mitä ihanaisinta tammikuun loppua ja helmikuun alkua. Hymyillään ja halataan kun tavataan, ja tervetuloa taas parin viikon päästä Ellun kaa Espanjaan!
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Lähde
en.wikipedia.org
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com
toimitus@espanja.com