Tässä pienessä navarralaisessa kylässä, jossa asuu vain noin 250 ihmistä, käy vuosittain tuhansia turisteja. Syynä on kylän synkkä menneisyys – paikallisissa luolissa pidetyistä noitasapateista ja salakuljettajien poluista on puhuttu jo neljäsataa vuotta.
Tarinoiden taustalla ovat aidot tapahtumat, jotka sijoittuvat XVI-luvulle. Yhden version mukaan eräs kylän tyttö alkoi kertoa unesta jossa noidat, ja heidän mukanaan muutama naisnaapuri, pitävät noitasapattia kylän vieressä sijaitsevissa luolissa. Kun huhut tästä kantautuivat inkvisitiotuomioistuimen korviin, kylään lähetettiin pappi ja tämän seurauksena 53 kyläläistä pidätettiin. Pidätykset tehtiin vain ja ainoastaan peloissaan olevien paikallisten ihmisten todistajalausuntojen perusteella. Suurin osa vangituista kuoli vankilassa ja 11 poltettiin. Alonso de Salazar Frías, yksi kolmesta tuomioistuimeen osallistuneesta inkvisiittoreista, ei ollut tuomioon tyytyväinen, vaan alkoi tutkimaan asiaa henkilökohtaisesti ja syvemmin. Hän todisti, että syytökset eivät olleet perusteltuja. Niinpä hän saikin kutsumanimen “noitien asianajaja”.
Emme voi olla varmoja, oliko asia niin tai näin, mutta tästä lähtien kylän asukkaat alkoivat epäilemään toisiaan noituudesta ja tavallisesti syytteet kohdistuivat yksinäisiin naisiin ja parantajiin. Nykyäänkin vaikuttaa siltä, että paikalliset kylän asukkaat yrittävät sulkeutua ulkomaailmalta, mistä kertovat esimerkiksi paikallisten talojen tiukasti suljetut ikkunaluukut.
Synkästä historiasta huolimatta – tai ehkä juuri sen ansioista – alue vetää turisteja puoleensa. Ja täytyy myöntää, että siellä on paljon katsottavaa.
Luolat, jossa legendan mukaan noidat pitivät noitasapattinsa, sijaitsevat muutaman sadan metrin päässä kylästä. Monet, jotka eivät usko noitiin ja heidän tarinaansa, ovat sitä mieltä, että naiset kerääntyivät luoliin vain viettääkseen aikaa, sillä välin kun heidän miehensä olivat etäisillä laidunmailla tai merellä. Toisen version mukaan nämä luolat olivat aikoinaan pakanallisten juhlien viettopaikkoja.
Luoliin on vapaa pääsy. Luolien käyttävät on valaistu keltaisella valolla, mikä lisää dramaattista tunnelmaa. Luolista poistuttaessa kirotun paikan pelottava lumous katoaa, sillä paikkaa ympäröivät tavanomaiset, hyvin hoidetut laidunmaat ja maatilat.
Luolien vieressä virtaa kaunis puro Infernuko Erreka, jonka nimi baskien kielessä tarkoittaa “helvetin virtaa”.
Luolien lähellä sijaitsee myös niin sanottu salakuljettajien polku. Polkua pitkin tuotiin Ranskasta kiellettyjä kirjoja ja teoksia, jotka myytiin isolla rahalla. Polku on yhä hyvin synkkä ja kaikki turistit eivät uskalla kävellä sitä loppuun.
Vuonna 2007 kylässä avattiin myös noitien museo, Museo de las Brujas. Paikka on käymisen arvoinen. Siellä voit tutustua muun muassa paikallisiin ihmeellisiin naisiin, jotka käyttivät luonnon voimia ja ikivanhoja tietojaan parantaakseen tauteja ja auttaakseen pääsemään eroon harmeista. Tämä museon osa on omistettu paikalliselle mytologialle ja alueen kansan tavoille. Toinen museon osa on synkkä, sillä se kertoo ihmisistä, jotka oli tuomittu ja teloitettu syytettyinä noituudesta.
Lisätietoa museosta ja sen aukioloajoista löydät täältä.
Lähteet: Diario del viajero, Confilegal ja ABC
Kuvat: Flickr