Haluatteko spagettia, jolla on silmät? Ettekö? Ottakaa edes vähän… hintakaan ei ole kova, vain 1200 euroa kilo. ”Tämähän on aivan hullu ehdotus”, te ajattelette, ”1200 euroa kilosta spagettia on aivan liikaa”. Mutta oikeastaan kyse ei ole spagetista, vaan kalasta, joka on suhteellisen kallis herkkuruoka. ”Silmällinen spagetti” taas on vain yksi ankeriaan poikasten monista nimistä.
Todellisuudessa kysymys ei tietenkään ole mistään silmällisestä spagetista, vaan ankeriaan poikasista. Angulas on ankeriaan poikasten suosituin ja tunnetuin nimi, mutta on olemassa toinenkin nimi, elvers. Tämä harvinainen herkkuruoka on erittäin suosittu Espanjassa, mutta se tunnetaan myös muualla, kuten esimerkiksi Ranskassa.
Joka vuosi ankeriaiden Anguillidae-suvun naaraat suorittavat uskomattoman matkan Euroopan joista Atlantin kautta Sargasso-mereen. Matka kestää noin viisi kuukautta ja noin maalis- huhtikuun taitteessa naaraat saavuttavat Sargasso-meren, missä ne kutevat. Tämän jälkeen naarat kuolevat jättäen jälkeläisensä oman onnensa nojaan.
Vanhempiensa hylkäämät ankeriaan pienokaiset ovat avuttomia. Loogisinta mitä ne voivat tässä tilanteessa tehdä on palata kotiin, Euroopan jokiin. Poikasten paluumatka kestää kauan, noin kolme vuotta. Miljoonat poikaset kuolevat matkalla, mutta selviytyneet kasvavat matkan aikana noin 10-12 cm pituisiksi. Niiden vartalo pysyy kuitenkin värittömänä ja lähes läpinäkyvänä, mikä onkin hyvin toimiva eloonjäämiskeino vedessä.
Kun ankeriaat saapuvat joen suulle, ankeriaat jakautuvat – koiraat jäävät makean ja suolaveden rajalle ja naaraat nousevat ylös jokea vastavirtaan. Kaikki eivät kuitenkaan selviydy tästäkään matkasta, koska juuri silloin, lokakuusta helmikuuhun, sadat ankeriaan kalastajat (anguleros) aloittavat pyynnin. Ankeriaita pyydetään isoilla, erittäin pienisilmäisillä kalaverkoilla.
Tavallisesti ankeriasta kalastetaan öisin. Työ ei ole kaikesta helpointa, sillä kalastajat saattavat vaeltaa jääkylmässä vedessä tuntikausia etsien ankeriaan poikasia lyhtyjä heiluttaen, sillä näin kalastajat yrittävät kiinnittää kalojen huomion.
Kun poikaset on pyydystetty, ne laitetaan veteen, johon on liotettu tupakkaa, mihin kalat kuolevat nopeasti. Sitten ankeriaat pestään kiehuvalla vedellä ja huuhdellaan, jonka jälkeen poikaset menettävät läpinäkyvyytensä ja saavat himmeän maidonvärisen sävynsä. Vasta tämän jälkeen kalat viedään myytäväksi.
Kaikesta yksinkertaisin tapa valmistaa angulasta on käyttää baskien reseptiä ”Angulas a la Bilbaína”, eli ankeriaan poikaset bilbaolaisittain. Resepti on yksinkertainen ja monen asiantuntijan mielestä paras.
Paistinpannuun laitetaan oliiviöljyä, lisätään silputtua valkosipulia ja chilipippuria ja paistetaan niin kauan, että valkosipuli saa ruskeahkon sävyn. Pannulle lisätään angulakset ja paistetaan noin minuutin verran. Syödään heti.
Sanotaan että angulaksia kuuluu syödä puuhaarukalla, koska metallinen haarukka pilaa kalan maun. Paistetun ankeriaan poikasen lihan rakenne muistuttaa rasvaista ja silkkimäistä pastaa.
Espanjalaisissa ja ranskalaisissa ravintoloissa käytetään erilaisia angulas- ja elvers-reseptejä, mutta suurin osa kokeista on sitä mieltä, että Angulas a la Bilbaina on paras tapa valmistaa tätä kalaa, sillä mikä tahansa muu mauste tai kastike muuttaa, ja jopa vääristää, aitoa ankeriaan poikasten makua.
Oletko jo maistanut tätä ruokaa? Kerro kokemuksistasi!