Tunsin, että olin kadottanut yhteyden omiin tunteisiini ja syvimpään itseeni. Vaikka olen pastori, en ollut osannut antautua levolle edes vapaa-aikanani. Halusin etsiä rauhaa, hiljaisuutta ja pyhyyttä.
Camino de Santiago de Compostela on Pohjois-Espanjassa sijaitseva keskiaikainen pyhiinvaellusreitti, jonka vaeltaminen on noussut ennennäkemättömään suosioon viime vuosina. Vielä 2000-luvun alussa reitin kulki muutamia kymmeniä tuhansia kävelijöitä, mutta vuonna 2023 vaeltajia oli jo 440 000.
Santiago de Compostelan kirkkoon päättyvällä vaelluksella on useita eri lähtöpisteitä ja reittivaihtoehtoja. Suosituin ja tunnetuin niistä on Camino de Frances, jolla on pituutta noin 800 km. Reitti alkaa Ranskan puolelta, mutta suurin osa siitä kulkee Espanjassa.
Camino de Frances
Camino de Francesin eli ranskalaisen reitin lähtöpiste on Saint Jean Pied de Portin kaupunki Ranskassa ja se kulkee määränpäähänsä Espanjan Navarran, La Riojan, Kastilia-Leonin ja Galician kautta. Reitti alkaa vaativalla nousulla Pyreneiden vuoristoon 1500 metrin korkeuteen.
Camino de Frances on muita Santiago de Compostelan vaellusreittejä suositumpi, koska sen varrella on paljon vaeltajille tarkoitettuja palveluita, ja reitti on maisemiltaan vaihteleva. Vuoriston lisäksi matkan varrella on mesetaa, eli tasaista puutonta aluetta, sekä kaunista maaseutua, pieniä idyllisiä kyliä ja isoja kaupunkeja.
Uusi suosio
Nykyiset Santiago de Compostelan vaeltajat kulkevat yleensä yksin reppu tai rinkka selässään, ja majoittuvat useimmiten nimenomaan pyhiinvaeltajille tarkoitetuissa edullisissa yhteismajoitusta tarjoavissa majataloissa. Espanjaksi majataloja kutsutaan nimellä albergue.
Yö alberguessa maksaa noin 10–15 euroa, ja paikan voi varata esimerkiksi Wise Pilgrim -sovelluksen kautta. Majatalojen palveluihin kuuluu vuodepaikan lisäksi suihku ja yksinkertainen aamiainen.
Mukanaan vaeltajat kantavat pyhiinvaelluspassia, johon hankitaan leimat eri paikkakunnilta. Perille päästyään vaeltaja saa Santiago de Compostelassa virallisen todistuksen suorittamastaan vaelluksesta. Monet vaeltavat vain osan reitistä ja palaavat jatkamaan seuraavana vuonna.
Waltterin vaellus
Haastattelimme Waltteri Haapalaa, joka käveli 800 kilometrin reitin Santiago de Compostelaan toukokuussa 2023. Waltteri käveli keskimäärin 25–27 kilometriä päivässä, mutta parhaina päivinä kilometrejä kertyi vajaa 40.
Mikä sai Waltterin lähtemään Caminolle?
–Alkusysäyksen haaveelleni antoi Camino de Santiago de Compostelasta kertova kirja jo vuosia sitten. Aiheeseen liittyviä kirjoja tuli lopulta luettua enemmänkin. Ymmärsin, että vaelluksen toteuttaminen vaatisi minulta aikaa ja joutuisin valmistautumaan siihen useamman vuoden. 40-vuotissyntymäpäiväni lähestyessä tunsin olevani valmis kohtaamaan tämän haasteen.
–Pudotin painoani 25 kg, ja viimeisenä valmistautumisvuonna noudatin tiivistä kävelyohjelmaa. Tallasin lähes päivittäin pitkiä lenkkejä silloisen kotipaikkakuntamme Siilinjärven Pöljän kylän hiekkateillä, ja kasvatin kuntoani vähitellen.
–Syy lähteä pyhiinvaellukselle ei kuitenkaan ollut itseni fyysinen haastaminen. Koin, että kaikki siihenastiset unelmani olivat toteutuneet, mutta samaan aikaan koin uupumista kiireisten seurakuntatyövuosien seurauksena. Tunsin, että olin kadottanut yhteyden omiin tunteisiini ja syvimpään itseeni. Vaikka olen pastori, en ollut osannut antautua levolle edes vapaa-aikanani. Halusin etsiä rauhaa, hiljaisuutta ja pyhyyttä.
Mikä oli raskainta?
–Suurin fyysinen haaste oli säären kova kiputila, joka puolivälissä matkaa keskeytti kävelyni useiksi päiviksi. Kivun iskiessä olin kylässä, jossa ei edes ollut apteekkia. Jouduin ottamaan taksin lähimpään kaupunkiin ja päädyin potemaan vaivaani siellä. Levon, kylmähoidon ja kipulääkkeiden avulla pääsin onneksi jatkamaan matkaa. Uskon että suuri syy tähän kiputilaan oli se, että en osannut pitää malttia, vaan päädyin tekemään liian pitkiä, pisimmillään 35–38 kilometrin mittaisia ja liian kovavauhtisia päivämatkoja.
Henkinen matka
– Raskainta, mutta samalla hedelmällisintä oli se, kun noin viikon kävelemisen jälkeen tunteet alkoivat nousta pintaan. Kiireen, jatkuvan suorittamisen ja väsymyksen alle patoutuneet tunteet alkoivat vyörymään päälle. Kokemus vei syvälliseen itsetutkisteluun, joka johti kurjuuden tunteiden kautta armon kokemiseen. Tämä konkretisoitui reitin varrella olevan tehdasalueen aitaan, jonka pyhiinvaeltajat olivat täyttäneet tuhansilla oksista tehdyillä risteillä. Aita oli puhutteleva ja unohtumaton näky.
Minkälaisia kanssavaeltajia kohtasit?
Pyhiinvaellukselle lähdetään tänä päivänä hyvin monenlaisista eri syistä. Suru, menetykset, avioero, elämänmuutokset, itsensä löytäminen, henkinen etsintä, ja oman uskon syventäminen ovat niistä tavallisimpia.
–Ehkä parhaiten mieleeni on jäänyt mies, joka vaelsi selässään pieni, punainen reppu. Kun tutustuin häneen, sain kuulla, että reppu oli kuulunut miehen äidille. Äidin haave Santiago de Compostelan vaeltamisesta oli jäänyt toteutumatta syöpään sairastumisen takia. Äiti oli kuollut, ja mies teki surutyötään vaeltamalla.
Mikä teki vaikutuksen?
–Espanjalainen välittömyys, lämpö ja vieraanvaraisuus. Majataloissa oli monesti todella sydämellinen vastaanotto. Pidän yksinkertaisesta espanjalaisesta ruuasta, kuten tortilloista ja täytetyistä patongeista eli bocadilloista, jotka ovat tyypillistä vaellusruokaa.
–Pyreneiden vuoriston ylitys oli hieno kokemus, maisemat olivat upeita. Monet pienet kylät olivat todella tunnelmallisia. Kaupungeista esimerkiksi Pamplona ja Leon olivat hienoja.
Perille pääseminen
–Määränpäähän pääseminen tuntui ristiriitaiselta. Toisaalta olin onnellinen ja kiitollinen, toisaalta koin haikeutta siitä, että vaellus oli ohi. Vaellus opetti minut ymmärtämään uudella tavalla levon, tasapainon ja yksinkertaisuuden merkityksen elämässäni.
Pitkä vaellus on takana ja uusia suunnitteilla. Kuva Waltteri Haapala.
Pyhiinvaellusten historiaa
Ensimmäisiä kristillisiä pyhiinvaelluksia tehtiin jo 300-luvulla. Pyhiinvaelluskohteet olivat joko Raamatun kertomusten tapahtumapaikkoja tai paikkoja, joissa säilytettiin pyhinä pidettyjen ihmisten jäännöksiä tai heille kuulunutta esineistöä. Keskiaikaisessa kirkossa vallitsi käsitys, jonka mukaan näissä jäännöksissä oli erityistä pyhyyttä ja voimaa.
Katolinen kirkko uskoo, että apostoli Jaakobin maalliset jäännökset päätyivät Espanjaan, ja näitä jäännöksiä säilytetään Santiago de Compostelan eli Pyhän Jaakobin katedraalissa. Juuri tästä syystä Santiago de Compostelan kaupungista tuli pyhiinvaelluskohde.
Caminon historiaa
Ensimmäiset pyhiinvaeltajat kulkivat reitin noin vuonna 800 eaa. Keskiajalla reitin kulkeminen oli vaarallista esimerkiksi petoeläinten ja rosvojen takia, ja siksi reittiä kuljettiin aina ryhmissä. Kerrotaan, että vain noin puolet pyhiinvaeltajista pääsi perille ja loput kuolivat matkan varrelle.
Vuosisatojen ajan jatkunut perinne on ajoittain katkennut ja sitten herännyt henkiin uudestaan. Martti Lutherin vaikuttama uskonpuhdistus tuomitsi pyhiinvaellukset, ja reitti pääsi rappeutumaan. 1700–1800-luvuilla pyhiinvaellusperinne alkoi heräillä henkiin, ja 1900-luvulle tultaessa vaeltajia alkoi tulla Espanjaan myös muista maista.
Kuva: Waltteri Haapala.
Lähde
Waltteri Haapala: Pyhä Vaellus, Aikamedia 2024
Pääkuva iStock
Teksti Anne-Mari Lu
toimitus@espanja.com
