– Pohjoinen ja eteläinen Espanja eroavat niin maisemaltaan kuin temperamentiltaan, toteaa Marcela Peña Karvonen. Kotikylä on nykyään Asturiaksen rannoilla Pohjois-Espanjassa. Tänä syksynä työt toivat hänet Aurinkorannikolle ensi kerran pidemmäksi aikaa ja eteläinen Espanja aukesi uudella tavalla.
Suomalais-chileläinen Marcela Peña Karvonen on tottunut lapsuudesta asti muuttamaan, sillä perhe asui vuorotellen Suomessa ja Chilessä.
Oma polku johti myöhemmin Barcelonaan opiskelemaan toimittajaksi, kunnes hän samassa opinahjossa tutustui elokuva-alan tuotantoa opiskeleviin ja löysi näin intohimonsa. Niinpä Marcela opiskeli Suomessa medianomiksi ja sen jälkeen elämä vei Chileen töihin elokuvaproduktioihin.
Chilessä hän tapasi espanjalaisen miehensä Eugenion, ja perhekoon kasvaessa he muuttivat Pohjois-Espanjaan miehen kotiseudulle Asturiakseen. Ja nyt pienestä asturialaisesta kylästä on hyvä lähteä maailmalle erilaisiin tv- ja elokuva-alan tuotantokeikkoihin.
Koti ja ura yhdistyvät sujuvasti
Sittemmin on alan töitä tehty niin Chilessä, Suomessa kuin Espanjassakin. Välillä koko perhe muuttaa mukana, mutta lyhyemmille keikoille Marcela lähtee yksin.
– Olemme mieheni kanssa tasa-arvoisia vanhempia, joten molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä kahdelle pojallemme, painottaa Marcela. – Vähitellen maailma muuttuu, ja töiden vuoksi matkusteleva äitikin nähdään normaalina. Lähdenkin hyvillä mielin työmatkoille, sillä tiedän, että he pärjäävät siellä mainiosti. Voin sitten kotona ollessani olla täyspainoisesti läsnä.
Monikulttuuristen tuotantojen rikkaus
– Täällä Espanjassa teen elokuva- ja mainospuolella sekä espanjalaisia että kansainvälisiä tuotantoja. Näissä työryhmissä on ihmisiä monista kulttuureista. Marcela oli syksyllä Aurinkorannikolla kuvatussa tuotannossa tuotantopäällikkönä. – Se oli ensimmäinen suomalainen tuotanto Espanjassa, jossa olen ollut mukana.
On ollut mielenkiintoista ja antoisaa tehdä töitä pitkästä aikaa suomalaisten kanssa. Tuotannon valmistelu ja ennakointi on varmasti suurin ero esimerkiksi espanjalaisiin tuotantoihin. Kaikki on mietitty tarkasti etukäteen ja jonkin odottamattoman tilanteen edessä on valmius toimia suunnitelman mukaan. Kuvausten aikana on vähemmän stressiä, kun tietää, että yleensä kaikkeen löytyy ratkaisu.
– Suomalaiset tykkäävät suunnitella hyvin ja palaveerata paljon. Tästä on se hyöty, että tieto kulkee ja suunnitelmat ovat selkeät kaikille.
– Kokemukseni mukaan eteläamerikkalaisissa ja espanjalaisissa tuotannoissa asioiden annetaan mennä enemmän omalla painollaan. Näin luovuudelle jää ehkä enemmän tilaa, pohtii Marcela. – Vaikka asiat ovat välillä kaoottisia, niin jotenkin ne vaan aina järjestyvät.
– Espanjalaiset ja chileläiset ovat luovimpia tapaamiani tekijöitä ja hyvä meininki pysyy näissä tuotannoissa yllä. Vaikka ovia paiskotaan ja suuret tunteet pääsevät pintaan, niin asiat jäävät siihen hetkeen. Myöhemmin ollaan taas kavereita.
Etelän ja pohjoisen erot
Marcelan aikaisemmat käynnit Aurinkorannikolla ovat olleet lyhyitä vierailuita miehen sukulaisten luona. – Olin nyt ensimmäistä kertaa Aurinkorannikolla pidemmän ajanjakson. Onkin ollut ihan mielenkiintoista tutustua tähänkin alueeseen.
Marcelan mielestä Etelä-Espanja on kovin erilainen pohjoiseen verrattuna. – Ihmiset ovat etelässä puheliaampia, ja jotkin asiat tehdään vähän löyhemmällä otteella.
– Ulkomaalaisten määrä yllätti myös! Vaikka tiesin tulevani alueelle, joka on turistien suosima, niin pisti se silti silmään, toteaa Marcela. – Mutta sulassa sovussa näyttävät paikalliset toimivan turistien ja maassa vakituisesti asuvien ulkomaalaisten kanssa.
– Pohjois-Espanja ja Asturiaksen alue, jossa asun, on kovin erilaista. Silmiinpistävintä siellä on upea vehreys ja kasvien runsaus. Ihmiset ovat myös luonteeltaan lähempänä suomalaisia. Tuntemani andalusialaiset ovat tulista väkeä.
Kaupunkilaisesta kyläläiseksi
– Asumme meren lähellä pienessä kylässä. Tulimme takaisin sinne Chilestä pandemian aikana, sillä oma koti ja iso piha houkuttivat kerrostalossa Chilen pääkaupungissa Santiagossa asumisen jälkeen.
Marcelaa mietitytti ensin, kuinka hän sopeutuu maalaiselämään, sillä hän on aina pitänyt itseään kaupungissa ja palveluiden ääressä viihtyvänä. – Nyt huomaan, että metsät, vuoret ja meri ovat kasvaneet minuun. Enää en vaihtaisi tätä mihinkään.
– Pandemian aikana meidänkin kyläämme muutti useita lapsiperheitä Espanjan isoista kaupungeista. Kriteereinä oli monella koulu, kirkko, apteekki ja terveysasema, luettelee Marcela. Tällaisia pieniä kyliä on Asturiaksessa paljon ja hintataso edullinen. Monia houkuttavat myös pienen kylän turvallisuus ja yhteisöllisyys.
Tutustu Asturiakseen, lisää artikkeleita löydät tästä.
Asturiaksessakin ovat säät muuttuneet viimeisten vuosien aikana. – Muuttaessamme sinne seitsemän vuotta sitten olivat talvet kylmiä. Viime talvena jäi talvitakkini käyttämättä ja tämä kesäkin oli todella kuuma. Sadetta meillä vielä riittää, naurahtaa Marcela.
Vaikka perheen tukikohta onkin Asturiaksessa, on sieltä helppo lähteä tilaisuuden tullen. – Vierailemme vanhempieni luona, jotka asuvat nykyään Murcian rannalla, lähdemme Chileen työkeikalle tai Suomeen tapaamaan tuttuja.
Kun on tottunut vaihtamaan maisemaa, siitä tulee toinen luonto.
Marcelan Asturiaksen vinkit
3 kaupunkia
Gijon – Rento rantakaupunki, jossa paljon surffareita ja vanhakaupunki pikku kahviloineen
Oviedo – Tyypillinen pohjoisespanjalainen kaupunki, erityisesti Oviedon katedraali ja hyviä ravintoloita
Aviles – Pieni sympaattinen kaupunki
3 pientä kylää
Cudillero – Pieni kalastajakylä
Salinas – Rantakylä, jossa lapsiperheet ja eläkeläiset elävät sulassa sovussa
Somao – 1800-luvulla rakennettuja värikkäitä kivitaloja.
Pääkuva Marcelan kotialbumi
Teksti Jaana Monto
