Muistojen Keihäsmatkat – Ensimmäisten suomalaisten joukossa Espanjaan
”Markalla Mallorcalle, kahdella Kanarialle” -mainoslauseestaan tunnetuksi tullut Keihäsmatkat teki etelänlomailusta tavallisten suomalaisten huvia. Vuonna 1965 perustetun yrityksen tarjoamien halpojen seuramatkojen ansiosta aurinkoon matkaavien suomalaisturistien määrä moninkertaistui. Parhaina vuosina etelään lennätettiin yli 100 000 lomalaista.
Värikäs persoona ja suuri visionääri
Keihäsmatkat Oy:n perustaja Kalevi Keihänen oli värikäs persoona ja oman aikansa startup-yrittäjä. Hänet tunnettiin näyttävästä pukeutumistyylistään ja rohkeista liikeideoistaan. Keihänen oli kauppiaan poika ja itseoppinut ”bisnesmies”.
Keihäsmatkat teki seuramatkoja muun muassa Mallorcalle, Kanariansaarille ja Manner-Espanjaan. Oman lentoyhtiön Keihänen perusti 1970-luvun alussa. Spear Airilla oli kaksi DC-8-32-konetta. Keihäsmatkoilla oli myös oma Fennoskandia-hotelli Palma de Mallorcassa.
Asiakkaita riitti mutta konkurssi tuli
Matkat kävivät kaupaksi hyvin, mutta Keihäsmatkojen tarina päättyi jo vuonna 1974 kun öljykriisi, suuret investoinnit ja velat ajoivat yrityksen konkurssiin.
Keihäsmatkat olivat monille suomalaisille ensimmäisiä ulkomaan lomia. Espanja.Com pyysi matkoilla mukana olleita muistelemaan yli 50 vuoden takaisia kokemuksiaan.
Marita Hippeläinen, Helsinki
–Vaikka olen tavallisesta työläisperheestä, totuin matkustamaan pienestä pitäen kotimaassa ja muissa Pohjoismaissa. Mallorcalle suuntautuvalle Keihäsmatkalle lähdin koulukaverini Sirkan kanssa vuonna 1967. Olimme molemmat vasta 18-vuotiaita.
–Aloitin työt jo 16-vuotiaana tavaratalossa, olin myyjänä hattu- ja käsineosastolla. Sain säästettyä palkastani, ja pystyin sen takia matkustamaan jo nuorena. En muista tarkkaan, mitä Keihäsmatkani maksoi, arvelisin sen kuitenkin olleen vajaa puolet kuukausipalkastani.
–Muistan, että vanhempani saattoivat meidät lentokentälle. Matka oli molemmille ensimmäinen lentomatka, mutta meitä ei pelottanut. Lento kesti paljon kauemmin kuin vastaava matka nykyisin. Silloin koneessa sai tupakoida koko matkustamossa ja ilma oli juuri niin savuista kuin voi kuvitella.
–Matkakohteessamme Palma de Mallorcassa majoituimme vaatimattomassa hotellissa. Muistelen, että hotellin nimi olisi ollut Navarra. Huoneessa ei ollut omaa vessaa tai kylpyhuonetta, vaan ne sijaitsivat käytävällä.
–Osallistuimme innolla possujuhliin. Ruualla ei ollut siinä iässä kovin suurta merkitystä toisin kuin myöhemmin. Musiikki, tanssi ja muut ohjelmat kiinnostivat meitä kovasti. Olimme kilttejä tyttöjä ja juhlimme hillitysti. Kävimme myös katsomassa härkätaistelua, jossa juuri silloin esiintyi kuuluisa härkätaistelija El Cordobes. Osallistuimme retkille, ja kävimme mm. Palma de Mallorcan katedraalissa.
–Matka Mallorcalle oli kokonaisuutena aivan ihana. Matkasta jäi kipinä nähdä maailmaa ja sittemmin on tullut tehtyä monta reissua eri maihin. Kävin Keihäsmatkoilla Espanjassa useamman kerran. Minulla on edelleen side Espanjaan, tyttäreni perhe asuu Orihuela Costalla ja olen käynyt siellä muutaman kerran.
Marita 2025. Kuva Maritan kotialbumi.
Marja-Liisa Ranta, Helsinki ja Torrevieja
–Päästyäni ylioppilaaksi keväällä 1973 sain lahjaksi rahaa, ja päätin ostaa niillä itselleni Keihäsmatkojen järjestämän matkan Mallorcalle. Ostin matkan kotipaikkakuntani Mäntän Liivibaarista, joka oli alusvaateliike, mutta myi myös matkoja.
–Lähdin matkalle yksin. Olin ollut edellisen kesän töissä Saksassa, joten ulkomaanmatka ei ollut minulle ensimmäinen. Olin kuitenkin ensimmäistä kertaa lentokoneessa. Lennosta muistan lähinnä sen, että vieressäni istui näyttelijä Ritva Oksanen perheineen. Hänestä tuli minulle tuki ja turva matkan ajaksi.
–Majoituin Palma de Mallorcassa sijaitsevassa uudessa Fennoskandia-hotellissa. Sain huonekaverikseni suunnilleen samanikäisen nuoren naisen, ja meillä oli aivan mahtavat kaksi viikkoa yhdessä. Vietimme päivät rannalla ja yöt diskossa. Kävimme myös levykaupoissa kuuntelemassa Demis Roussosin kappaletta Forever and ever. Demis Roussos tuli tunnetuksi Suomessa vasta seuraavana vuonna. Lisäksi osallistuimme muun muassa veneretkelle, jolla olisi halutessaan saanut juoda rajattomasti alkoholia. Minun mieleeni ei ole kuitenkaan jäänyt, että Keihäsmatkoilla olisi juhlittu erityisen rankasti.
Nuori Marja-Liisa lähti yksin matkalle mutta sai seuraa huonetoverista. Kuva Marja-Liisan kotialbumi.
–Olen kiitollinen Kalevi Keihäselle, joka mahdollisti halvat Espanjan matkat monelle suomalaiselle. Hänen uraauurtava työnsä matkailualalla ansaitsee kunnioitusta. En muista, että olisin itse tavannut Keihästä matkallani, vaikka hänen tiedetään olleen usein ryhmien mukana.
–Olen itsekin toiminut matkailualalla. Työskentelin Saksaan liikennöivän laivayhtiön varustamossa, työhöni kuului esimerkiksi matkojen suunnittelua ja markkinointia. Työvuosinani kävin paljon Saksassa, joka on minulle edelleen tärkeä maa. Nykyisin vietän kuitenkin talvet Espanjan Torreviejassa, jonne vetävät sekä ilmasto että ilmapiiri.
Nykyisin Marja-Liisa viihtyy Torreviejassa. Kuva Marja-Liisan kotialbumi.
Heimo Lehkonen, Porvoo
–Olin mukana Keihäsmatkalla Palma de Mallorcalla huhtikuussa 1974. Lähdimme poikaporukalla juhlimaan Mikkelin teknillisestä koulusta valmistumista. Olin silloin 28-vuotias. Matka oli sekä minulle että useimmille kurssikavereilleni ensimmäinen pidempi ulkomaanmatka.
Osa opiskelutovereista lähti Leningradiin, osa Mallorcalle. Kuva Heimon kotialbumi.
–Matka ei voinut olla kovin kallis, koska olimme kaikki opiskelijoita. Jotenkin onnistuimme haalimaan matkarahat kasaan. Hintaa paremmin on jäänyt mieleen se, että palasimme kotiin taskut tyhjinä.
–Kalevi Keihänen oli mukana koneessa sekä meno- että paluumatkoilla. Koneessa tarjoiltu Kihniön kipakaksi mainostettu juoma ei ollut häävin makuista, meille maistui paremmin konjakki. Kihniön kipakka paljastui myöhemmin mallorcalaiseksi paloviinaksi. Turkkiin pukeutunut Keihänen oli ystävällinen isäntä, hän tarjosi ensimmäisen kierroksen talon piikkiin. Paluumatkasta muistan, miten koneessa kuulutettiin, että Keihäselle on syntynyt poika, ja sen kunniaksi tarjottiin ylimääräinen juomakierros.
Matka oli nuorille miehille unohtumaton kokemus. Kuva Heimon kotialbumi.
–Mallorcalla oli vastassa ihmeellinen kesäinen lämpö. Majoituimme Escorial-nimisessä hotellissa. Heti ensimmäisenä iltana kavereiden piti päästä mereen uimaan. Menimme rannalle taksilla. Yhdeltä meistä unohtui kello taksiin, mutta kuljettaja löysi sen ja palautti hotellille seuraavana päivänä. Antonio-niminen taksinkuljettaja sai meistä asiakkaat koko viikoksi. Kävimme Antonion kyydillä muun muassa tippukiviluolissa, näköalapaikoilla, kirpputorilla ja delfinaariossa. Kellon hukannut kaveri kadotti myös lompakkonsa heti matkan ensimmäisenä päivänä. Lompakko löytyi kotiinpaluupäivänä kengästä, jonne hän oli sen itse piilottanut.
Pojat eivät päässeet tutustumaan paikallisiin neitoihin mutta toisten turistien kanssa oli syntynyt kontakteja. Kuva Heimon kotialbumi.
–Osallistuimme possujuhliin, kävimme Barbarella-nimisessä diskossa ja paikallisissa baareissa. Cuba Libret eli rommikolat maistuivat. Baarimikkojen kanssa ei tullut koskaan kinaa siitä, myydäänkö juomaa enää enempää. Kun henkilökunta huomasi asiakkaan päihtyvän, rommin osuutta juomassa vähennettiin ja kolan osuutta lisättiin. Juomat olivat samanhintaisia, joten heitä ei varsinaisesti voinut syyttää huijaamisesta.
–Matkasta on jäänyt mieleen myös amerikkalaisen lentotukialuksen saapuminen saarelle. Tuhannet amerikkalaissotilaat viettivät lomaa Mallorcalla samaan aikaan meidän kanssamme. Diskossa tapaamamme sotilaat polttelivat jotakin tupakkaa vahvempaa ja yrittivät tarjota meillekin.
–Kävin Mallorcalla uudestaan myöhemmin 70-luvulla. Olen oleskellut Espanjassa vuodesta 1995 alkaen joka vuosi. Olen matkaillut sekä saarilla että mantereella. Nykyisin pakenen Suomen talvien kylmyyttä Torreviejaan jossa asun noin 4 kuukautta vuodesta.
Golfia harrastava pariskunta Irma Tanner ja Heimo Lehkonen Torreviejassa. Kuva Heimon kotialbumi.
Lue lisää tarinoita Espanjasta:
Kodinvaihto Espanjaan vie keskelle paikallista elämää – Aila ja Juha Haapaniemi kertovat kokemuksistaan erilaisesta turismista
Kaksi maata pitkin matkaa Espanjaan – Lauran ja Suvin matkakertomukset
Eläkkeellä Gran Canarialla – Itta ja Tuula Matulan arki auringossa toteutuu pienellä budjetilla
Iskelmäbaarin yrittäjä Jarna Ylärakkola viihtyy työssään Playa del Inglésissä
Gran Canaria paikallisin silmin – Vanessa Rodríguez Vecindariosta kertoo elämästään saarella
Pyörätuolilla Espanjassa – Pirkitta Hyvösen caravan-matka Costa Blancalle
Espanjalaiset Suomessa – Suomi on mahdollisuuksien maa hyvin koulutetuille espanjalaisnuorille
Yliopisto-opinnot Madridissa olivat hyppy tuntemattomaan
Pääkuva iStock
Teksti Anne-Mari Lu
anne-mari@espanja.com
toimitus@espanja.com
Olen kahden kodin väliä kulkeva freelancer -kirjoittaja ja sekatyöläinen. Gran Canarian kotini sijaitsee saaren etelärannikolla Arguineguínissa, joka on aito, vanha kalastajakylä. Parvekkeeltani näen meren ja vuoret.
Matkoillani kävelen, etsin kauniita maisemia ja valokuvaan. Erityisen mieleistä minulle on vuoristossa vaeltelu yksin tai yhdessä. Seuraan auringonnousuja ja -laskuja aina kun on mahdollista.
Mieluiten kirjoitan luontoaiheista ja teen henkilöhaastatteluja. Ihmisten kohtaaminen matkoillani on antoisaa ja avartavaa. Espanjan kielen opiskeleminen on osoittautunut todella hyödylliseksi myös tältä kannalta.
Anne-Marille voi lähettää juttuvinkkejä, toiveita ja palautetta osoitteeseen:
anne-mari@espanja.com.
