Uncategorized @fi

Positiivisia kulttuurishokkeja: Elämää Fuengirolassa

Julkaistu: 23.10.2015

Ah, Fuengirola. Tuo suomalaisten valtaama rento rantakaupunki. Aurinko paistaa ympäri vuoden ja ranta on aina kivenheiton päässä.

Oletin ettei moisesta Suomi nro 2 -paikasta voi tulla kulttuurishokkia. Hei sehän on täynnä suomalaisia ja varmaan se näkyy siellä katukuvassa yms. Hah, sanon minä. Ok, onhan Fuengirola turistirysä ja sitä kuuluisaa oikeaa Espanjaa ja kulttuuria saa ehkä hakea muualta. Ei se silti estänyt tyrmistystä siitä miten erilaista elämä täällä on Suomeen verrattuna. Minulle selkesi, että ne suuret suomalaismassat vellovat Los Pacosissa ja Los Bolichesissa, eli ihan Fuengirolan keskusta on oikein espanjalainen. Tätä en ennen tiennyt mutta nytpä tiedän!

Ensinnäkin liikenteessä autoilijat antavat lähes aina jalankulkijan mennä ensin. Köyristelin ensimmäisen viikon suojatien edessä hermostuneena, että kohta joku tulisieluinen espanjalainen ajaa päältä, kunnes vihdoin tajusin miten helposti autoilijat antavat jalankulkijoille tietä. Ja iloisesti nostavat kättä takaisin kun heilauttaa kättä kiitokseksi.

Olen oppinut nauttimaan ruokailuhetkistä rauhassa. Suomessa vedän juoman tai ruoan naamaan niin nopeasti kuin mahdollista ja ravintolasta poistun minuutin viiveellä siitä kun asetan aterimet kello viiden asentoon. Täällä ruoka nautitaan hitaasti, jutellaan samalla seurueen kanssa ja ateria tai drinkki voi venyä vaikka kuinka pitkäksi. Hetkestä nautitaan täysin rinnoin.

Isänmaallisena ihmisenä asun uskollisesti Los Bolichesissa. Kotikatuni naapurit eivät koskaan unohda tervehtiä sydämellisesti kun tapaamme. Tai, no jos unohtavat, asia korjaantuu nopeasti kun itse huikkaa terkut niin voi olla varma, että saa ystävällisen vastauksen. Eräänä päivänä yhden naapurin pieni kissa oli ulkoilemassa ja meinasi lähteä mukaani kun olin lähdössä illalliselle. Nappasin kisun syliini ja aloin katsomaan että mistäköhän talosta hän voisi olla kotoisin. Eräs vanhempi herrasmies tuli oikein kädestä pitäen näyttämään että mistähän ikkunasta katti oli luikkinut ulos. Moni suomalainen olisi jättänyt kissa sylissään sekoilevan naikkosen omaan arvoonsa.

Haahuilu on uusi lempiharrastukseni. Voin esimerkiksi lähteä viemään kirjettä postilaatikkoon ja huomaankin tunnin päästä, että olen toisella puolella kaupunkia ihailemassa merta tai näyteikkunoita, lipomassa jäätelöä tai limua jossain puistonpenkillä katsellen ohikulkevia ihmisiä ja miettien elämän syviä kysymyksiä. Tai olla ajattelematta yhtikäs mitään, mikä on todella rentouttavaa. Eikö täällä olekaan kiire minnekään?

Ei hullumpaa elämää.

Maija Tasala
Olen 21 -vuotias Maijameikäläinen, lapin metsistä Espanjan aurinkoon ponnistanut media-alan työssäoppija. Jaan kokemuksiani ensikertalaisen silmin Euroopan toiselta äärilaidalta.

Jaa:

Messukävijäennätys Helsingissä

Lastentarvikkeet: ostaa, vuokrata vai tuoda mukana?