Aurinkorannikon suomalaisen koulun seinät pullistelevat oppilaista ja kansainvälinen kiinnostus koulun toimintaa kohtaan on vilkasta, mutta alkuaikojen talkoohenki ja yhdessä tekemisen meininki ovat yhä koululla voimissaan. Entiset oppilaat muistelevat kouluaikoja lämmöllä ja uusi rehtori suuntaa katseen innostuneena tulevaisuuteen.
Varsinainen koulutyö alkoi 16.9.1991 Los Pacosissa Fuengirolassa Aurinkorannikon suomalaisen koulun ala- ja yläasteella seitsemän opettajan ja 38 oppilaan voimin. Nyt koulun toiminta on jatkunut siis jo 31 vuotta, mutta 30 -vuotisjuhlat järjestettiin aiemmin vallinneen pandemian vuoksi vasta tänä vuonna.
Alkuaikojen tunnelmia
Emilia Saarentola kävi koulua sen ensimmäisinä vuosina. Hän aloitti koulun vuonna 1993 yhdeksänvuotiaana. -Olimme useana vuonna talvet täällä ja kesät Suomessa. Myös pikkuveljeni kävi tätä koulua ja myöhemmin myös muut sisarukseni.
Koululla ei ollut silloin ruokalaa. -Kävimme tuossa naapurin Josen baarissa syömässä ruokatunnilla tai otimme omat eväät, muistelee Emilia. -Siihen aikaan oli yhdysluokkia ja koulun henki oli älyttömän hyvä.
Emilia tutustui flamencoon. -Rakastuin tanssiin ja kuuluin koulun flamencoryhmään, jonka kanssa kävimme esiintymässä myös koulun ulkopuolella. Artikkelin pääkuvassa noin 9-vuotias Emilia (oik) tanssii koulun pihalla Sini Hurstin kanssa.
Suomessa käydessään Emilia halusi aina takaisin Espanjaan. -En pidä kylmästä ja Suomen talvesta, naurahtaa Emilia. Hän onkin jäänyt asumaan Espanjaan ja löytyy nykyään koulun kansliasta koulusihteerin paikalta.
Yhteishenkeä ja munkkiperjantaita
Dani Kuosmanen muistelee lämmöllä kouluaikaansa Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa. -Tulin tänne yläasteen kahdeksannella vuonna 2005 ja suoritin lukion täällä loppuun. -Sen muistan, että koulu oli silloin reilusti pienempi kuin nykyään. Ihan parasta oli se tiivis yhteisö ja yhdessä tekemisen meininki. Pelasimme milloin pingistä, sählyä tai jalkapalloa, eri ikäiset kaikki yhdessä.
Suomalaisten koulujen ruokiin tottuneet yllättyvät aina, kuinka ruoka on täällä hyvää. Perjantaisin koululla oli silloin vielä munkkipäiväkin, muistelee Dani.
Oma ruokala kouluun saatiin vuonna 2000 ja pitkäaikainen Marjo-kokki eli Marjo Metsäketo-Nuutinen valmisti hyvistä raaka-aineista maittavat ruoat aina eläkkeelle jäämiseensä asti v. 2018.
Oman kokemukseni mukaan yksi isoimmista eduista täällä on kulttuurien rikkaus, pohtii Dani. – On eri taustaisia ihmisiä, sillä monella lapsella toinen vanhempi saattaa olla ei-suomalainen. Myös suomalaiset ovat eri puolilta maata ja minun mielestäni tämä on hyvä asia. Se luo ilmapiirin, että vaikka tullaan eri lähtökohdista niin voidaan tulla hyvin toimeen keskenään.
–Yhteisöllisyys oli myös vahva ja isommat katsoivat pienempien perään, kertoo Dani. Täällä myös vanhemmat ovat aina olleet aktiivisesti mukana toiminnassa. He hoitavat kirjastoa, järjestävät myyjäisiä ja ovat mukana retkillä. Lapselle tulee olo, että on useampi aikuinen tukemassa.
Opiskeltuaan Suomessa Dani palasi kouluun vuonna 2016 viideksi vuodeksi koulunkäyntiavustajaksi. Koulu oli tässä välissä kasvanut ja oppilaita oli enemmän. Kuitenkin oli helppo tulla, sillä tuttua henkilökuntaa oli paljon jäljellä ja jopa samoja oppilaita, tosin he eivät enää olleet ekaluokkalaisia. Hekin olivat kasvaneet, naurahtaa Dani. Monet oppilaat muistivat minut vielä, se lämmitti mieltä.
Nyt on elämä toistaiseksi Suomessa. -Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Eniten ikävä on oppilaita ja työkavereita, toteaa Dani. He juuri luovat sen hyvän hengen.
Katse tulevaan
Koulun uusi luotsi rehtori Saara Ikonen aloitti viime syksynä rehtorin sijaisena, ja nyt on varmistunut, että hän jatkaa virassa vakinaisena. Helsinki vaihtui Fuengirolaan, sillä hän koki, että hänellä on taitoja, joita pystyy hyödyntämään täällä. -Olen tehnyt aina töitä yksityiskoulussa, ja ulkosuomalainen koulu on ihan omanlaisensa projekti. Tässä on mukavasti haasteita ja tämä antaa mahdollisuuksia myös omassa kehityksessä.
Espanja oli tuttu maana ja kielenä, joten yhteistyö paikallisten kollegoiden ja kaupungin kanssa on ollut sujuvaa. -Tapaamme kuukausittain rehtoritapaamisissa ja olemme koululta muutenkin tiiviissä yhteydessä kaupungin suuntaan.
Tätä samaa ajatusta Ikonen haluaa kasvattaa myös muille osa-alueille. -Me saamme kutsuja espanjalaisten koulujen teemapäiville ja toivoisinkin, että oppilastasolla voisimme tehdä enemmän yhteistyötä. Integroituminen yhteiskuntaan on tärkeää.
Vaiheikas taival
Varsinkin nyt koulun 30 -vuotisjuhlan juhlapuhetta valmistellessa on rehtori miettinyt koulun historiaa. 90 -luvun alku oli Suomessa sellaista ”ikkunat auki maailmaan” -aikaa. Euroopan Unioni avasi vapaan työvoiman liikkumisen ja se helpotti ihmisten muuttamista. Kerrannaisvaikutuksena koulun oppilasmäärä kasvoi. Alun yhdistyspohjaisen vapaaehtoisten kannatteleman koulun kasvaminen haasteiden ja kasvukipujen kautta vakaaksi kouluksi on ollut monivaiheinen matka. -Tällä hetkellä koulu on aivan täynnä. Enempää emme näissä tiloissa enää pysty laajentamaan toimintaa.
Aurinkorannikolle muuttajien ikäprofiili on nuorentunut ja koulun tarve kasvaa jatkuvasti. -Meillä kaikilla on huoli niistä lapsista, joille emme pysty tällä hetkellä tarjoamaan ehyttä koulupolkua, toteaa rehtori. Tarvitsisimme uuden koulurakennuksen. Pandemia pysäytti hyvin alkaneen uusien toimitilojen etsimisprojektin, ja nyt pitää asiaa pohtia uudestaan tässä muuttuneessa maailmantilanteessa.
Koulun perustamisen aikaan vallinnut talkoohenki on yhä voimissaan ja tietyt perinteet ovat säilyneet 30 vuotta. Vanhempainyhdistyksen järjestämät perinnepäivät, myyjäiset ja avoimien ovien päivät ovat tärkeitä tapahtumia. Rehtori iloitseekin, että nyt voidaan taas pandemian hellitettyä suunnitella niitä ensi syksylle.
Säätiöinti prosessi pitkällä
Tämän kokoiselle koululle selkeämpi omistusmuoto on säätiö. Prosessi onkin jo pitkällä. Saara Ikonen toivookin, että vuoden sisällä koulu saa säätiölle opetuksenjärjestämisluvan Opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Koulun varsinaiseen toimintaan se ei vaikuta
Rehtori muistuttaa, että vaikka koulu on muuttunut matkan varrella, niin kasvatus ja lapsen kehitys ovat yhä ne koulun ydintehtävät.
Lue täältä aikaisempia artikkeleitamme koulun vaiheista.
Lähde
Kirja: 20 vuotta auringon alla, Aurinkorannikon suomalainen koulu 1991-2011, M. Holopainen
Kuvat
Espanja.Com ja oma arkisto, Emilia Saarentola, Dani Kuosmanen