Espanja.Comin kuukauden henkilö syyskuu 2023: Minttu Bickerton

Espanja.Comin ensimmäinen kuukauden henkilö tulee Fuengirolasta – kaupungista, joka on nykyään kotikaupunki yhä useammalle suomalaiselle. Mintun matka Fuengirolaan ei ollut se tavallisin, vaan sitä ennen hän asui vuosia myös Thaimaassa ja Englannissa.

Iloinen ja energinen Minttu on elänyt viimeiset viisi vuotta Aurinkorannikolla tyttäriensä kanssa. Perheen isä pääsi vihdoin viime keväänä muuttamaan pysyvästi perheensä kanssa saman katon alle.

– Olemme viimeiset viisi vuotta asuneet mieheni kanssa eri maissa, koska hän on asunut Englannissa. En suosittele kenellekään sellaista, jos on vaihtoehtoja. Meille se oli taloudellinen pakko. Alkuperäinen ajatus oli, että parin vuoden päästä meidän muiden muutosta hän tulee tänne, mutta sitten tuli brexit. Ja sitten korona. Mutta vielä me ollaan yhdessä, juuri vietimme 18-vuotishääpäiväämme, Minttu naurahtaa.

Espanja.Com kävi tapaamassa Minttu Bickertonia hänen uuden yhdistyksensä, Aurinkorannikon tulevaisuuden tekijät, avajaistilaisuudessa Nuriasol-ravintolassa. Kyseessä on Mintun sanoja lainaten hänen “kolmas lapsensa”. Minttu onkin ollut mukana monenlaisessa lasten ja nuorten toiminnassa, ja hänen aurinkoinen hymynsä ja reipas olemuksensa on tullut tutuksi monelle Aurinkorannikolla.

Salamarakkaus syttyi Thaimaan auringon alla

Mutta palataanpa vähän ajassa taaksepäin. Minttu syntyi vuonna 1976 Parikkalassa, jossa hän kävi koulunsa. Lukion jälkeen hän opiskeli pukuompelijaksi ja työskenteli muun muassa erilaisissa esimiestehtävissä. 24-vuotiaana hän irtisanoutui työstään ja muutti Thaimaahan pakoon Suomen talven kylmyyttä ja pimeyttä. 

– Jo teini-iässä koin Suomen talvet raskaiksi. Minulla todettiin niin sanottu talvimasennus, joka aiheutti myös fyysisiä oireita. Minun oli todella vaikea olla Suomessa talvella. Oli pakko lähteä sieltä, jos halusin elämälleni jotain laatua. Suomessa olin zombie talvisin. 

Parikymppinen Minttu viihtyi hyvin Thaimaassa, jossa hän työskenteli muun muassa sukellusammattilaisena. Hän oli tyytyväinen elämäänsä ja halusi matkustaa ja sukeltaa. Lapsista hän ei haaveillut. Mutta 25. joulukuuta 2004 kaikki muuttui, kun hän näki ensimmäisen kerran tulevan miehensä Stuart Bickertonin Krabilla. Tämä tapahtui päivää ennen kuin Thaimaaseen iski tuhoisa tsunami. 

– Kun näin tuon miehen koin, että minun on pakko saada hänen kanssaan lapsia. Kosin häntä viisi päivää sen jälkeen, kun oltiin tavattu, Minttu muistelee kahdenkymmenen vuoden takaisia tapahtumia.

Minttu ja Stuart menivät naimisiin 2005, ja heidän ensimmäinen lapsensa Sofi syntyi vuotta myöhemmin Thaimaassa. Pariskunnan toinen lapsi Ellie syntyi puolestaan vuonna 2010 Suomessa, jossa he asuivat tässä välissä vajaan vuoden. Sieltä oli kuitenkin muutettava pois, koska Minttu ei voinut hyvin Suomen pimeässä ja kylmässä talvessa. 

Kieltä ja kulttuuria oppimaan Englantiin

Seuraavaksi perhe muuttikin Englantiin, Stuartin kotimaahan. Siellä he asuivat vajaat seitsemän vuotta. Minttu ja Stuart halusivat, että lapset oppivat englannin kielen ja tutustuvat maan kulttuuriin. Englannissa Minttu työskenteli esimerkiksi “Gingerbread Ladyna”, eli leipoi ja koristeli piparkakkuja joulun aikaan. Pikkuhiljaa ajatus Englannista muutosta alkoi kypsyä, ja he miettivät eri vaihtoehtoja, minne muuttaa.

– Me ei haluttu kasvattaa lapsia sen pidemmälle englantilaisessa luokkayhteiskunnassa, joka heijastuu vahvasti heidän koulutusjärjestelmäänsä. Se on hyvin vanhanaikainen koulujärjestelmä, ja se ei ollut meidän lapsille oikea paikka.

Perhe kävi ennen Espanjaan muuttoa kolme kertaa tutkimusretkellä maassa. Ensiksi Nerjassa, sitten Málagassa, ja muuttoa edeltävänä keväänä Fuengirolassa. 

– Me katsottiin kartasta, että tämä on eteläisin ja lämpimin paikka, mihin tulee halpoja lentoja Englannista. En tiennyt, että täällä Fuengirolassa on paljon suomalaisia. Kun olimme täällä reissussa, niin huomasin, että täällähän on suomalaisia kauppoja. Sitten tajusin, että ihanaa – tänne ei tartte roudata Fazerin Sinistä Suomesta, Minttu muistelee. 

Espanjan auringon alle

Syyskuussa 2018 perhe muutti Espanjaan. Minttu ja Stuart ajoivat autolla koiran ja tavaroiden kanssa, koska koiran kuljettaminen lentoteitse olisi ollut kallista. Lapset puolestaan lensivät Suomesta, jossa he olivat viettämässä kesälomaa.

– Kun tulimme, meillä oli täällä vain kämppä valmiina. Se oltiin katsottu keväällä, kun käytiin täällä. Työstä ei ollut tietoakaan, eikä koulupaikoista. Juoksinkin rinkiä, että sain tytöille koulupaikat ja kaikki paperihommat tehtyä. Sitten pistin yrityksen pystyyn ja löysin töitä.

Perheen ensimmäinen koti sijaitsi La Cala de Mijasissa, joka sijaitsee vajaan parinkymmenen kilometrin päästä Fuengirolasta. Perheen tavoitteena oli integroitua mahdollisimman hyvin espanjalaiseen yhteiskuntaan ja oppia kieltä, jota oli opiskeltu jo Englannissa. Perheen tytöt aloittivatkin espanjalaisessa koulussa, mutta asiat eivät menneet odotetusti. 

– Se oli täysi katastrofi. Koulussa oli rasistista syrjintää opettajilta ja oppilailta, josta Ellie kärsii edelleen. Koulussa Ellie otettiin armeijan tapaan luokan eteen, ja hänelle huudettiin, että miten voit olla niin tyhmä, kun et vieläkään osaa hyvin espanjaa. Jouduimme ottamaan hänet sieltä pois.

Tämän jälkeen tytöt menivät Fuengirolassa toimivaan Karitan kotikouluun opiskelemaan pariksi vuodeksi, koska Ellie ei osannut kirjoittaa ja lukea suomeksi. 

– He oli olivat Parikkalan koulun kirjoilla ja täällä kotiopetuksessa. Siihen sattuivat koronavuodet, joten muita oppilaita ei ollut paljon. Tein myös pari vuotta ruokaa kotikoulun oppilaille, muistelee Minttu.

Vihdoin koko perhe saman katon alla Espanjassa

Viime keväästä asti Minttu ja Stuart ovat vihdoin asuneet saman katon alla täällä Espanjassa. Koska Stuart on englantilainen, Brexit aiheutti aikamoista harmia perheelle. Tällä hetkellä Stuart hakee residenciaa, eli pysyvää oleskelulupaa. Hän ei saa poistua maasta edes mennäkseen töihin.  

– Häneltä voi mennä työpaikka, koska ei pääse nyt Englantiin töihin. Mutta täällä me kuitenkin vihdoin ollaan yhdessä! Valitettavasti hänellä jäi kokematta viisi vuotta esikoisen elämästä, vaikka toki hän kävi 5–6 kertaa vuodessa meitä täällä Espanjassa katsomassa. Olihan se aika rankkaa olla yksinhuoltajana, kertoo Minttu.

Yhdistystoimintaa ja oikeitakin töitä

Minttu on toiminut elämänsä aikana monenlaisissa työtehtävissä ompelijasta museokaupan myymäläpäällikköön. Tällä hetkellä Minttu työskentelee lääkäriasemalla, ja sen lisäksi hän tekee paljon vapaaehtoistyötä lasten ja nuorten parissa. Minttu vetää muun muassa Lumipartiota ja on mukana järjestämässä Aktiivinen Aurinkorannikko -messuja.

– Vein tyttöjäni partioon ja laitoin ruksin lappuun, että voin vähän auttaa. Ja nyt olen sitten viimeiset kolme vuotta vastannut koko toiminnasta. Onneksi minulla on apuna näitä ihania harjoittelijoita.

– Olen mä siis ihan oikeissakin töissä. Miestäni välillä harmittaa, ettei nämä mun touhut oikein näy tuossa palkkapussissa. Ehkäpä jonain päivänä saan siitä palkkaakin. Opiskelen sosionomiksi, mutta opinnot ovat vasta alussa. Ei oikein ole aikaa, ja erityisesti syksyt on minulle hektisiä, kun teen ne itselleni kiireisiksi. Olen suorittanut vasta yhden kurssin. Se oli enkun kurssi, ja se oli sattumoisin aika helppo, kun toinen kotikieli on englanti, naurahtaa Minttu.

Pitkäjänteistä työtä lasten ja nuorten eteen

Viime keväänä Minttu laittoi virallisesti pystyyn Aurinkorannikon tulevaisuuden tekijät -yhdistyksen, ja nyt syksyllä sen toiminta pyöräytetään käyntiin. Ensi viikonloppuna järjestettävät Aktiivinen Aurinkorannikko -messut ja Lumipartio tulevat tämän yhdistyksen toiminnan alle, mikä helpottaa montaa käytännön asiaa.

Mintun tavoitteena onkin saada innokkaita mukaan yhdistyksen toimintaan. Tarkoituksena on myös löytää uusia yhteistyökumppaneita ja hakea rahoitusta toiminnalle muun muassa Suomesta ja EU:sta. Tällä touhukkaalla ja sinnikkäällä naisella riittääkin monenlaisia ideoita, miten lapsia ja nuoria voitaisiin tukea eri tavoin Aurinkorannikolla. 

– Lapsille voi olla rankkaa tulla tänne, koska muutto on vanhempien päätös. He joutuvat luopumaan sukulaisista, kavereista ja harrastuksista. Tarvitaan apua, että harrastuksia ja uusia kavereita löytyy myös täältä. Tämän vuoksi järjestetään Aktiivinen aurinkorannikko -messut nyt viikonloppuna. On tärkeää että ihmiset, jotka ovat juuri tulleet tänne pääsevät nopeasti kiinni tähän elämään.

Mintun tavoitteena on, että jatkossa Aurinkorannikolle muuttavat ja alueelta pois muuttavat löytäisivät mahdollisimman paljon tietoa yhdestä paikasta. Sen vuoksi Mintun uudella yhdistyksellä on myös nettisivut. Mintun haaveena olisi saada Aurinkorannikolle vastaavanlainen Suomi-keskus kuin esimerkiksi Floridassa. 

– Meitä on täällä parhaillaan 30 000, joten sellainen kyllä jo tarvittais. Täällä ei ole esimerkiksi turvallisia paikkoja, missä nuoret voisivat kokoontua. Olemme erikoinen ja ihana suomalaisyhteisö, ja meidän on pakko puhaltaa yhteen hiileen! 

Rakkaus mereen ja ihmisiin

Meri on Mintulle tärkeä paikka. Hän rakastaa uida, sukeltaa ja suppailla merellä. Hänen lempipaikkojansa Fuengirolassa ovatkin aallonmurtajat Carvajalissa ja Fuengirolan satamassa. 

– Meri on mun rauhan paikka, ja aivan liian vähän pääsen sinne. Ainakin kerran viikossa pitäisi päästä merelle. Siivoan rantoja snorklaamalla. Sieltä löytyy roskia ostoskärryistä lähtien, enimmäkseen siimoja. Nuorempana halusin meribiologiksi pelastamaan maailmaa, mutta sitä haavetta en ole vielä ehtinyt toteuttaa. Olen valinnut nyt ensiksi tehdä ihmisten ja erityisesti lasten ja nuorten hyväksi työtä. 

– Lempiruokanikin liittyy mereen, se on boquerones al limon, ja voisin elää niillä.  Kutsun niitä “muka-muikuiksi”, mutta eivät ne ole yhtä hyviä kuin oikeat muikut. Lempijuomani on calimocho. Se on pohjoisespanjalainen kesäjuoma, jossa on punaviiniä, cocista ja jäitä.

Minttu on vuosien varrella tutustunut lukuisiin ihmisiin, ja hänen ystäväpiiriinsä kuuluu ihmisiä eri kansallisuuksista. Hän tietää hyvin, kuinka tärkeää on löytää uudesta maasta ystäviä ympärilleen.

– Yhtenä päivänä olin kaksilla eri kutsuilla, joissa oli ihmisiä 14 eri kansallisuudesta. Kun avaa suunsa, niin löytyy ystäviä, ja olen kova avaamaan suuni, Minttu naurahtaa. Täällä kun ei aluksi ole turvaverkkoja, niin ne pitää luoda. On tärkeä löytää ihmisiä, keihin voi luottaa. Jos vaikka tulee tilanne, että ei voi hakea lasta koulusta, niin on joku joka hänet sieltä hakee. 

Katse tulevaan 

– Täytän nyt 47 vuotta. Se tuntuu vanhalta, mutta sisäisesti olen vasta 25-vuotias. Olen tällainen vähän höperö 25-vuotias ainiaan. Pikkuhiljaa sitä löytää itsensä ja vahvuutensa. Minut on heitetty monesti syvään päähän, ja aina on selvitty. Tulevaisuudessa me haluttais muuttaa umpipöndelle eli maalle, jossa voi pitää eläimiä ja viljellä itse mahdollisimman paljon. Paikkaan, jossa voisi elää mahdollisimman luonnonmukaista ja rauhallista elämää.

Suomesta Minttu kaipaakin juuri luontoa ja metsää sekä järkeviä ihmisiä ja systeemejä. 

– Juureni ovat vahvasti Parikkalassa, ja sinne voi aina palata kotiin. Suomi on ihana maa, ja siellä on ihana käydä kesäisin, mutta en pysty asumaan siellä talvisin. Kun muutat ulkomaille, niin kannattaa varautua kaikkeen mahdolliseen. Mutta älkää lannistuko vastoinkäymisestä, niitä tulee joka maassa. Jokaisessa maassa on hyviä ja huonoja puolia. Pitää vaan löytää ne mitkä on itselle tärkeitä. Nyt meillä on hyvä olla juuri täällä.

Espanja.Com kertoo kerran kuukaudessa Espanjassa asuvan suomalaisen henkilön, pariskunnan tai perheen tarinan. Seuraava kuukauden henkilö -tarina julkaistaan lokakuussa.

Teksti Espanja.Com
Kuvat Minttu Bickerton
toimitus@espanja.com