Espanjassa Ellun kaa!
OSA 28
Täällä palmun alla syyslomaa eli paikallisittain ferialomaa vietettiin viime viikolla, kun taas Suomessa syyslomat ovat vasta startanneet. Fuengirolan kaduilla liikkuukin seuraavilla viikoilla yhä enemmän meitä suomalaisia ja varsinkin niitä, joiden rusketus on jo Suomen syksyn myötä ehtinyt vähän haalentua. Heitä, jotka vetävät sandaalinsa pienen tauon jälkeen uudelleen jalkaansa.
Kun taas me koko syksyn täällä viettäneet suomalaiset mietimme toppaliivin kaivamista naftaliinista. Ja ne oikeat paikalliset asukkaat. He ovat jo nostaneet toppatakit esille kylmien iltojen varalta.
El Torcal
Jotkut suomalaisista puolestaan suuntasivat ferialomalla täältä Suomeen, raikkaan syksyn ja rakkaiden ihmisten syleilyyn. Me taas uppouduimme lähiseudun antimiin, ja niitähän Aurinkorannikolla riittää. Paljon ollaan nähty ja vielä enemmän on näkemättä. Pääsimme mm. parin vuoden jahkaamisen jälkeen El Torcaliin, jota niin monet ovat meille ylistäneet. Ja nyt olen liittynyt näihin ylistäjiin. Niin upeasta paikasta on kyse.
Mitenkäs sitä nyt kuvailisi. Vuoren päällä, johon vanha-automme jaksoi juuri ja juuri kivuta, löytyi valtavan kokoinen luonnontaideteos, ihmeellisten kivimuodostelmien iloittelualue. Siellä me sitten köpöttelimme verkkaisesti kivien väleissä, ja ihmettelimme ympärillämme kohoavia kivipatsaita. Ne olivat kuin jättiläispeikkoja, jotka ihan varmasti heräävät yön pimeydessä eloon ja lähtevät liikkeelle. Niin satumaista!
Parasta retkellämme oli vain pysähtyä tämän luonnonihmeen keskellä, niin ja tottakai syödä eväitä. Pysähtyä hetkeen ja hengittää tätä ikiaikaista energiaa. Antaa mielikuvituksen lähteä vapaasti pörräämään, jolloin silmämme näkivät erilaisia hahmoja näissä ikiaikaisissa kallioissa: kissoja, suutelevan parin, partaukkelin ja hampurilaisia.
Samalla kun monet paikkaan tulleet vain kävelivät vauhdilla eteenpäin. Toivottavasti hekin välillä pysähtyivät ja avasivat silmänsä ja sielunsa. Sillä jos emme välillä aidosti pysähdy, jää meillä paljon matkamme varrella näkemättä. Elämän kauneus, tässä ja nyt.
Ja voi kuinka ihanasti kivien välistä pilkisti jo jokunen kukkanen. Pieniä kukkasia, joita syksyn ensi sateet olivat herättäneet. Sieltä ne kivien välistä kurkistelivat, niinkuin ensimmäiset leskenlehdet Suomessa. Ja niitähän tulee lisää, kun vaan saamme sateita, jotka herättävät maan alla piilevät luonnonvoimat eloon. Onneksi niitä sateita on luvattu tälle viikolle, mutta saa nähdä miten käy. Aika usein sadepilvet ovat nimittäin kaartaneet jonnekin muualle, valitettavasti.
Silmät loistaen
Tämän viikon tähtisilmähetkeen liittyy niin monta asiaa, jotka saavat sydämeni sykkimään ja silmäni loistamaan. Musiikkia, laulamista, upeat maisemat ja vielä upeampia ihmisiä, joiden kanssa tämän hetken pääsin jakamaan. Jo ihan pienestä tyttösestä asti olen musisoinut ja laulanut. Olen saanut elämän arpajaisissa musikaalisuuden lahjan ja aikas ison lauluäänen, jota olen kouluttanut vuosien ajan. Olen siis laululintunen, kovaa ja korkealta.
Viime vuosina olen laulanut aivan liian vähän. Olen antanut tämän puolen itsestäni painua piiloon. Nyt onkin aika nostaa myös tätä puolta itsestäni yhä enemmän esille, ja ihan vain nauttia laulamisesta. Nauttia siitä kuinka ääni kumpuaa sisältäni, kuinka se saa koko kehoni värähtelemään ja energiani virtaamaan. Nauttia enemmän kuin miettiä, onko lauluni nyt teknisesti kuinka laadukasta ja miltä se kuulostaa. Ihan siis vaan iloita laulunlahjastani, jonka elämä on minulle antanut.
Minulla onkin ollut kunnia liittyä täällä niin ihanan energiseen lauluporukkaan, Fugesingersiin. Olimme viime viikonloppuna laululeirillä Finca La Lomassa, Velez-Malagassa. Siellä me annoimme ääniemme iloitella yhdessä vuorten keskellä. Ja voi taivas mikä voima meissä on kun yhdistämme äänemme, ilomme ja intomme. Kiitos teille! Saitte silmäni ja sieluni loistamaan.
Kohti uutta viikkoa
Tällä viikolla olemme siis laskeutuneet tänne Fuengirolan tutun turvalliseen maailmaan, kun sanoimme heipat Espanjan kesämökillemme. Hammasharjamme kyllä itseasiassa sijaitsevat piirun verran Mijasin puolella, niin upeissa maisemissa. Kiitos teille, jotka avasitte meidän perheen ihmisolennoille ja kissallemme kotinne ja otitte meidät niin ilolla vastaan. On upeaa, että täällä on ihmisiä, joiden ovi avautuu vieraanvaraisesti ja täydellä sydämellä, vaikka olemme tunteneet vasta alle vuoden.
Pääsin myös istahtamaan yhden niin suloisen lempi-ihmiseni kanssa kahvilaan, joka sykähdytti sydäntäni jo ensimmäisenä vuonna täällä ollessani. Paikkaan, josta saa Aurinkorannikon parhaita kakkuja ja jossa on sisäpiha, jollaisen haluaisin itselleni joskus rakentaa tänne omaan talooni. Rönsyileviä köynnöksiä, värikkäitä kukkia, erivärisiä kalusteita ja seiniä, kummallisia asioita ripustettuna seinille roikkumaan.
Niin ihanan rennoletkeä, suloisen hörhelösti sisustettu San Chocolate Cafeteria. Tänne palaan yhä uudestaan ja uudestaan.
Tällä viikolla suuntaan lauantaina Suomelaan, kun siellä vietetään avoimia ovia. Sen jälkeen kipitän katsomaan legendaarisia Suomi-artisteja, Marion Rungia ja Mikko Alataloa, jotka konsertoivat Fuengirolassa. Niin ja menen espanjan kurssille ja rannalle kävelylle. Niitä minulla onkin ollut ikävä. Pitkiä kävelyjä, yhdessä.
Toivotankin meille jokaiselle upealle olennolle viikkoa, joka antaa asioita joita sydämesi juuri halajaa. Ystävällisiä katseita, aitoja kohtaamisia, kiireettömiä hetkiä. Pysähdytään ihailemaan tätä ihanaa maailmaa ja ihanaa itseämme, kuka sieltä peilistä kurkistaa. Hymyillään itsellemme ja toisillemme. Sitä maailmamme nyt tarvitsee. Hymyä, hyviä tekoja, iloa ja toivoa paremmasta. Niin ja tervetuloa taas ensi viikolla Ellun kaa Espanjaan.
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto ja Espanja.Com
ellu@espanja.com