Se on kuulkaas parin päivän päästä aika kurkistaa, mitäs sieltä ensimmäisestä luukusta tupsahtaa. Ja nyt en puhu ihan mistä tahansa luukusta, vaan tuosta ihanuudesta, joka kuuluu ehdottomasti joulunaikaani, olinpa sitten kymmenvuotias tai 45-vuotias. Joulukanterin ensimmäinen luukku.
Se aukeaa siellä Suomen lumisessa joulusatumaassa, ja sinne kurkistetaan myös täällä palmun alla, Aurinkorannikon sydäntä lämmittävän auringon alla.
Tule joulu kultainen
Näillä pituus ja leveyspiireillä tuo joulu kultainen tupsahtaa tupaan vieläkin huomaamatta kuin Suomessa. Suomessa pimeys ja orastava talvi virittävät aivot joulun taajuudelle, samalla kun jouluradion taajuus viritetään kuukaudeksi autoradion vakkari kanavaksi. Kunnes aivot ja korvat ovat sitten joulukuun lopussa ääriään myöten täynnä Joulumaata, Kulkusia ja Valkoista joulua.
Täällä nimittäin kävi tänäkin vuonna niin, että huomasin päivitteleväni miksi ihmeessä kauppoihin on kannettu yhtäkkiä tonttuja ja muuta joulutavaraa. Kunnes vilkaisu kalenterin päiväykseen palautti minut todellisuuden siitä, että kyllä, nyt on jo marraskuu. Ja kyllä, tällä viikolla alkaa jo joulukuu. Ja yhtään lahjaa ei ole hankittu. Ja itseasiassa niitä joulukalentereitakaan ei ole vielä ostettu.
Nyt sytytämme kynttilän
Viime viikolla täällä Aurinkorannikolla täräytettiin kunnolla joulunaika käyntiin, kun jouluvaloja syteteltiin siellä sun täällä. Muistan hyvin ihastelleeni suu auki ensimmäisenä vuonna täällä marras-joulukuuta viettäessäni, kuinka mahtavia jouluvaloja löytyy sieltä sun täältä.
Toreilla ja turuilla, liikenneympyröissä, lyhtypylväissä, kaupoissa ja kodeissa loistavat loistavan loistokkaat jouluvalot. Ja sen voi taas todeta, että täällä jos missä halutaan ottaa juhlista kaikki irti. Niin upeaa!
Erityisesti tähän pohjoiseen neitoon on tehnyt vaikutuksen Málagan pääostoskadun jouluvaloshow, jossa iloisen musiikin tahtiin tuikkivat miljoonat jouluvalot yhdessä tuhansien niitä seuraavien lasten ja aikuisten silmien kanssa. Ja kuinka tuhannet ihmiset laulavat yhdessä espanjalaista joululaulua, jonka sanat ja sävel ovat vielä tältä neidolta vähän hukassa.
Joulunaika on aikaa, joka perustuu perinteille, asioille tutuille, joita vuosi toisen perään tehdään samalla tavoin samaan aikaan vuodesta. Ja kun joulunaikaa sitten viettää jossain muualla, niin onhan siinä sitten vähän tottumista ja uusien perinteiden hakemista. Haikeutta ja toisaalta mahdollisuutta omien uusien perinteiden luomiseen, jotka eivät ole paikkaan ja tiettyihin tavaroihin sidottuja.
Ja mitä vanhemmaksi tulee, niin joulussa kirkastuu tärkeimpänä joulun sanoma kaikenmaailman perinteiden, tonttujen, rosollien ja lahjavuorien sijaan. Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Jolloin ei etsitä valtaa eikä loistoa, eikä kaivata kultaakaan. Vaan pyydetään rauhaa päälle maan.
Siinä meillä ihmisolennoilla onkin vielä aika paljon tekemistä. Mutta onneksi, se mihin jokainen voi vaikuttaa, on oma itsensä. Hyvä tahto asuu sydämessämme, sanoissamme, teoissamme jos niin haluamme.
Lumivalkeaa, kaipaa musta maa
Viime viikon tähtisilmähetkessä silmäni tuikkivat yhdessä niiden lasten ja aikuisten kanssa, jotka olivat viettämässä perjantain hetkeä Fuengirolan joulumarkkinoiden avajaisissa. Joululaulut raikasi, tonttuparaati esiintyi, mutta suurin tuike ainakin meidän lastenmielisten silmissä loisti sellaisen ihmeen äärellä, joka meille suomalaisille on sitä tavallista talven arkea. Asia, joka täällä on taikaa ja ihmeellistä. Lumisade.
Toki nyt ei kyllä puhuta siitä tavanomaisesta lumesta, joka pakkaspäivänä leijailee ihanaisesti pilven kätköistä maankamaralle ihan itsekseen. Tätä lunta varten tarvittiin ihmisen tekemä kone, mutta silti se sai aikaan ilon kiljahduksia ja silmien loistetta. Ja mitä ihmeellistä taikaa olikaan siinä hetkessä. Onnea ja iloa viime viikon ei niin mukavien tapahtumien keskellä. Arkihuolesi kaikki heitä ja pysähdy hetkeen ihmeelliseen. Kiitos tästä.
Miss sypressit tuoksuu nyt talvellakin
Tällä viikolla on täällä sypressien ja palmujen katveessa luvassa taas monen moista. Torstaina on Örisevien ja Sirisevien konsertti, Benalmádenassa joulumarkkinat, Fuengirolassa sytytetään jouluvalot 1.12 ja sunnuntaina esitetään Tuntematon sotilas -musiikkinäytelmä. Muun muassa.
Tämän lisäksi päivittäin täällä voi nauttia uskomattomasta valoshowsta aamukahdeksasta alkaen, kun tuo ihmeellinen valopallo nousee taivaalle valaisten ja lämmittäen sen valoon osuvien sydämiä. Ja kun tämä valopallo sitten viiden jälkeen aloittaa laskeutumisen, niin se värien kirjo. Se vasta on maagisen upeaa ja erilaista joka ilta.
Toivotankin meille jokaiselle niin ihanalle ihmisille mitä ihaninta viikkoa. Nautitaan toisistamme ja elämän hetkistä. Pyydetään anteeksi ja annetaan anteeksi. Autetaan toisia, ja annetaan toisten auttaa, kun sitä tarvitsemme. Niin ja muistetaan, että “Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta. Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta. Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä.” Sillä meiltä jokaiselta, se joulumaa löytyy ihan sieltä omasta sydämestä!
Niin ja tervetuloa taas ensi viikolla Ellun kaa Espanjaan!
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto ja Espanja.Com
ellu@espanja.com