Merkonomiopiskeluihini Mercuriassa kuului työharjoittelujakso tämän vuoden alussa, mutta ennen kuin ehdin edes etsiä mahdollisia harjoittelupaikkoja, niin opettajani soitti minulle ja tarjosi minulle työharjoittelupaikkaa Espanjasta. Olin heti kiinnostunut, sillä olen halunnut nähdä, millaista olisi asua yksin ulkomailla sekä halusin pakoon Suomen talvea.
Lentäminen korona-aikana oli aika yksinkertaista, koronapassi ja SpTH (Spain Travel Health) lomakkeen täyttäminen riitti siihen, että pääsee maahan. Lentokone oli lähes tyhjä ja minulla oli kokonainen rivi vain itselleni. Näin alkuun tämä on tuntunut yllättävän helpolta. Asunnon sain myös vuokrattua helposti harjoittelupaikkani kautta läheltä työpaikkaa.
Ensimmäiset pari viikkoa ovat sujuneet erittäin hyvin, sillä asun lähellä kaikkia tarvittavia palveluita. Täällä saa palvelua lähes kaikissa kaupoissa ja ravintoloissa englanniksi, ja olenkin ensimmäiset kaksi viikkoa pärjännyt pelkällä englanninkielellä eikä espanjankielentaitoa ole juurikaan tarvinnut.
Töissä olen päässyt tekemään monenlaisia eri asioita ensimmäisten kahden viikon aikana. Esimerkiksi kukkien kastelu asiakkaan asunnossa, tutustua espanjalaisten medioiden tapaan mainostaa, erilaisten kuvien ja videoiden ottaminen sosiaaliseen mediaan, asuntokuvien ottaminen, parin toimistotuolin kasaaminen sekä tämän blogin kirjoitus.
Olen jo ensimmäisen parin viikon aikana oppinut paljon Espanjasta ja espanjalaisista ja siitä, että miten ne eroaa Suomesta ja suomalaisista. Espanjassa harrastetaan paljon small talkia ja keskusteluita voi käydä helposti tuntemattomienkin kanssa, kun taas suomalaiset tunnetaan hiljaisuudesta. Espanjalaiset ovat myös huomattavasti ystävällisempiä kuin suomalaiset.
Lue osa 2/3 Uusia kokemuksia tästä!
Lue osa 3/3 Mitä jäi käteen tästä!
Teksti ja kuvat: Emin Jamini, 18-vuotias merkonomiopiskelija Mercuriasta