Näin sitä elellään jo pääsiäisviikkoa ja espanjalaisittain Semana Santaa. Pääsiäinen onkin ollut aina yksi lempparijuhlistani, ja Espanjan pääsiäisen vietto on suorastaan lumonnut minut. Ja mikä parasta, niin nyt voin vähän niinkuin yhdistää nämä kummatkin, varsinkin kun sain juuri serkkuni tuomat pääsiäistuliaiset Suomesta. Mignon munia ja pääsiäiskulkueita sekä perinteisiä pääsiäistipuja ja uima-altaassa kellutteleva pääsiäisankka.
Vain muutama päivä jäljellä! Hanki 96 % alennus espanjan kielen kurssista
Erittäin suosittu Mondly on kieltenoppimissovellus, jonka avulla kielen oppiminen on hauskaa, nopeaa ja helppoa. Superhauskat ja tehokkaat kielikurssit, joita maailmanluokan kielitieteilijät ovat suunnitelleet sinua varten.
Suomessa pääsiäinen aloitti virallisesti tämän rouvan kevään. Aurinko kurkisteli yhä enemmän pilvien takaa, räystäistä tipahteli vettä ja asfaltti pilkotti jään alta. Pääsiäisenä kurvasin aina ensimmäisen kerran puutarhalle ostamaan ensimmäiset narsissit.
Mutta ehdotonta parhautta oli lasten kanssa virpominen ja samalla naapureiden moikkaaminen. Kevään tultua kun sitä pikkuhiljaa naapuruston ihmiset alkoivat kaivautua ulos pesäkoloistaan. Talviunesta uuteen elämän kevääseen.
Pääsiäisen viettoa palmun alla
Espanjassa meno pääsiäisenä on “hieman” erilaista. Täällä ei vetäydytä oman kodin rauhaan perheen kesken mämmiä syömään, vaan kaupunkien kadut täyttyvät pääsiäiskulkueita seuraavista ihmisistä. Näitä uskonnollisia kulkueita järjestetään monena päivänä, ja esimerkiksi Málagassa pääsiäisviikon jokaisena päivänä paitsi lauantaina. Niin ja lapsilla on koko viikko lomaa koulusta.
Kulkueita järjestävät kaupunkien eri veljeskunnat, ja niissä kyseiseen veljeskuntaan kuuluvat kantavat yhdessä valtavan kokoisia uskonnollisia lavoja tunnista toiseen. Lava on kieltämättä hieman lattea sana näistä koristeellisista ilmestyksistä, joissa komeilee esimerkiksi valtavan kokoinen Neitsyt Maria -patsas, isoja kynttilöitä ja kukka-asetelmia. Mutta parempaa sanaa en kyllä ole vielä keksinyt, eli sillä nyt mennään.
Ja tässä traditiossa on jotain niin maagista. Suitsukkeet tuoksuvat ja musiikki soi. Seison kadun varressa ihmisjoukossa, ja katselen miten miehet kellon kumauksesta nostavat yhtä aikaa lavan ilmaan. Sitten he kävelevät samassa tahdissa, hitaasti mutta varmasti eteenpäin. Ja kun kelloa taas soitetaan, niin he laskevat lavan rauhallisen varmasti maahan.
Sitten he pitävät pienen tauon. Juttelevat, juovat vettä, polttavat tupakan ja pyyhkivät hikeä. Ja sitten he jatkavat taas kellon kumauksesta matkaa. Hartaasti ja arvokkaasti. Kuin kantaisivat nukkuvaa lastaan, arvokkainta omaisuuttaan. Traditio, jota jatketaan isältä pojalle, sukupolvelta toiselle. Vuosisadasta toiseen.
Näiden lavojen lisäksi kulkueissa huomio kiinnittyy asuihin, mihin muut kulkueeseen osallistuvat aikuiset ja lapset pukeutuvat. Heillä on päässään korkea kasvot peittävä tonttulakkia muistuttava hiippahattu, jossa on reiät silmille.
Tämä historiallinen Capirote-hattu yhdistettynä pitkään kaapuun toi kyllä aluksi mieleeni historian tunneilta tutuksi tulleet pelottavat Ku Klux Klanin -asut. Ja tämä näky tuntuikin ensimmäisenä vuotena hämmentävältä, mutta ei enää. Ne ovat osa tätä vuosisatoja vanhaa traditiota, jota on niin hienoa päästä seuraamaan tänäkin vuonna.
Calimaa ja takatalvea
Viime viikolla täällä jännitettiin kuinka voimakas Calima se tänä vuonna tänne rantautuu tai paremminkin ilmaantuu. Muistan todella hyvin kuinka kaksi vuotta sitten ilma värjääntyi oranssiksi, ja lapset kysyivät että tuleeko nyt maailmanloppu? Ja kieltämättä tunnelma oli silloin erikoinen, kuin jostain tieteiselokuvasta. Ja ulkonakaan ei tehnyt mieli liikkua ilman maskia.
Maailmanloppua ei onneksi tullut, mutta aikamoinen sotku siitä tuli. Kun tämä Saharasta kulkeutunut hiekka leijaili lopulta sateen mukana alas, niin uima-altaat muuttuivat muta-altaiksi. Ja sitä hiekkaa sitten siivoiltiin sieltä sun täältä todella pitkään. Ja talon maalajilla riitti hommia, sillä pesu ei edes aina riittänyt putsaamaan tätä oranssia kuorrutusta taloista.
Tänä vuonna Calima värjäsi vain hieman taivasta, ja pahalta mutasotkulta säästyttiin. Tällä viikolla sitten jännitetään kuinka sateet sotkevat pääsiäiskulkueiden aikataulua. Nyt kieltämättä tuntuu kuin takatalvi olisi iskenyt Aurinkorannikolle. Aurinkoa ei ole paljon näkynyt, sadetta on luvattu ja lämmöt on tipahtanut alle kahdenkympin. Ja umpikengille ja toppaliiville on ollut jälleen käyttöä. Ja pipolle.
Tämä Aurinkorannikolle iskenyt takatalvi tuntuu jotenkin niin tutulta Suomen takatalvelta. Ähäkutti, kuvittelitko kevään jo alkaneen. Täällä taas kuviteltiin kesän jo alkaneen. Viime viikolla nautimme yli 25 asteen lämmöistä, ja sen kunniaksi aloitimme myös chirinquito kauden yhdessä meidän vakio rantaravintolassa La Cubanassa.
Siellä me istuttiin värikkäillä tuoleilla varpaat hiekassa, kesämekot päällä. Ehdoton viime viikon tähtisilmähetkeni ihanaisen tyttöni kanssa. Siellä me yhdessä syötiin ja nautittiin silmät loistaen. Rannalla, maaliskuun helteessä.
Kohti uutta viikkoa ja kuukautta
Tällä viikolla siis suuntaamme pääsiäiskulkueita seuraamaan ainakin Fuengirolaan ja Málagaan. Samalla esittelen ihanaiselle serkulleni seudun parhaita paloja ja elämäämme täällä palmun alla. Nyt näyttää siltä, että luvassa on myös yhteisiä sadepäivien viettoja, joka tarkoittaa pysähtymistä kynttilän äärellä ja kenties viinilasillista takkatulen loisteessa. Tai sitten säätiedotus taas muuttuu ja saammekin nauttia auringosta.
Mutta oli miten oli niin nautitaan elämän hetkistä. Sillä elämä on nyt. Juuri nyt. Ja tehkäämme tästä hetkestä paras mahdollinen. Toivotankin meille jokaiselle ihanaiselle ihmiselle juuri sellaista viikkoa mikä tekee juuri sinulle hyvää. Rauhaa ja rakkautta sydämiimme. Ja ilon tuiketta katseeseemme. Niin ja tervetuloa taas ensi viikolla Ellun kaa Espanjaan!
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa!
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com