Syyskuisena perjantaina tutustuimme Teneriffan pääkaupunkiin Santa Cruziin, jonne matkailijoita vetävät muun muassa kauniit rannat ja merivesialtaat.
Santa Cruziin pääsee muista Teneriffan osista helposti linja-autolla, joten jätimme auton kotiin. Ilmaiset parkkipaikat ovat pääkaupungissa kortilla, mutta maksullisia paikkoja kaupungista löytyy jonkin verran.
Emme tykkää ajaa isossa kaupungissa. Teneriffalla on helppo hypätä linja-autoon – tai kuten täällä paikalliset sanovat, guaguaan, ”vauvaan”.
Santa Cruzin linja-autoasemalta vaihdoimme bussiin (numero 910), joka vie Teneriffan hienoimmalle rannalle, Las Teresitasiin. Ranta sijaitsee aivan kaupunkialueella, tietenkin kukkuloiden ympäröimänä, kuten Teneriffan habitukseen kuuluu.
Ranta on poikkeuksellisen upea
Las Teresitas -ranta on ainutlaatuinen saaren muihin rantoihin verrattuna. Täällä rannat ovat tavallisesti mustan laavahiekan sävyttämiä, höystettynä erikokoisilla ja muotoisilla kivillä. Las Teresitas on kuin kallisarvoinen valkoinen helmi mustanpuhuvien rantojen joukossa.
Rantavedet hohtavat kirkkaasti turkoosin eri vivahteita. Rantaviiva taas kimaltelee kullan ja muiden jalometallien väreissä auringon temppuillessa keskitaivaalla trapetsitaiteilijan tavoin.
Tämän rannan ylenpalttinen kauneus ei ole mikään hurmaava luonnonoikku, jonka Koillis-Teneriffa ottaa suurielkeisesti vastaan. Hiekan vaalean värin salaisuus löytyy Länsi-Saharasta, josta päätettiin tuoda hiekkaa Teneriffalle 1970-luvulla. Alun perin paikalla oli lähinnä karua kivikkoa. Näin saatiin pieni pala Saharaa Teneriffalle turistien ja paikallisten iloksi.
Palmu aurinkovarjona
Arvokkaan kullanhohtoisen hiekkamaton päälle laitoimme tietysti oman rantamattomme. Aurinko katseli meitä taivaalta leveästi hymyillen ja sulattaen pienet pumpulipilvet. Lähdimme iloisissa tunnelmissa vuokraamaan aurinkovarjoa, harmaata, repaleista, ei niin arvokasta.
Siinä samassa kuulimme kuitenkin päämme yläpuolelta vieraanvaraisen ”Herra Palmun” kutsun tulla ensikertalaisena hänen suuren kauniin vihreän varjonsa alle. Noudatimme kutsua ikionnellisena. Nyt meidän varjomme oli ilmainen, vihreä ja muita varjoja paljon korkeammalla. Samalla saimme kuunnella vanhan ”Palmu-herran” ehkä pikkuisen höperöitä juttuja vuosikymmenien takaa.
Arvaamaton Atlantti
Siinä samassa Atlantti korotti ääntään ja kutsui meitä syleilyynsä. Vielä kun näimme aallonmurtajat merellä ja auringon hymyilevänä, kirmasimme veteen innoissamme kuten vasikat pitkän talven jälkeen ulkolaitumelle. Mietimme kelluessamme meressä, miten ihanaa elämä voikaan olla.
Sitten kului yksi sekunti ja tunnelma oli tipotiessään. Kiltti ja herttainen meri nappasi yhdessä hetkessä minun sormestani vihkisormuksen. Mitään ei ollut tehtävissä. Oli nousuveden aika. Sormukselle piti jättää surulliset jäähyväiset.
Yllätyksekseni pilvet tulivat taivaalle lohduttamaan minua. Pilvet kirjoittivat viestiä vuoren syrjään. Niiden sanoma oli, että ihmiset ovat riistäneet valtameriä vuosikymmeniä. On aivan kohtuullista että, silloin tällöin meri ottaa niin sanotun Atlantti-veron. Tätä veroa se on kantanut vuosituhansia. Monia sormuksia ja hattuja se on niellyt, ikuisiksi ajoiksi.
Iltatunnelmia
Illan hämärtyessä halusimme vielä kävellä kaupungissa. Ilma oli samettisen pehmeä, ei ollut kylmä eikä kuuma. Tunnelma oli hurmaava. Hämärässä silmiin pistivät kauniit värivalot, ja kuulimme meksikolaista musiikkia, joka tulvi meitä kohti rannasta. Lähdimme katsomaan, mitä siellä tapahtui. Voi ihmettä, mitä silmämme näkivätkään.
Rannassa oli hulppea kolmimastoinen suuri purjealus, joka oli koristeltu lipuin ja värivaloin. Laivassa oli meneillään juhlat, siksi musiikki kuului kadulle asti, ei häiritsevänä, vaan kauniina. Vierailla oli niin sanotusti ykköset päällä. Henkilökunta oli merimiesasuissa.
Tämä alus on käynyt muun muassa Helsingissä vuonna 2013. Sitä emme silloin Suomessa nähneet, mutta nyt täällä Teneriffalla.
Toisen matkapäivän aamutunnelmat
Seuraavana aamuna heräilimme hotellihuoneestamme hiukan väsyneinä. Paljon ei tarvinnut edes heräillä, vaan lopettaa sängyssä pyöriminen ja pestä kasvot virkistävällä vedellä. Yö oli nimittäin huoneessa monin verroin kuumempi kuin illalla rannan tuntumassa.
Rannassa on aina pientä ilmavirtaa toisin kuin pienessä hotellihuoneessa, missä ei ole ilmastointia. No, oma valinta, olimme niin sanotulla budjettimatkalla. Aamupalan jälkeen nokka kohti uusia seikkaluja.
Parque Marítimo
Jalkamme kuljettivat meidät tänään Parque Marítimoon, César Manriquen suunnittelemaan merivesipuistoon. Suunnittelija on hyödyntänyt puistossa luonnonelementtejä, kuten kallioita, palmuja sekä meren läheisyyttä. Altaissa on käytetty merivettä.
Puistossa on yksi valtavan kokoinen tekojärvi, ja järvessä on monia saaria ja levähdyskareja sekä kallioita. Rannat ovat hyvin matalia lapsiperheitä ajatellen. Kaikki välttämättömät palvelut ovat saatavilla.
Uidessa voi kuvitella matkustavansa ääntä nopeammin paikasta toiseen. Ensin katselet Santa Cruzin kaksoistorneja, aivan kuin olisit ollut Yhdysvalloissa, World Trade Centerin juurella.
Sitten tehtyäsi uidessa niin sanotusti U-käännöksen, oletkin jo Australiassa ihailemassa veistoksellista Sydneyn oopperataloa, eli Santa Cruzin musiikkitaloa. Matkustaminen ei ole vaivalloista tai kallista, kun käyttää mielikuvitusta.
Tämä paikka on kerran koettava elämässä. Santa Cruzin merivesialtailla saa kokea suurkaupungin mahtavuuden ja luonnon majesteettisuuden. Alue oli kuin pienen pieni paratiisi, josta kavala maailma on kaukana.
Pääsylipun voi ostaa portilta. Hinta on 5 euroa henkilöltä, ja aurinkovarjon voi vuokrata 3 eurolla. Iso parkkialue on sisäänkäynnin vieressä.
Lue lisää Kanariansaarista:
Arguineguín – elämää tyynien vesien äärellä
Maspalomas – ainutlaatuinen dyynimaisema Gran Canarian etelärannikolla
Taganana on aito espanjalainen kylä Teneriffalla
Kanariansaarten viisi kaunista kylää
Suomalaiset matkailutoimittajat valitsivat espanjalaisen saaren maailman parhaaksi matkakohteeksi
Teksti ja kuvat Orvokki Kosunen
orvokki@espanja.com
toimitus@espanja.com
Orvokki Kosunen on puutarhuri, jonka intohimona on tuoda kirjoittamalla ilon pieni pilleri tähän hetkeen.
Hän on asunut Espanjassa noin 10 vuotta ja Teneriffalle hän muutti vuonna 2016.
Orvokki haluaa tuoda Teneriffasta esille luonnonkauneuden, haavoittuvuuden ja sen voiman.
Hän kirjoittaa enimmäkseen Teneriffan kasveista ja luonnosta sekä välillä myös muista Kanariansaarista.
Orvokille voi lähettää juttuvinkkejä, toiveita ja palautetta osoitteeseen orvokki@espanja.com.
