Nyt on sitten taas juhlittu, tanssittu, rillattu, jonotettu ja hikoiltu oikein kunnolla täällä Fuengirolassa. Viime viikon torstaista tämän viikon maanantaihin täällä nimittäin vietettiin kansainvälisiä päiviä. Itse paikan päällä neljänä päivänä olleena voinen todeta, että kyllä täällä Espanjassa sitten osataan juhlia! Ja tanssia!
Mielettömän hieno tapahtuma. Oli myös mahtava tavata teitä upeita ihmisiä Suomi-osastolla. Kiitos kaikille!
Lattarirytmien voima
Minä rakastan tanssimista. Kun kuulen menevää musiikkia, tämän rouvan on yksinkertaisesti vaikeaa olla antautumatta rytmin vietäväksi. Hymy räjähtää kasvoilleni. Olkapääni, käteni ja lantioni saavat aivoista käskyn: nyt mennään!
Usein Suomessa huomasin olevani ainoa, jonka pehva lähti pyörimään musiikin voimasta. Erityisesti lattarirytmit saavat minussa aikaan räiskyvää iloa ja liikettä, jolle on mahtava antautua. Suomessa minulla oli monesti ikiomat lattaribileet olohuoneessa tai terassilla. Suljin silmäni, ja annoin rytmin levitä kehooni. Tanssin ja haaveilin, että jonain päivänä minä vielä tanssahtelen palmun alla tähtien loisteessa. Ja niin minä nyt teen. Suljen silmäni ja annan mennä.
Täällä en ole ainoa, en todellakaan. Kansainvälisillä päivillä tanssilattiat olivat välillä niin täynnä, että mukaan ei meinannut mahtua. Tunnelma oli käsinkosketeltavan kuuma ja kostea. Siis ihan kirjaimellisesti. Hiki lensi ja tanssin hurmos tempaisi mukaan. Meitä oli aivan älyttömän paljon tanssimassa. Eri ikäiset ja kokoiset ihmiset vaan yksinkertaisesti nauttivat musiikista ja liikkeestä. Yhdessä. Siis niin mielettömän hienoa!
Jaettu ilo tekee ilosta vielä upeampaa
Viime päivinä olen päässyt esittelemään kotiani, arkeani ja lempipaikkojani täällä Aurinkorannikolla ystävälleni, joka matkasi tänne lumisesta Oulusta. Ja todellakin jaettu ilo on niin moninkertainen ilo itselleni. Minusta on aina ollut mahtavaa, kun olemme saaneet vieraita kotimaasta. Meille voi aina tulla. On ihanaa jakaa koti ja nämä upeat asiat Suomen rakkaiden kanssa. Tervetuloa!
Tällä viikolla olen päässyt katsomaan jo tutuksia tulleita maisemia ja paikkoja ihmisen silmin, jonka edellisestä ulkomaanmatkasta on kolmekymmentä vuotta. Tämä on ollut ajatuksia herättävää. Muistan myös, kuinka viime vuonna Suomesta meille vieraaksi tullut ystäväni ensimmäiseksi ihmetteli, että tekö oikeasti asutte täällä. Niin me asumme täällä. Käymme töissä, koulussa ja ostamme vessapaperia kaupasta. Kyllä, me asumme täällä. Paikassa, jossa yleensä käydään lomalla. Ja siitä juuri olin pitkään jo haaveillut.
Nyt taas arvostan yhä enemmän sitä, että minulla on ollut mahdollisuus elää täällä. Iso kiitos heille, jotka ovat tukeneet minua unelmani toteuttamisessa. Ja erityisesti kiitos heille, jotka ovat laittaneet kapuloita rattaisiin. Te olette erityisesti vahvistaneet unelmani voimaa. Kiitos.
Kohti uutta viikkoa
Tällä viikolla on siis luvassa Aurinkorannikon esittelyä ja yhteisiä hetkiä auringon alla varpaat hiekassa. Menemme myös maistamaan Espanjan parhaaksi tituleerattua suklaajäätelöä Caramelo-jätskibaarin. Voinen toki myöntää, että olen käynyt jo koemaistamassa tätä kuuluisaa herkkua. Olisittepa nähneet säkenöivän ilmeeni. Niin hyvää se oli. Niin ja sieltä saa myös loistavia empanadoja, paikallisia pasteijoita. Käy ihmeessä siellä herkuttelemassa, jos täälläpäin liikut.
Toivotankin meille kaikille mahtaville ihmisille mitä mainiointa viikkoa. Tehdään unelmista totta, tsempataan toisiamme, hymyillään ja annetaan elämän kantaa. Ja tervetuloa taas ensi viikolla Ellun kaa Espanjaan.
Lue aiemmin julkaistut Espanjassa Ellun kaa! -blogitekstit:
Espanjassa Ellun kaa! osa 1
Espanjassa Ellun kaa! osa 2
Espanjassa Ellun kaa! osa 3
Espanjassa Ellun kaa! osa 4
Espanjassa Ellun kaa! osa 5
Espanjassa Ellun kaa! osa 6
Espanjassa Ellun kaa! osa 7
Pääkuva Espanja.Com
Kuvat Ellun arkisto
ellu@espanja.com